Aihe vapaa Olenkohan väsynyt

[qualitymonkey]

Ei huutista tietty mul soi pääs out of town (blind channelii) voi vittu siis tää vaan triggeröi kaikkea vielä lisää hyi. O k s e t a n itseäni.

 

[qualitymonkey]

Hah. Ei vittu ihan oikeasti. En voi edes kattoa mun vaatekaapin ovee koska se on täynnä kuvia mun ihastuksist jotka oon laittanut siihen joskus yläasteikäsenä about. Joka kerta nykyään ku katon sitä ni tunnen itteni idiootiks. En voi selata youtubee ilman että siel tulee vastaa jtn blind channelii liittyvii videi, siis joka ikinen kerta ku nään nikon lärvin ni must tuntuu et oon worthless af. Koska se muistuttaa mua siitä että oon tehny väärin. Voi vittu miks mun piti puhuu näist asioista sille terapeutille, nyt en enää ikinä pääse tästä tunteesta eroon. Jos oikeest en pysty käymään ees lenkillä ilman et saan paniikkikohtauksen sen aikana siks et yritän epätoivoisesti saada kaikki ihastukset pois heti, mut en onnistu siinä, niin ei vittu tää oo varmaan ihan sitä mitä terapian pitäs aiheuttaa. Joka kerta kun ajattelen vähänkin tätä asiaa ni en saa henkee. Tuntuu koko ajan siltä niiku joku puukottais mua suoraa sydämee. En voi vittu uskoa et terapia voi tehä tälläst. Totta kai mul on pohjalla se että oon aikasemminki kokenu että teen kaiken väärin, mut yleensä se ei oo ollu näin jatkuvaa pahaa oloa, ihan joka sekunti. Mun on lähes mahdotonta enää uskoa siihen että on ihan ok olla tunteita. Välillä mietin et ehkä se on ok mut sit taas muistan ettei se voi olla jos kerran ammattilaisetki saa mut tuntee oloni iha vitu naurettavaks lapselliseks ja typeräks. En enää edes muista mitä se sano mulle, oikeasti ei varmaan mitään pahaa mut näköjään mun aivot ei osaa tulkita mitään enää oikein vaan kaikki on joku henkilökohtanen hyökkäys mua kohtaan ja kaikki saa mut ajattelee et en saa tuntee. Vaikka kai se oli enemmän sitä et se mietti mistä tää johtuu ja miks ihastun niin usein yms yms yms. Mut jo se että joku on sillee "mistä tos on kyse" saa mut kuolemaan sisältä koska en jaksa aina tätä samaa. Haluisin joskus et muhun suhtauduttais normaalisti. Oonks mä OIKEESTI niin fucked up et kaikkien pitää ihmetellä sitä? Oonks mä oikeest nii vinoon kasvanu? Ja yleensäkin se vihjailu että jotenkin tahallaan haluaisin rakastua ihmisiin niin se ahdistaa siks, että siitä tulee sellane olo että en SAA tuntea niin, et se on unhealthy. Mitä vittua nyt oikeesti. Ja sit aina vaa "miks ihastut julkkiksiin miks miks miks" mult on kysytty tota niin monta kertaa vuosien mittaan että mä en enää jaksa. Onkse oikeesti niin hirveetä että oon sellanen ku oon? Mikä vittu mussa sitte on vikana????? Vittu en mä jaksa enää. Siis kyllä mä sen ymmärrän että mun tunteet on monesti sen verran voimakkaita että saan just niitä paniikkikohtauksen tyyppisiä oloja ja esim yläasteellakin jo, en siis viillelly mutta oli monesti olo että haluun satuttaa itteeni koska ne tunteet oli niin mahottomia käsitellä, juu, kyllä mä sen ymmärrän tavallaa että nää on ehkä epätavallisen voimakkaita mut ku mä en jaksa AINA olla se vitun outo friikki. Juu, tiedän ettei sekään ehkä normaalia oo että silloin kun mun tunteet vegardii kohtaan alko vuosia sit ni koin niin hirveetä mustasukkasuutta ja kärsin aivan järkyttävän paljon ja asiaa tietysti aina pahentaa myös se etten saa puhuttua näistä tunteista jotka on ihan käsittämättömän vaikeita ja mahdottomia kestää, juu, ehkä se ei ole normaalia että ne on niin vaikeita, mutta kun onkse niin vaikeeta tajuta miltä must tuntuu aina tää sama? Oon puhunu ammattilaisten kaa muutamia kertoja tätä ennenkin samasta asiasta ja ne vaan ihmettelee sitä joka kerta, miettii mikä mus on vikana ku en oo niinku muut, juu, voi olla että tää on epätavallista mut en mä JAKSA enää tota. Jumalauta antasin mitä tahansa vittu ihan mitä tahansa et olisin normaali eikä mua JOKA. VITUN. KERTA. kohdeltais niinku oisin joku vitun epäihminen. At this point mä en enää edes usko että oon ihminen vaa joku vitun olento koska oon niin saatanan outo, näköjään

