muistin taas miksi en halua lapsia

[haituvainen]

kävin yhen sukulaisperheen luona ja ai kamala sitä kiljumisen määrää, kun siinä perheessä on neljä lasta joista kaksi aika pieniä (7-9v). kuulo varmaan vaurioitu pysyvästi, kun yhet kilju niin kovaa kun kurkusta lähtee D: lisäks oon vielä kuuloyliherkkä, joten pienetkin äänet ahdistaa helposti. vaikkapa lautasten kilinä kuulostaa mun korvaan todella kovalta ääneltä, mutta muut ei tunnu hätkähtävän siitä ollenkaan. sanoinkin äidille että miulta ei sit tarvii odottaa lapsenlapsia :D toisaalta lapset osaa olla sulosia kun ne on niin aitoja ja sanoo asiat suoraan, mutta en mie kyllä nää itteeni äitinä, sillä jatkuva huolenpito ja stressi jostain toisesta ihmisestä ei kauheesti houkuttele.
lisäks musta tuntuis että jotenkin menettäisin oman elämäni jos hankkisin lapsia, koska ei tosiaan olis sitä vapautta tehdä mitä haluaa ja millon haluaa.. en tajua miten haaveilin joskus aiemmin lapsista

 

[qualitymonkey]

Kävin ite kans just vähän aikaa sitten moikkaamassa veljen perhettä ja samat ajatukset pyöri kyllä mielessä. En myöskään näe itteeni äitinä, ei todellakaan. Lapset on ihan ok mutta ei ne taida olla oikeen mun juttu. Voihan se mieli muuttuu mut nyt tuntuu tältä. Ne ei ees kiljunu niin paljon mut silti kauheesti asiaa oli koko ajan ja mul ei hermo kestä sellasta kovin kauaa. Mulla lähtee ahistuskohtaukset tulille jo siitä jos kuuntelen vähänkin aikaa mun mummon juttuja, ku se on kans sellane ettei se oo melkeen yhtää hiljaa koskaan. Oon ite semmonen hiljasempi ja rauhallisempi nii mul tulee kauhee stressi tollasest ku pitää seurata jotain loputonta puhetulvaa.

Vanhemmat saattaa kyllä pettyä jos en lapsia tuu hankkimaan mutta eipä sille mitään voi. Harmittaahan se tavallaan. Mutta toisaalta on se liian aikasta muutenki miettii sitä, koska vaikka niitä hankkisinkin joskus niin en tasan ainakaan nyt lähiaikoina. En ainakaan alle 30-vuotiaana jos koskaan :D

 

[haituvainen]

Kävin ite kans just vähän aikaa sitten moikkaamassa veljen perhettä ja samat ajatukset pyöri kyllä mielessä. En myöskään näe itteeni äitinä, ei todellakaan. Lapset on ihan ok mutta ei ne taida olla oikeen mun juttu. Voihan se mieli muuttuu mut nyt tuntuu tältä. Ne ei ees kiljunu niin paljon mut silti kauheesti asiaa oli koko ajan ja mul ei hermo kestä sellasta kovin kauaa. Mulla lähtee ahistuskohtaukset tulille jo siitä jos kuuntelen vähänkin aikaa mun mummon juttuja, ku se on kans sellane ettei se oo melkeen yhtää hiljaa koskaan. Oon ite semmonen hiljasempi ja rauhallisempi nii mul tulee kauhee stressi tollasest ku pitää seurata jotain loputonta puhetulvaa.

