Mahdotonta on, että yksi sana kuvaisi täydellisen yksioikoisesti ja jokaiselta merkitykseltään yhtään kenenkään olemusta. Minua voi vaikkapa kuvailla hiljaiseksi, mutta muistan silti useita kertoja, jolloin olen ollut kaikkea muuta. Et mitenkään voi mahtua kaikkeen, mitä "tyttö" sanana tuo mieleesi, mutta tekeekö se sinusta itsessään vähemmän naispuolisen? On otettava huomioon esimerkiksi ikä, sillä itse en enää samaistu vahvasti "tyttöön", koska en ole enää lapsi, mutta toisaalta olen ollut tyttö monien vuosien ajan menneisyydessä, joten tietysti minulla on jonkinlainen yhteys siihen. "Nainen" taas on uusi, hieman vieras ja pelottava, mutta kuitenkin ympärilleni hitaasti muodostuva. Olenko nainen, jos se sanana aiheuttaa epäilystä? Miksen olisi? Nainen on mielessäni jotain aikuista ja siloteltua, paljon valmiimpaa mitä vielä itse olen. Silti olen sitä, mutta en ole ollut kauan. Tyttö on muistoissa turvallisempi, sillä se olen ollut. Mutta en ole enää, eli mitä olen? Liittyykö mikään tästä oikeasti edes sukupuoleen?
Mitä syvemmälle ajautuu, sitä vähemmän on kyse itse asiasta ja sitä enemmän on kyse kielestä, sosiaalisista suhteista, kulttuurista, muistista, mielikuvituksesta, harhakuvituksista, epäilyksistä, illuusioista... Jokin nykyajan vitsaus on romuttaa sanan merkitys, että viimeisinkin luotettava perusta on pyyhitty jokaisen alta. Miten voi löytää totuuden, jos totuus (ja sana) itsessään ei ole enää olemassa? Eli yksinkertaisemmin sanottuna mutkistamalla asioita löytää mutkistuneita asioita. Kaikki on sosiaalista peliä, joten voit olla mitä tahansa. Olet jo.
