1. Pk-seutu, tuntuu joskus että siellä päin asuminen olisi jotenkin yleissivistävä kokemus, haluan tuntea tuon ja tietää mikä on se paikka jota pidetään (toisinaan vähän valitettavastikin) asumisen oletusarvona. Etenkin Helsingissä on muutenkin jotenkin tosi omanlaisensa tunnelma ja kaupunkikulttuuri, jokaisella lähiöllä jonkinlaiset kasvot, eniten mahdollisuuksia, ihmisiä, unohtuneita ja muistettuja kokemuksia, aktivismia, taidetta, kyseenalaistusta, kulttuuria, tapahtumia, elämää ja... kaikkea. Vantaakin tuntuis jostain syystä hyvältä. Espoo ja Kauniainen ovat vähän tylsiä, mutta kuitenkin hyväksyttävissä.
2. Tampere (jossa asun nyt), rrrakastan järviä ja koko kaupungin itsepäistä historiaa ja työläistunnelmaa ja näköalatorneja ja yhteiskunnallista aktivismia ja oikeastaan kaikkea täällä. Jos en haluais kokea ihan KAIKKEA (kuten sitä pk-seutua) niin jäisin varmaan loppuiäkseni. Suunnitelmana on muuttaa vähäksi aikaa muualle jotta en ihan kyllästy ja palata joskus aikanaan takaisin, TAMPERE 4EVER!!
3. Turku (jonka lähellä oon jo asunut eikä siks oo tarvetta muuttaa uudestaan, mutta noin muuten se ois kolmas). Kulttuuria, niin voimakas historian läsnäolo että se paiskaa itsensä kenen tahansa kasvoja kohti, vanhoja valtavia lehtipuita, Ruissalo, linna, kauniita kahviloita, peuroja, mukulakivikatuja Aurajoen tienoilla, repaleinen saaristo kaupungin reunoilla, sen sellaista.
4. Oulu (tai ehkä Kemi jos on ihan pakko) lähinnä käytännöllisistä syistä, isoin semisti pohjoinen kaupunki jossa mulla on realistinen mahdollisuus olla läheisteni apuna ja käydä vierailulla usein jos on tarve. Haluaisin muuttaa pääkaupunkiseudulle sitten kun valmistun, mutta todennäköisesti tää on em. syistä todennäköisin vaihtoehto. Plussana pohjoisuuden tuoma tunnelma ja raikkaat talvet, meri, se että ei kuitenkaan puhuta ihan pikkupaikkakunnasta vaan halutessaan voi käydä vaikka teatterissa tai olla ihmisten keskellä yksin jos on tarve. Kemissä taas tykkään työläis- ja tehdaskaupunkivibasta, se on tavallaan sellainen pohjoinen pieni Tampere, heti näkyy enemmän asennetta kuin Torniossa tai Rovaniemessä. Ja Kemin vuokrat ovat epäuskottavan halpoja, siitäkin saa pisteitä.
5. Hämeenlinna, kätevästi lähellä kaikkea (kuten Tamperetta ja pk-seutua, hyvät junayhteydet muuallekin) mutta silti oma itsensä. Linna, Aulanko, vesistöt, oikeastaan aivan kaikki on aika... no, aikamoista. En oo varma vuokratasosta, mutta vois kuvitella että sekin on halvempi kuin isoimmissa kaupungeissa.
6. Muut Helsingin ja Tampereen väliset kaupungit, tyyliin... emt, Riihimäki?
7. Rauma, koska vanha Rauma on niin Upee
8. Lahti, järvien ja hyväksyttävien yhteyksien takia. Tämän lisäksi pidän Lahdesta osaamatta eritellä syytä.
9. Jyväskylä. Vähän tylsä mut paljon yhteiskuntatieteilijöitä ja humanisteja, muutenkin ihan kiva ja kiva tunnelma, joten miksi ei?
9. Kuopio. Vähän tylsä, mut miksi ei, part 2. Luonto, kauppatori, puistot, Puijo, (Suomen mittakaavassa) suhteellisen suurehkon kaupungin tunnelma ja savolaisuusvibakin ovat aika jees. Käsittääkseni vähemmän kaikenlaista valtavirrasta poikkeavaa kulttuuria kuin Jyväskylässä, ei oo ihan yhtä yhteiskunnallisvivahteinen opiskelijakaupunki ja sopivan hämäriä tunnelmabaarejakin saattaa löytyä vähemmän, joten siksi jäi näin alas.
10. Pori. Vähän pienehkö ja yhteydet just mulle tärkeisiin paikkoihin voisivat olla paremmat, mutta paljon merta, hyviä bändejä, hyviä tyyppejä ja halvat vuokrat.
11. Kouvola, se tarvitsee lisää arvostusta ja jostain syystä tykkään siitä vähän samaan tyyliin kuin Lahdestakin, yhteydet pk-seudullekin ovat jees.
12. Hamina, Savonlinna, Kemijärvi ja Lappeenranta. Mulla ei ole mitään erityistä syytä pitää niistä, mutta kaikki ovat jotenkin hauskoja ja viehkeitä kaupunkeja.
Ja siis, jos ollaan rehellisiä niin (toivottavasti) valmistuessani menen ihan minne tahansa mistä saa oman alan töitä, vaikka kyseessä ois minkälainen kiirastuli missä tahansa päin maailmaa :D Mut aina saa haaveilla.