Oon miettinyt pääni puhki niin VITUN monta kertaa että missä kohtaa mulla meni kehitys pieleen sekä yleisesti sen takia että ihastun esim julkkiksiin ja kaikki tää blaablaablaa näitä asioita ny on niin paljon mitkä mus on väärin, mut siis myös sen ikäjutun takia oon miettiny ja miettiny ja miettiny että missä kohtaa oon menny niin vitun pilalle etten voi olla sellanen normaali

Kaikki tää. Oon miettiny niin monta kertaa, oon yrittäny, oon ajatellu et oon jotenki sairas, oon ajatellu et onks mul jotai traumoja vai miks oon näin sairas. Ja ammattilaiset jatkaa sitä miettimistä et mikähän tos on vikana ku se on tommonen. Eiks kukaan tajuu milt se tuntuu? Ei ilmeisesti ku niiden mielest se on ihan ok Saada mut tuntee itteni täysin arvottomaks ja näin.

Ja sekin että kun se sano että voisin yrittää olla ajattelematta ihmisiä niin tietysti otin sen niin vahvasti että rupesin sit ajattelemaan että mul ei saa olla ihastuksia alkuunkaan. Ei vaan saa. Siltä se tuntu. Mitä muutakaa se muka tarkotti? Totta kai jos tää ihastumisasia nähdään ongelmana niin silloin se on ongelma ja se ongelma pitää poistaa, joten: ei saa olla ihastuksia, ei saa tuntea. Sitähän se nimenomaan tarkottaa. Jos tää kerran on ongelma, joku addiktio tai jotakin, sillon se ongelma pitää poistaa. Sillon mulla ei saa olla yhen yhtäkään ihastusta ja kaikki aikasemmatki ihastukset on ollu iha vitu naurettavaa ja noloo ja oon epäonnistunut kokonaan elämässäni ku oon koskaan tuntenu mitään. Siltä se kirjaimellisesti tuntuu. Vittu bye, i'm out. En pysty enää edes ymmärtää miten tunteet edes VOIS olla hyvä asia. Ne ON väärin. Piste. Oon feilannu niin pahasti.

 

[qualitymonkey]

Ja miks näiden asioiden pitää olla niin monimutkasia? Yritä sit veivaa jotai tämmösii ajatuksii päässäs ku et pysty ees tavottaa sitä miks sust tuntuu miltäki

 

[qualitymonkey]

En VOI uskoa että normaali keskustelu ammattilaisen kanssa voi aktivoida mun mielessä oikeasti tämmösen myrskyn. Mitä vitun vittua nyt taas. Oon niin vitun done elämän kaa. Vittu et ei ois pitäny syntyy. Ei jumalauta että sattuu, elämä ei todellakaan oo sen arvosta. Tää ei todellakaan ole worth it. Mä en oo worth it. Kaikki valehtelee mulle päin naamaa et oon hyvä just sellasena ku oon, mut miten se vois olla totta kun mua kielletään samaa aikaa tuntemasta sitä mitä tunnen? Näen ristiriidan tässä ja aika vitusti sittenkin

 

[qualitymonkey]

Vittu kaikki on sillee: ihastuminen on ihan ok mut ei noin :) ihastuminen on ihan tervettä mut ei toi :) you're doing it wrong :) lopeta :) ihastu johonki normaalii kohteesee :) sun pitää olla sellanen ku muut :)

JNE JNE JNE. Vittu tää on niiku rikkinäinen levy mitä joudun kuuntelee koko helvetin ajan ja oon oikeesti omaksunu sen että oon viallinen koska kuulen sitä koko ajan vuodesta toiseen

Kiitos kaikille

 

[qualitymonkey]

Ens kerralla sanon sille että vittu suoraan sanottuna mulla on ihan vitun arvoton olo. Koska viime kerta.

 

[qualitymonkey]

