et D: ok periaatteessa joo haluisin löytää rakkauden mutta oon niin toivoton ihmissuhteissa, pelkään koko ajan että toinen satuttaa ja ei välitä miusta aidosti. myös pelkkien kaverisuhteiden ylläpito tuntuu jo raskaalta, niin miten muka jaksaisin parisuhdetta? jos seurustelisin niin tuntus varmasti pahalta, kun pitäs koko ajan olla jotenkin tilivelvollinen ja läsnä toiselle. oon myös hetero (ainakin romanttisessa mielessä) mutta periaatteessa haluaisin tykätä myös tytöistä, koska en vaan löydä semmosta syvää yhteyttä poikiin D: tai oon kyllä löytäny muutamaan, mutta ei miulla oo kunnolla mitään yhteistä poikien kans (ainakaan mielenkiinnonkohteet ei ikinä täsmää). tuntuu että lähes kaikki miun tapaamat pojat on joko yksinkertasia, kusipäitä tai lapsellisia. ja vaikka joku poika oiskin kiva ja voisin kuvitella olevani hänen kanssa suhteessa, niin sit en kuitenkaan ihastu häneen.
uskon että meitä on paljonkin.
ja btw pakko vielä lisätä että spekuloin aina kauheesti muiden ilmeitä, eleitä ja käytöstä ylipäätään, joten jos ikinä seurustelen niin tuun varmaan ihan vainoharhaseks tuon piirteeni takia D: esimerkkinä jos joku vaikka antaa miulle kritiikkiä niin en osaa ottaa sitä hyvin vaan pahotan siitä mieleni ja aattelen että se vihaa mua, vaikka toisaalta tiiän ettei se oo totta. mutta selvemmin sanottuna en siis aina saa selvää, että onko joku asia faktaa vai pelkästään miun ylireagointia ja aivojen tuottamaa hölynpölyä.