Mielenterveys Mun elämä on niin kuivaa

eipitsaa

Finglish-kerhon member
Liittynyt
18.2.2021
Viestejä
1,141
Reaktioarvo
1,052
Miksei mikään auta? Tuntuu etten saa mistään aktiviteetista mitään irti. Liikunta ei piristä, askartelu, kavereille jutteleminen tai mikään muukaan. Eikä mulla oo ollu huono olo. On vaan ollu tosi "harmaa" olo? Kyllä mulla on ollu kivaa ja huonoja hetkiä, mut tuntuu et koko vuosi on ollu nyt vaan kuivaa ja harmaata. Ihan ku mulla ei olis persoonaa tai yhtään mitään sanottavaa mihinkään.
 

rätvänä

Asiantuntija
Liittynyt
10.2.2021
Viestejä
238
Reaktioarvo
319
Joo sama, paitsi että välillä iskee yksittäisiä innostuspiikkejä syystä ?? ja sitten olen ihan fiiliksissä jostain roskakorien värispektristä. Aina ei itsekään havaitse että onko kaikki paskaa vai ei (paitsi jälkikäteen), ehkä musiikista huomaa parhaiten että onko se jotain johon tuntee hukkuvansa ja menettävänsä itsensä vai vaan... ääntä, josta tietää joskus tykänneensä.

Mulla on (melko hoitoresistentti) masennus, mut oon miettinyt että liittyykö tähän jotain epävakaan oireilua myös (kaksisuuntaista ei ainakaan voi olla, kun noi hyvät hetket ovat niin... no, hetkellisiä,, aika harvinaisiakin oikeastaan). Tai sit vaan masennuksen ja tarkkaavaisuushäiriön yhdistelmä näkyy näin, joskus nuorempana innostuin asioista helvetin herkästi vaikka jätinkin kaiken aina kesken, puuttui vaan tää kaikenkattava ankeuden kokemus joka nykyisin hallitsee elämää suurimman osan ajasta.

Mutta siis joo, sori kun tulin nyt tunkemaan sun aloitukseesi itseäni ja ongelmiani joista vaan osa liittyy asiaan, pointtina oli että fiilis resonoi. Tosiaan tosi klassiselta masennuksen oireelta kuulostaa, onko sulla mitään hoitokontaktia? Eihän apu aina ns. oikeasti auta, mut lääkkeet tepsivät silti monilla ja keskusteluapu samoin.
 

Makkachin

Puudeli
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
2,151
Reaktioarvo
1,182
Minustakin tuntuu usein tuolta silloin kun en ole pitkään aikaan tehnyt mitä oikeasti haluan.
 

eipitsaa

Finglish-kerhon member
Liittynyt
18.2.2021
Viestejä
1,141
Reaktioarvo
1,052
Joo sama, paitsi että välillä iskee yksittäisiä innostuspiikkejä syystä ?? ja sitten olen ihan fiiliksissä jostain roskakorien värispektristä. Aina ei itsekään havaitse että onko kaikki paskaa vai ei (paitsi jälkikäteen), ehkä musiikista huomaa parhaiten että onko se jotain johon tuntee hukkuvansa ja menettävänsä itsensä vai vaan... ääntä, josta tietää joskus tykänneensä.

Mulla on (melko hoitoresistentti) masennus, mut oon miettinyt että liittyykö tähän jotain epävakaan oireilua myös (kaksisuuntaista ei ainakaan voi olla, kun noi hyvät hetket ovat niin... no, hetkellisiä,, aika harvinaisiakin oikeastaan). Tai sit vaan masennuksen ja tarkkaavaisuushäiriön yhdistelmä näkyy näin, joskus nuorempana innostuin asioista helvetin herkästi vaikka jätinkin kaiken aina kesken, puuttui vaan tää kaikenkattava ankeuden kokemus joka nykyisin hallitsee elämää suurimman osan ajasta.

Mutta siis joo, sori kun tulin nyt tunkemaan sun aloitukseesi itseäni ja ongelmiani joista vaan osa liittyy asiaan, pointtina oli että fiilis resonoi. Tosiaan tosi klassiselta masennuksen oireelta kuulostaa, onko sulla mitään hoitokontaktia? Eihän apu aina ns. oikeasti auta, mut lääkkeet tepsivät silti monilla ja keskusteluapu samoin.
Mulla ei oo ollu ammattilaista keskusteluapua sen jälkeen kun täytin 18. Oon myös lykänny sen hankkimista, koska mielenterveyspalveluihin on niin pitkän jonot, eikä musta tunnu että tarvitsisin apua enemmän kuin ne jotka mun mielestä tarvitsee sitä paljon vakavammin ja nopeemmin. Tuntuu kuitenkin siltä että pärjään vielä.