LMAO tuli mieleen ajatus että jos näyttäisin tän kesun sille mutta EI I K I N Ä ei vittu missään vitun nimessä :DDDDDD en pystyis koskaan, ajatuskin siitä saa mut vittu huutistelee. Siis en pystyis ikinä edes sanoo keitä mun ihastukset on, joka kerta ku oon käyny tuolla ni oon pelännyt aivan vitun kuollakseni että se kysyy et kuka julkkis. I swear jos se kysyis nii menisin aivan paniikkiin. Vielä tuorees muistis se lukioaikane keissi ku oli costi psykoosit ja juttelin kuraattorin kaa ja se sai tietää kenest puhun ja oon oikeest aivan traumatisoitunu siitä :D häpeän määrää ei voi sanoin kuvailla. Jos kukaan saa tietää et puhun nikost tai timpast ni i swear en pysty. Netissä on anonyyminä helppo höpöttää niistä (vaikka on sekin joskus vaikeeta) mutta jos joudun irl myöntää asian ni ei jeesus. Ei helvetissä. Enkä tiedä miks se on niin kamalaa? Mutta onhan se nyt aivan vitun noloa. Sillee juuh ihastuinpa tuossa euroviisujen takia siihen ja näin, ei vittu miten naurettavaa. Mulla nyt muutenki sattuu olee traumoja siitä ku peruskoulussa kaverit huuteli koko koululle sitä kenest tykkään :) en tiiä voikse johtuu jotenki siitä etten uskalla vittu kellekään paljastaa näit asioita. Toki nykyiset kaverit tietää osan mun ihastuksist mut esim nikosta ei tiedä mitään eikä monesta muustakaan. Timpasta ne ihme kyllä tietää mut ne ei oikeestaa tiiä siit muuta ku ulkonäön ku ei ne oo ees kattonu kummelii. Ni sinänsä mitä välii. Toisaalta en haluu yleensä niillekään senkää takia sanoo mitää koska niiden reaktio on aina ihan paskaa :D ei vaa huvita jakaa asioitaa sillo jos vastaus on et "ai taas joku julkkis mikset sä koskaan tykkää mistää muista"

Rääh niin vitusti taas ei saakeli tätä elämää

 

[qualitymonkey]

If your world is breaking
And growing up is getting old
Know that you're worth saving
And getting up is all you've got


INTERESTING.

 

[qualitymonkey]

Myös all i know so far on aika wtf-tasoa lmaoooo ok. Muutaman kerran kuunnellu sen nyt ja juupajuu mitä vittua nyt taas

 

[qualitymonkey]