Vanhemmat saattaa kyllä pettyä jos en lapsia tuu hankkimaan mutta eipä sille mitään voi. Harmittaahan se tavallaan. Mutta toisaalta on se liian aikasta muutenki miettii sitä, koska vaikka niitä hankkisinkin joskus niin en tasan ainakaan nyt lähiaikoina. En ainakaan alle 30-vuotiaana jos koskaan :D

joo sama D: jännää että vaikka oon ite yleensä puhelias (ja myönnän, se on jopa omasta mielestäni rasittavaa mutta en vaan voi sille mitään), niin silti kuormitun hyvin paljon jos joku toinen puhuu koko ajan, ihan sama onko kyseessä lapsi vai mikä. esimerkiks yks tuttavamummo sanoo monesti samat asiat uudelleen ja uudelleen ja muutenkin suu käy koko ajan, mikä on toisaalta huvittavaa (ja onhan hän todella herttanen), MUTTA kun sitä puhetta kuuntelee monta tuntia niin voin sanoa että täytyy olla aika kestävät hermot :D:: en osais ehkä olla lapsille läsnä ja hoitaa niitä kun hyvä jos jaksan huolehtia edes itestäni. uskon että sellanen lapsiarki ottas selvästi enemmän ku antas, ja en osaa kuvitella itteeni mihinkään äidin rooliin vaikka kuinka yritän. ja JOS tulen ikinä hankkimaan lapsia niin kyllä se on siinä kolmenkympin paikkeilla, nyt olen tosiaan vasta 16 :D ja se määrä pysyy sit pienenä

 

[qualitymonkey]

joo sama D: jännää että vaikka oon ite yleensä puhelias (ja myönnän, se on jopa omasta mielestäni rasittavaa mutta en vaan voi sille mitään), niin silti kuormitun hyvin paljon jos joku toinen puhuu koko ajan, ihan sama onko kyseessä lapsi vai mikä. esimerkiks yks tuttavamummo sanoo monesti samat asiat uudelleen ja uudelleen ja muutenkin suu käy koko ajan, mikä on toisaalta huvittavaa (ja onhan hän todella herttanen), MUTTA kun sitä puhetta kuuntelee monta tuntia niin voin sanoa että täytyy olla aika kestävät hermot :D:: en osais ehkä olla lapsille läsnä ja hoitaa niitä kun hyvä jos jaksan huolehtia edes itestäni. uskon että sellanen lapsiarki ottas selvästi enemmän ku antas, ja en osaa kuvitella itteeni mihinkään äidin rooliin vaikka kuinka yritän. ja JOS tulen ikinä hankkimaan lapsia niin kyllä se on siinä kolmenkympin paikkeilla, nyt olen tosiaan vasta 16 :D ja se määrä pysyy sit pienenä

Jep ja esim mun yks kamu sano kerran et lapsii ei kannata ees harkita Ellei haluu tosi tosi paljon niiku iha tosissaan. Ja must se oli hyvin sanottu. Mul ei oo koskaan ollu sellast kovaa halua siihen vaikka on mulla ajoittain ollu lievää vauvakuumetta. Mut ei koskaan sellast et oikeesti todella paljon haluun lapsen. Ni must siin vaiheessa ei ehkä kannata jos ei oo sellast voimakasta tarvetta siihen.

 

[haituvainen]

Jep ja esim mun yks kamu sano kerran et lapsii ei kannata ees harkita Ellei haluu tosi tosi paljon niiku iha tosissaan. Ja must se oli hyvin sanottu. Mul ei oo koskaan ollu sellast kovaa halua siihen vaikka on mulla ajoittain ollu lievää vauvakuumetta. Mut ei koskaan sellast et oikeesti todella paljon haluun lapsen. Ni must siin vaiheessa ei ehkä kannata jos ei oo sellast voimakasta tarvetta siihen.

totta, todella hyvin sanottu kyllä! sitä lasta ei kuitenkaan voi hylätä kesken kaiken ja heittää hanskoja tiskiin sanomalla ettei halua olla enää äiti, vaan vähintään sinne 18 vuoteen pitää huolehtia toisesta ja mielellään toki ois hyvä että tukis pidempäänkin (toki kohtuudella) esimerkiks rahallisesti. onhan se sama juttu vaikka koirankin kanssa, siihen pitää oikeesti olla sitoutunu ja haluta sitä todella koska muuten koira kärsii. koira toki ei oo ihan niin ehdoton kun lapsi koska sen pystyy aina myymään, mutta... oon kyllä sitä mieltä ettei koiraa / ylipäänsä lemmikkieläintä eikä myöskään sitä lasta tule hankkia, jos siellä taustalla on vähänkin sellanen epävarmuus että haluaako vai ei ja pystyykö varmasti antamaan sille kaikkensa.

