Poistettukäyttäjänimi502
Asiantuntija
- Liittynyt
- 12.8.2021
- Viestejä
- 905
- Reaktioarvo
- 826
Oon aina elänyt tulevassa, sellaisessa haavemaailmassa. Tän yhdistän kyllä selvästi siihen, että lapsena mun elämä kotona oli aika helvettiä ja selvisin siitä ajattelemalla että joku päivä kaikki on vielä paremmin. Tää ei olekaan se outo piirre.
Se omituinen, vinksahtanut ajattelutapani on, että aina kun saan haaveilemani asian, oon ihan pettynyt. "Ai tällästä paskaako tää olikin". Ihan sama miten iso haave se on mulle ollut, niin tuun nopeasti siihen tulokseen että kyllä ennen olikin paremmin. Ei olis pitänyt haluta tätä.
En siis ole koskaan tyytyväinen, vaan kadun ja toivon asioita vuorotellen, tavoitellen aina jotain mitä mulla ei sillä hetkellä ole.
Saavutin tässä alkutalvesta asian, josta oon haaveillut lapsesta asti, ja nyt oon itkenyt koko joulukuun koska en olis halunnutkaan tätä.
Se omituinen, vinksahtanut ajattelutapani on, että aina kun saan haaveilemani asian, oon ihan pettynyt. "Ai tällästä paskaako tää olikin". Ihan sama miten iso haave se on mulle ollut, niin tuun nopeasti siihen tulokseen että kyllä ennen olikin paremmin. Ei olis pitänyt haluta tätä.
En siis ole koskaan tyytyväinen, vaan kadun ja toivon asioita vuorotellen, tavoitellen aina jotain mitä mulla ei sillä hetkellä ole.
Saavutin tässä alkutalvesta asian, josta oon haaveillut lapsesta asti, ja nyt oon itkenyt koko joulukuun koska en olis halunnutkaan tätä.