Tuntuu että oon oikeesti pudonnu johonki uneen eikä tää oo totta. Jos must tuntu jo joulukuussa siltä että kaikki menee koko ajan vaan oudommaks ja oudommaks niin nyt menee vähän siitäkin vielä oudommaks. Outous prosentti kasvaa kasvamistaan. Joulukuu oli outo. Tammikuu vielä oudompi. Helmikuusta ei edes puhuta. Maaliskuu, mitä vittua sillon edes tapahtui. Huhtikuu, sama kysymys, omituista MUTTA se ei ollu vielä mitään toukokuuhun verrattuna. Samantien vapun jälkeen infernaaliset sedu psykoosit (+ janne yms) ja siitä sitten vaan lisää psykooseja viikko viikolta enemmän. Tai oikeestaan ne loput psykoosit (eli niko, aake ja pp) tuli kaikki samaan aikaan, euroviisuviikolla. Sitä ennen oli lähinnä sedut ja timpat ja nää. Mut sit taas niiku yhtäkkiä kaikki samaan aikaan. Ja varsinkin se kun niko osottautu sellaseks keissiks että ei nyt saatana sentään ihan oikeesti ootko vittu tosissas. Että, semmone oli toukokuu. Ja kesäkuun alku no sen tiedämme kaikki miten se on menny. Tosiaa sen terapian jälkeen (ja se oli 31.5. vai??) Tuntuu entistäkin enemmän silt ku oisin pudonnu johonki vitu uneen siis FEVER DREAM enkä enää tiedä kuka oon. Vittu ku katon taaksepäin ni seki oli normaalimpaa ku tämä. Muistelen oikeesti kaiholla helmikuun kriisejä koska se oli helpompaa ku tämä. Siis todellisuudentaju flippaa niin pahasti, en muista mitä on tapahtunut milloinkin koska kaikki on niinku yks vitun pitkä uni. Joulukuusta saakka tuntuu että tää on ollu yks VITUN pitkä uni. Pelkkää epätodellista oloa. Ja se fakta oikeasti että oon tienny nikon öööööö mitä, siis, neljä???? Kuukautta????? Ja vasta tässä vaiheessa lähtee psykoosit käyntiin? Juu, vähemmästäki lähtee järki. Fiilis on että mitä vittua tapahtui ja missä vitun huumeissa oon ollu sillon ku en rakastunu siihen heti? Niiku mitä ihmettä :D onks kaikki ihan hyvin. Sitä paitsi hajotti muuten aika vitust ku siel lenkil kuuntelin dark side ja siis en tiedä kenestä se mua eniten muistuttaa? Koska samaan aikaan siitä tulee mieleen se tammi-helmikuu ja näin, joten mieleen tulee aivan automaatiolla ERÄÄT henkilöt, siis sitä ei voi kieltää etteikö se aika yhdistyis mun mielessä samantien timppaan ja hessuun ja näin. Mutta sitten nyt kun oon kuunnellu dark sidea ihan liikaa sattuneesta syystä niin siitä tulee myös mieleen nämä... Viikot? Tai siis? Kauan tätä ny on kestäny, vittu, en tiiä :DDDD seis. Mut anyway, nää ajat, niin oon vaa sillee "🥴 hei" kaikki menee sotkuks päässä. Myös hurt tietysti on hulvaton varsinkin nykyään. Siis se oli jo ensimmäisellä kerralla aivan liikaa mulle mutta nykyään se on saanu niin monta uutta merkitystä että 🥴🥴🥴🥴🥴🥴🥴 siis ensin siitä tuli mieleen timppa ja hessu ja kaikki se ja vähän kaikki ja nykyään siitä tulee mieleen myös niko ja kaikki tämä ja tää mun mental breakdown ja KAIKKI niin vittu okei XDDDDDDDDDDDDD lie myös. Niiku. Mitä vittua se biisi oikeest. Voin kertoo että kuuntelin sitä aivan saatanan paljon sillon ku aloin rakastua hessuun joten se vähän niinku jätti aika saatanan pahan jäljen ja oli muuten tuskaa kattoo umk:ta sillon ku mietin hessua vaa XDDDDDDD RÄÄÄÄÄ mitä vittua. Ah ei jeesus sentään ja nyt. Nyt se biisi. On. Jännä. Jossain videossa näytettii joelii jossai bäkkäril tai jtn ja lie soi taustalla XDDDDDDDDDDDDDDDD PLEASE 🥴🥴🥴🥴🥴🥴🖐️💀 DED. Ei tämmösiä enää ikinä, ei ikinä. Tää kevät on ollu kaikista psykoosikeväistä eniten psykoosikevät. Luulen oikeesti että mikään ei oo aikasemmin ollu NÄIN unreal. Siis ihan oikeasti pahinta on tosiaankin se kun YKS ainut biisi liittyy siihen, tähän ja tuohon. Sit ku kuuntelet sitä ni oot sillee ":)" heheh vittu. Vähän sama niiku hey jesus on kulkenu vitun kauan mun mukana jo ja mihin kaikkeen se liittyykää, niihin kaikista kipeimpiin tunteisiin mitä mul on ollu. Jokaiseen tyyppiin, eri tavoin. Kaikista on eri muistot mitkä tulee mieleen kun sen biisin kuulee. Tai becoming myself. Oon kuunnellut sitä sillon noh, helmikuussa? Kun itkin koko yön sitä etten saa tykätä timpasta enkä hessusta, ja oon kuunnellu sitä nyt, viimeks varmaan tänään tai eilen tai jotain, kun oon itkeny sitä että en saa olla sellanen ku oon enkä tykätä kenestä tykkään. Ja se liittyy myös nikoonkin koska sekin on julkkis vaikka sinänsä muuta kiellettyä aspektia siinä ei olekaan mutta no, silti, sekin jo pelkästään tuntuu hirveelt et se on julkkis koska "eN sAa tYkÄtÄ siiTä" 😂🖐️ että juuh, becoming myself on myös kulkenu mun mukana pitkään. Ensimmäisen kerran ku kuulin sen ni taisin itkeä sille sen takia mihin se on periaatteessa tarkotettukin eli because i'm lgbt (vaikka en enää tiedä siitäkään että oonko edes LMAOOO ei mennä siihen nyt yhtään) mutta siitä eteenpäin se on ollu hyvin pitkälti aivan muihin vaikeuksiin liittyvää. Mm. Näin. Joo. Just näin. Jep.

Vois kyllä kuunnella lien iha vaa koska????? Syyt. Tosin tulee paha olo koska mun pakko-oireiden(?) Mielestä en sais about kuunnella enää musiikkiakaan koska jos niistä tulee mieleen ihastukset nii oon: epäonnistunut 😂 koska tietenkin teen sillon väärin jos ajattelen ketään ihastusta, koska niinhän ei saanu tehä. Vittu että on hilpeetä

 

[qualitymonkey]