 

[Myrskyvaroitus]

Ite taas oon tässä elämäni aikana ehtiny tottua huutoon ja meluun et ne ei enää nii hirviästi häiritte ja mää oon päättäny et kyllä sitä ääntä pittää onnellisessa kodissa olla, muutenhan tunnelma ois ku hautajaisissa xD Muutama lapsi ois kiva sit joskus tulevaisuudessa vaikken ehkä niin monta lasta haluukkaan kuin mitä meidän perheessä on (kröhm terveisin kohta yksitoistalapsisen perheen vanhin)

Mutta joo ymmärrän ton sun kantas, itekki oon huomannut sen et mun oma äiti on tosi usein ihan kauheen väsyny ja stressaantunu ja se suuttuu helposti sillon. Todellakin lapsen hankkimista kannattaa miettiä ja huolella (toki eihän sille voi mitään jos se sit tuleeki yllätyksenä) et tietää onko valmis niin isoon vastuuseen.

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

itseäni ei haittaa melu mutta ymmärrän kyllä että joitakin haittaa.
haluan muutaman lapsen itse.

 

[KäveleväNakki]

Itekkään en missään nimessä haluis lapsia, koska niihin menee ikä, raha ja terveys ja yöunet ja kaikki muukin, oon aseksuaali, ja ylipäätään ajatus raskaudesta on ihan saatanan epämiellyttävä. Sitä paitsi oon sen verran tunteeton ihminen että en mä osaa mitään rakkautta niille osoittaa.

 

[varjojenmaa]

Kannattaa muistaa kuitenkin, että jos itse on rauhallinen, niin myös omat lapset on todennäköisesti rauhallisia jne. :D

 

[haituvainen]

Itekkään en missään nimessä haluis lapsia, koska niihin menee ikä, raha ja terveys ja yöunet ja kaikki muukin, oon aseksuaali, ja ylipäätään ajatus raskaudesta on ihan saatanan epämiellyttävä. Sitä paitsi oon sen verran tunteeton ihminen että en mä osaa mitään rakkautta niille osoittaa.

yhdyn kyllä tähänkin, rahaa menis ihan hirveesti lapsiin ja just kaikki yöunet ja muut rytmit kärsis (oon sellanen ihminen joka tarvii ne kunnon yöunet että oikeesti jaksan). ja en kyllä pidä siitä ajatuksesta että mun sisällä kasvais joku ja joutusin vielä synnyttämään sen D: sitäpaitsi synnytys voi olla vaarallista, ja oon kuullu kauhutarinoita kaikista komplikaatioista. esimerkkinä yks tuttu meinas ihan oikeesti kuolla kun hän menetti monta litraa verta eikä sitä jostain syystä huomattu ennen ku häntä heikotti todella paljon D: ällöttää etenkin se että joillain on repeilly paikat ja niitä on sit pitäny korjata jollain tikeillä yms., en todellakaan ois valmis mihinkään tommoseen. muutenkaan en pidä mun kehosta tällä hetkellä ja sit jos se vielä muuttus synnytyksen takia jotenkin merkittävästi niin en edes haluu kuvitella miltä se tuntuis

 

[ted]