Ja ei haittaa yhtään jos tuut puhuu tänne. Tosi hyvä kun saa jollain tapaa omia ajatuksia ulos. Mieliala ja tunteethan on eri asia, vaikka itse sekotan ne joskus. Se voi olla, että on huono mieliala vaikka siihen päälle tulee aina välillä hyviä tunteita.
 

eipitsaa

Finglish-kerhon member
Liittynyt
18.2.2021
Viestejä
1,141
Reaktioarvo
1,052
Minustakin tuntuu usein tuolta silloin kun en ole pitkään aikaan tehnyt mitä oikeasti haluan.
Pitää kokeilla miettiä mitä oikeesti haluisin tehdä, jos se toisi vähän innostusta elämään. Kaikki päivät menee suht rutiininomaisesti.
 

rätvänä

Asiantuntija
Liittynyt
10.2.2021
Viestejä
238
Reaktioarvo
319
Mulla ei oo ollu ammattilaista keskusteluapua sen jälkeen kun täytin 18. Oon myös lykänny sen hankkimista, koska mielenterveyspalveluihin on niin pitkän jonot, eikä musta tunnu että tarvitsisin apua enemmän kuin ne jotka mun mielestä tarvitsee sitä paljon vakavammin ja nopeemmin. Tuntuu kuitenkin siltä että pärjään vielä.

Ja ei haittaa yhtään jos tuut puhuu tänne. Tosi hyvä kun saa jollain tapaa omia ajatuksia ulos. Mieliala ja tunteethan on eri asia, vaikka itse sekotan ne joskus. Se voi olla, että on huono mieliala vaikka siihen päälle tulee aina välillä hyviä tunteita.
Joo niinpä ja kiitos!! Mun on kans tosiaan vaikea erottaa noita kahta, siis tunteita ja mielialaa, helposti tulee jotenkin epävalidi olo (varsinkin jos menee paremmin aikaisempaan verrattuna, eli niitä hyviä hetkiä on useammin ja toimintakyky vähän vähemmän onneton kuin joskus). Toki tohon osittain liittyy sekin, että on mielialojensa vietävissä siihen pisteeseen asti ettei hyvällä tuulella ollessa oikein muistakaan koskaan menneen huonosti ja toisin päin.

Mutta niin, itse aattelin pitkään samoin. Samasta syystä venytinkin avun hankkimista siihen pisteeseen, että olin täysin toimintakyvytön ja aika itsetuhoinen (ainakin noiden suhteen menee muuten nykyisin paremmin jes). No, oli siihen muitakin syitä, mm. pienellä paikkakunnalla asuminen ja siihen liittyvä anonymiteetin puute ennen kuin muutin muualle, mut toi kuitenkin enimmäkseen.

Ei oo tarkoitus maalailla piruja sinne tänne, mutta sinänsä tuo on yleinen ajattelutapa ja johtaa yleensä asioiden pahenemiseen. Infernaaliseen kyllästymiseen kyllästyy aika äkkiä ja silloin sen on tapana eskaloitua. Sitä paitsi - no, en jotenkin osaa kitkeä tästä sellaista.. ööö lässytysretoriikkaa, mutta ihan muutenkin sulla on täysi oikeus hakea apua silloin kun tuntuu että sitä tarvitset. Oikeasti. Aika harvoin nää katoavat ihan vaan ohittamisella/yrittämisellä/epämääräisillä "näin ollaan hyviä ihmisiä eikä välitetä turhasta" -omahoitoneuvoilla.

Et estä kenenkään toisen hoitoa sillä, että katsot oman vointisi perään. Onhan mielenterveyspalvelujen tilanne niin epätoivoinen et se alkaa olla jo huvittavaa (ja joskus sitäkin pahempi, kunnasta riippuen) joten tajuan ettei sellainen herätä kauheasti luottamusta - mutta ei muiden ihmisten hoitoon pääseminen siltikään mitenkään merkittävästi hankaloidu ihan vain siksi, että hankit itsellesi lääkäriajan. Kiireelliset tapaukset otetaan yleensä vastaan aikaisemmin (oman kokemuksen perusteella ainakin) ja päivystyksenkin kautta pääsee nopean avun piiriin, vaikka yleisesti odotusaika onkin melkein aina ja kaikkien kohdalla turhan pitkä. Jos sulla on mahdollisuus esim. työterveyteen tai yths:n kautta varailuun niin kannattaa käyttää se, vaikka etenkin jälkimmäisen kanssa homma on yleensä vielä pahempaa säätöä kuin ns. "normaalilla" julkisella.
 
Ylös Pohja