Jestas mikä mua vaivaa

Ainiin ja also, may i point out some stuff.... Vittu että mul taas tuntuu jtn random perhosia vatsassa mut okei anyway se ei ollu se pointti. Vaan se että kun nyt Oulusta tuli se joku kulttuuripääkaupunki nii ANTEEKS MITÄ VITTUA. on hauskaa joo. Ei jeesus ku katoin telkkarii ni koko ajan vaa "Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu sitä ja tätä, blaablaablaa oululainen blind channel sijoittui hienosti kuudenneksi viisuissa ja nyt Oulu on kulttuuripääkaupunki" ja oon vaa siin sillee "????????? 🙂" Siis oikeesti eka olin kuunnellu siitä kulttuuripääkaupungiksi valitsemisesta jonkun aikaa ja saanu sydäreitä ku edes puhutaan Oulusta ja sit se joku tyyppi (uutistenlukijako?) Mainitsi viel blind channelin siinä ni olin vaa sillee eih 😂 ei ihme että ku lähin lenkille ni olin about tärisemäs siin XDDDDDDDDDDDDDDDDDD mitä vittua. Extra huvittavaa se vielä että oon kuunnellu jostain syystä viime aikoina aknestikin Haukipudas-biisiä :SDDDDDDDDDDDKDKDKDKDM extra huvittavaa sekin että aknestik on myös psykoosisetti mulle koska niin, no, sen voi jokainen arvata. Siis actually tasan vuosi sit kuolasin jukka takaloa niin paljon että mult meinas järki lähtee (kyllä, kesäkuu 2020 se tais olla) ja kuuntelin Haukipudasta tietty silloinkin ja olin iha et aw ihana ääni sillä on :))))))) ja siis sillon siit biisistä tuli joku random läppä mulle ja olin sillee haha ja en ees tiiä miks se oli nii tärkee, mut nyt...... Ku kuuntelen sitä taas ja oon sillee ":))) mm, aivan, Oulu" niin juu on taas ihan uudet merkitykset silläkin biisulla. Mitä vittua? Ja nykyään jos edes nään kuvan toripolliisista ni :) oon heti sillee "😫" tietty. Ainiin, juu, ja sillon jukan instaa tsekkaillessa sillon vuos sit ni silläki tais olla vitusti niitä "oulu2026" hömpötyksiä siellä niin tää nyt taas vei mut kyllä kivasti siihen aikaan MYÖS :D ei helvetti mikä psykoosien yhdistyminen. Ei nyt helvetti oikeesti. Joo mitä helvettiä. Hups sorruin kattoo yhen vidin ja syyllisyys on: intense. En sais, en todellakaan sais. Epäonnistun joka sekunti :D parempi vissiin vaan luovuttaa sitten. Turha kai se on edes yrittää olla silleen että en saa tykätä kenestäkään en saa tykätä kenestäkää ku ei se onnistu ni se ei vittu onnistu. Oikeest ei jumalauta tätä elämää ei jaksa enää

 

[qualitymonkey]

Rakastan nikoo liikaa, en mä sille vaan vittu mitään voi. Pelottaa. En kestä tätä. En oo varmaan ikinä ennen syyttäny itteeni näin rankasti mistään ku nyt. Nyt oon ihan et ei vittu se ei vaan oo ok tykätä siitä. En vaan saa. Yksinkertaisesti se ei oo ok, en voi olla ihastunu siihen ja olla vaa niiku siin ei ois mitään pahaa koska siinä todellakin ON pahaa ja paljon. Niin syyllinen olo. Ja kaikki tämä oikeest siitä terapiasta. Ei tää ollu puolikskaan näin pahaa ennen sitä, olin iha normaalisti sellanen ku yleensäkin oon enkä koko ajan obsessoinu siitä etten saa ajatella vaan olin mostly ihan rauhassa silleen et en mä voi mun tunteille mitään. Nyt en enää pysty ajattelee etten voi mun tunteille mitään ja se on ihan ok, vaan nyt oon vaa koko ajan sillee et EN VITTU SAA AJATELLA YHTÄÄN. Tai ehkä saan vähän ajatella mut Kuhan kuitenki yritän unohtaa kaikki koska en saa ihastua kehenkään koskaan kosk tää on kuulemma ongelma

 

[qualitymonkey]

En ymmärrä miten edes pystyn syyttää itteeni kaikesta? Ihan sama mitä tapahtuu ni kaikki on AINA mun syy. Aina. Niin mun aivot vissiin ajattelee. Löydän ain ihan minkä tahansa syyn ajatella että mä oon nimenomaan worthless ja teen kaiken väärin

 

[qualitymonkey]

Mhm. Tää sattuu niin paljon:
Lets be real here. En voi sanoin enää kuvata tätä kipua. Tuntuu et kaikil muil on lupa olla oma ittensä mut ei mulla. Ammattilaisetki sanoo mulle et mun pitää muuttaa itteeni. En vaan saa tykätä julkkiksista, mun pitää olla sellanen ku muut. En tajuu enää mistään mitään. Oon tosin yllättävän vähän itkeny tänä yönä mut silti järkyttävän paha olo. Mul on niin, niin, niin paha olla. Koko ajan. En kestä enää. Pelottaa muuten sen tyypin vastaus kelle puhun whatsappis koska mua hävettää niin paljon se mun viesti. Se oli iha kauhee valitusromaani.

Mut joo. Oon ihan solmussa. Miten ees oon onnistunu syntyy näin vialliseks.

 

[qualitymonkey]

Haha en ees kestä ajatella enkä nähä muita ihmisiä. En pysty miettimään mitää muuta ku sitä et kellään muulla ei oo sellasia ongelmia ku mulla. Kaikki muut kelpaa mut mä en. Kaikki muut. Mä en kelpaa koskaan, en ikinä. Ainoastaan jos muutan itteni kokonaan niin sitten ehkä kelpaan. Mut en pysty. En ymmärrä miks ajattelen näin mut niin se vaa on, for real.