Samaistun. Haluun olla vapaa ja päättää omasta elämästäni. Onhan lapset ihan kivoja ja voisin hyvin olla lapsenvahtina, ja oon jopa työskennellyt lasten kanssa. Mutta sitoutuminen 24/7 18 vuoden ajan... Mulla on niin paljon suunnitelmia tulevaisuudelle, että eihän mulla edes oo aikaa lapsille
Muutenkin aseksuaalina lasten tekeminen ei oikein houkuttele, ja adoptio tuntuis väärältä koska en ehkä osais ajatella adoptoitua lasta omanani. Samoin synnytys, ei kiitos. En ehkä kestäis sitä kipua
Jotenki hassua ajatella että mua vaan pari vuotta vanhemmat ihmiset on jo innoissaan hankkimassa lapsia D:

 

[varjojenmaa]

yhdyn kyllä tähänkin, rahaa menis ihan hirveesti lapsiin ja just kaikki yöunet ja muut rytmit kärsis (oon sellanen ihminen joka tarvii ne kunnon yöunet että oikeesti jaksan). ja en kyllä pidä siitä ajatuksesta että mun sisällä kasvais joku ja joutusin vielä synnyttämään sen D: sitäpaitsi synnytys voi olla vaarallista, ja oon kuullu kauhutarinoita kaikista komplikaatioista. esimerkkinä yks tuttu meinas ihan oikeesti kuolla kun hän menetti monta litraa verta eikä sitä jostain syystä huomattu ennen ku häntä heikotti todella paljon D: ällöttää etenkin se että joillain on repeilly paikat ja niitä on sit pitäny korjata jollain tikeillä yms., en todellakaan ois valmis mihinkään tommoseen. muutenkaan en pidä mun kehosta tällä hetkellä ja sit jos se vielä muuttus synnytyksen takia jotenkin merkittävästi niin en edes haluu kuvitella miltä se tuntuis

En oo itekään ollenkaan varma, että haluanko lapsia, mutta nuo repeämät kuulostaa ehkä pahemmilta kuin ovatkaan. Naisten kehot palautuu synnytyksestä yllättävänkin nopeasti, toki yksilöllistä vaihtelua on. Tänään olikin ylellä juttua poikkeuksellisen pahasta raskauspahoinvoinnista, mutta onneksi sitäkin voidaan hoitaa kun sairaus on tunnistettu.

 

[annimetall]

Ite taas oon tässä elämäni aikana ehtiny tottua huutoon ja meluun et ne ei enää nii hirviästi häiritte ja mää oon päättäny et kyllä sitä ääntä pittää onnellisessa kodissa olla, muutenhan tunnelma ois ku hautajaisissa xD Muutama lapsi ois kiva sit joskus tulevaisuudessa vaikken ehkä niin monta lasta haluukkaan kuin mitä meidän perheessä on (kröhm terveisin kohta yksitoistalapsisen perheen vanhin)

Mutta joo ymmärrän ton sun kantas, itekki oon huomannut sen et mun oma äiti on tosi usein ihan kauheen väsyny ja stressaantunu ja se suuttuu helposti sillon. Todellakin lapsen hankkimista kannattaa miettiä ja huolella (toki eihän sille voi mitään jos se sit tuleeki yllätyksenä) et tietää onko valmis niin isoon vastuuseen.

Sun perheesi on siis puolet Suomen kansasta :D

 

[annimetall]

No siis, mullehan tämä on tosi jännä aihe. Pidän lapsista, mutta toisaalta taas en. Tavallaan haluaisin lapsen tulevaisuudessa, tavallaan taas en. Haluaisin biologisen lapsen, mutta en halua tulla raskaaksi. Että silleen.

 

[Myrskyvaroitus]

Sun perheesi on siis puolet Suomen kansasta :D

Ei sentään xd

 

[Keskiyö]

Mä haluaisin joskus olla äiti mutta en ehkä saada omia lapsia vaan ennemmin adoptoituja, itellä tuntuu pahalta ajatella synnyttävänsä lapsia tähän maailmaan joka on muutenkin tuhon partaalla