Se cimorellin you're worth it ni siin alussa se "if i changed everything would i finally be worth it" sattuu niin lujaa koska toi on exactly se mitä tunnen koko ajan. En ees tajuu miten MIKÄÄN voi sattuu näin paljon. Must tuntuu et mikään ei oo aiemmin sattunu näin. Ei edes mun vaarin kuolema ollu näin helvetillistä tuskaa tbh. Ja se on aika paljon koska totta kai se oli ihan hirveetä ja itkin joka päivä siin jonku aikaa mut mitä vittua tää on ehkä pahinta mitä oon ikinä tuntenu. Tai ainakin ihan siellä kärjessä. Ei oo ees mikää läppä. Miten vitussa mun itsetunto edes voi olla näin romuna?

Must oikeest tuntuu silt et mun on pakko muuttaa kaikki itessäni. Et en KOSKAAN voi olla worth it tämmösenä. En koskaan, en IKINÄ. Ei oo vaan mahollist. Kaikki muut on tarpeeks hyviä, mä oon ainut joka ei oo. Kaikki muut kelpaa, mä en. En pysty käsittelemään tätä tuskaa mitenkää. Naputtelen tota kuminauhaa ranteesee ja se sattuu helvetisti ja mietin että jos teen sitä tosi paljon ni sit siit ilmeisesti voi tulla mustelmia yms. Joten se vähän pelottaa. Kuitenkaan en oikeen keksi muutakaan keinoa. Mun on pakko tuntee kipua, näköjään.

En oikeesti käsitä. Sellaselle joka ei tiiä milt tää tuntuu on varmaan mahdotonta tajuta, kuinka paljon se sattuu, ku tunnet että et vaan saa rakastaa. Tuntuu silt niiku mun sielu murenis. Tuntuu silt et äärimmäisen tärkeetä ja isoo osaa musta ei vaan hyväksytä. Tuntuu et ihan kaikki mitä ikinä tunnen on aina väärin. Aina. Kuka tahansa se kohde onkaan ni se on aina väärä. Joka ikinen kerta. Epäonnistun kerta toisensa jälkeen.

 

[qualitymonkey]

Niiku.... En saa tykätä nikosta, en saa tykätä timpasta, kenestä mä edes SAAN tykätä? Tuskin kenestäkään. Ihan ku mulla ei ois ees oikeutta olla olemassa

 

[qualitymonkey]

On oikeest yks vitu iso vitsi et seksuaaliterapia jonka on tarkotus parantaa mun oloa.... huonontaa sitä niin paljon etten oo varmaan ikinä tuntenu näin paljon kipua.

 

[qualitymonkey]

Huutista. Kiva selata esim youtube-historiaa yms. Jostain sunnuntailta ku se oli ennen tota terapiakertaa ja siit näkee aivan suoraan sen että sillon mulla oli viel ihan perus normaali olo. Sit heti sen terapian jälkeen ihan hirveet angstaukset käynnissä. Spotifystaki sen näkee et mitä kaikkee oon hakenu. Näkee selvästi sen eron ennen ja jälkeen. Ennen sitä, kaikkee ihan perus, nikoon liittyviä biisejä yms yms. Sen jälkeen: soittolistoja kuten "i'm worthless" ja ihan kaikkee itsetuhosuuteen liittyvää yms. Tämähän se vasta onkin hauska juttu.

 

[qualitymonkey]

En kestä enää kuunnella muiden juttuja. En jaksa yhtään sitä että muilla menee hyvin. Sattuu ihan saatanan paljon. En jaksa yhtään ketään.

 

[qualitymonkey]

Must tuntuu etten oo pystynyt hengittää kunnolla muutamaan päivään. Sillee joo hengitän ja oon jotenkin elossa joo, mutta en pysty rentoutumaan kunnolla hetkeäkään. Oon koko ajan täydes hälytystilas. Tää olo ei mee pois enkä jaksa tätä stressiä enää. En pysty olemaan sen kanssa. Ahdistusta joka ikinen sekunti. Nukun jotenkuten ja kai ihan ok määriä mutta tuntuu että oon ihan koko ajan väsyny eikä mulla oo yhtään levännyt olo herätessä. Tuntuu kyllä siltä et oon nukkunu mut heti ku avaan silmät ni oon jo siinä vaiheessa ihan uupunu ku ajattelenki vaa tätä tuskaa mitä joudun taas kokemaan. Hereillä olosta on tullu jotenki asia jota pelkään. Ainoastaan nukkuessa pystyn olla jotenki siedettäväs tilas vaikka varmaan silloinkin stressaan mut emt ehk vähemmän. Tuntuu tosin et nään ahistavia ja vähän nightmare ish unia. Ei ehk kunnon painajaisia mut semmosii vähän ahistavia ja tavallaa pikkusen niinku painajaisia. Esim viimeks taisin nähä jotain aivan saatanan ahdistavaa unta mun mummista. En ees tiedä miten mikään nyt siihen liittyy, luulen et se oli vaa randomilla mun unes mut joo. Siin oli niin ahistava tunnelma vaikka en muista yhtään mitä siin tapahtu mut ihan ku seki ois vihannu mua siin ja varmaa kaikki muutki? Et kiva. Ja sillon ku näin joku yö täs (tai no ei varmaa yöllä, probably päiväl tai jtn) unta nikosta ni muistan et siinki oli jotai iha saatanan ahistavaa tunnelmaa vaikka en muistakaan melkeen yhtään mitä siinä tapahtu. Tuntuu oikeestaan et about jokaises unes mitä oon nähny sen hirveen päivän jälkeen on ollu jotai ahistavaa. Ei ihme. Ja vittu mun ranne o vielki kipee tosta kuminauhast. En tiiä kuinka monta kertaa oon nyt ... Naputellu? sitä ranteesee? En tiiä mitä sanaa pitäs käyttää. Mut siis emt varmaa joku kymmenisen kertaa tai jotain. Ei tos sen ihmeempiä jälkiä näy mutta sattuu jonkun verran. Vituttaa et on pakko satuttaa itteensä ku ei oo mitään muutakaan. Eikä se edes auta niin paljon. Ehkä vähän mutta ei se vie pois tätä tyhjyyden ja arvottomuuden tunnetta. Kyllähän se tavallaa siirtää kivun helpommin käsiteltävään muotoon mutta se kestää vaan hetken. Ei saatana mist vetoo et addiktoidun toho kipuu ja koht käytän tota keinoo niin paljon et käsi on mustelmil. Nice. Sitä paitsi syytän nyt jo itteeni siitä että pahennan ongelmia tällä mahdollisesti.

 

[qualitymonkey]

Ällöttää tääki biisi niin paljon että tunnen oikeesti fyysisesti pahaa oloa:

Oksennan varmaan ahistuksesta vielä voi vittu hahaha

 

[qualitymonkey]

Haha huutista tärisen taas, hahaha haha ha ha ha ha

Vitun kivaa enkä edes tiedä miksi tärisen mutta juu. Varmaan ahistuksesta sitten..

Miks tän biisin piti alkaa soimaa:

Oikeestaan voiko joku kertoo miks kuuntelen ylipäätään nikon soittolistaa :D ei toki triggeröi ollenkaan. Toisaalta ehk se auttaa käsittelee tätä tai sit ei. Mut siis joo toi biisi, tulee aina mieleen niko ja nimenomaan tää vitu pianoversio ku siin yhes vidis se soitti tätä XDdd vittu jee.

Aaaaa vittu ihan sama. Olin kirjottamas äsken jtn turhaa ja sit ku toho tulee noit sanaehdotuksii ni siihe tuli OYS ja vahingossa painoin siitä ja olin sillee mitä vittua OYS?????? Miten xd nyt xd taas xd mikä sattuma 🙂🖐️

Juuh, oikeasti nää biisit mitä vittua. Tietysti näistä tulee mieleen Niko ja en vittu pysty. Siis kun. En pysty hyväksymään sitä enää että ajattelen ja kaipaan ja rakastan sitä. Aiemmin jotenkin pystyin, mut nyt aina kun ajattelen sitä ni en vaa pysty hyväksyy. En vaa voi hyväksyy tosiasioita. Huutista. Oksetan itteeni ku rakastan sitä. Onpa mulla erikoiset ongelmat.

Huoh

 

[qualitymonkey]

huoh vois lopettaa spämmäämisen koska ei tää auta mitään lmao ei täs oo mitään järkee. mikään ei auta mun oloon ni ihan sama sitte. Tuntuu koko ajan siltä et oksettaa. Lmao. Siis oikeesti lähes koko ajan.

:) Meen vaa paniikkiin aina kun kukaa tulee mu mielee. Varsinkin Niko koska sitä ajattelen vissiin vielki kaikista eniten. Oikeasti meen niin paniikkiin koska se on niin väärin tykätä siitä. Tuntuu että oon tehny niin niin niin kauheit asioit VAAN SIKS että tunnen tunteita. Ei helvetti. Mut saa hakee koht vittu piipaa-autolla helvettii täältä 🙂 vittu. Mulla ei oo mitään oikeutta olla rakastunu siihen. Ei mitään vitun oikeutta. En ymmärrä miksi mutta ei vaan ole. Vittu oon ded. Joudunko oikeesti kärsii tätä koko ajan niin kauan kunnes meen uudestaan sinne terapiaan ja saadaan käsiteltyä tää?????? Loppuuko tää ollenkaan? Rääh :DDDDD

ALSO MIKS TÄÄ BIISI:

EN KESTÄ. En kestä nikon ääntä. En kestä kuulla sitä ku seki vaa muistuttaa mua siitä että E N S A A tykätä siitä mutta tykkään joten oon hirvee ihminen lmao 😑

LMAO NIIN VITUSTI 😂 vittu titityy. Kuinka sekasin ihminen voi olla. Voiko nää olla jopa jotain oikeesti psykoosin kaltasia juttuja vai onks nää lähinnä pakkoajatuksen tyyppisiä. Veikkaan kyllä jälkimmäistä mutta joo, oon vaa nii sekasin ku seinäkello. Anyway.

Onkohan silläkään enää mitään väliä että vaikka mulle sanottais ammattilaisten toimesta että saan tuntea, must tuntuu ettei se enää edes auta mitään. Tuntuu etten vaan pysty enää uskoo tollasii asioita

 

[qualitymonkey]

Tietenkin tää biisi ei vittu en kestä enää:

Koska: "ei saada päättää kehen rakastuu" 😭 huoh. Kipu on: sietämätön.

 

[qualitymonkey]

Tosiaan oon koittanut hokee tota itelleni että sehän on totta että ei kukaan saa päättää kehen rakastuu. Ja hetken se saattaa helpottaa oloa mutta sitten taas alan epäilee että no jos kerran teen tän tahallaan ni varmaa mä sit teen tän tahallaan joten ei se varmaan sit oo ees totta. Jos kerran tää on niin väärin ni kai tää on sit väärin.

Vittu oikeesti. Mä en menny sinne terapiaan pyytää mitään analyysii siitä et onko tää joku addiktio ja teenkö tän tahallaa tai jtn, menin sinne et voisin vuodattaa näit asioita jotka ahdistaa mua, koska mul ei oo yhtään ihmistä irl jonka kanssa kunnolla puhuisin mistää, menin sinne että mun itsetunto vähän lähtis paranee ees, että jotenki pystyisin kestää kaikkee tätä. Mutta se mitä mä en siel välttämättä halunnu kuulla on just tuo että "hmmmm onks tää joku addiktio hmm mikähän sua vaivaa mistähän tää johtuu hmm onpa jännä" voi vittujen kevät oikeesti. Oon aivan solmussa :D

 

[qualitymonkey]

Oikeesti haluan vaan pystyy käsittelee tätä tunnetta. Haluun pystyy tuntee sen sellasena ku se on. Haluun pystyy keskittyy siihen ikävän tunteeseen että voin käsitellä nää kunnolla ja hyväksyy kaiken sen täysin, kaiken mitä tunnen. En haluu että joudun tälleen pakoilee mun tunteita ja että mua oksettaa joka kerta ku niko on vähänki mun ajatuksis. En haluu et joudun juoksee karkuun mun tunteita tän takia. En haluu sitä että kiellän mun tunteet vaikka tiedän että ne on oikeesti olemassa. Se tunne on kymmenen kertaa helpompi sietää sillon kun sen pystyy oikeesti hyväksyy. Jos sitä ei pysty hyväksyy ja kieltää itteensä koko ajan ajattelemasta mitään niin se on yhtä tuskaa ku se vaan voimistaa ja voimistaa sitä kipua. Eihän tunnetta pysty käsittelemään jos sen olemassaoloa ei ensin suostu hyväksymään??? Mun on miljoona kertaa vaikeempi olla tän kanssa jos en pysty hyväksymään sitä.

 

[qualitymonkey]

Rääh. U wanna know what i don't care.

En jaksa enää. En jaksa välittää enää. En mistään. Ihan sama. En jaksa ajatella. Antaa olla. Kärsin tai en, hyväksyn tunteet tai en, mut mä en jaksa ajatella. Oli miten oli. Ei enää väliä miten asiat menee. Kaikki on liian vaikeeta. Mun pitää vaan antaa olla. Ainakaan en jaksa ajatella. En enää yhtään

 

[qualitymonkey]

En uskalla kattoo mitä se vastas. Mua ahistaa niin paljon se mun viesti. Siis se kelle puhuin tästä. Se on tosi mukavan oloinen tyyppi joten en usko että mitään pahaa siellä ees ois, mut silti pelottaa. Ahdistaa D: niin vitusti

 

[qualitymonkey]

Ei herrajeesus XD selitän sille about mitä sattuu. Siis tälleen ahistuneena ja sekavana ja väsyneenä on tosi selkeetö tekstiä varmasti toi.................... Juuh ei

 

[qualitymonkey]

Huh ai saatana, en voi kyllä suositella tota kuminauha tekniikkaa fr. Mua sattuu vieläkin vähän käteen :D en ymmärrä, mikä siinä on että pitää kiduttaa itteään. Fyysisellä kivulla ihan ku se jotenkin veis ne ahdistavat tuntemukset pois. Newsflash, ei se vie niitä pois. Ei se helpota juuri ollenkaan. Ehkä ihan vähän silleen sen hetken aikaa kun sun ei tarvi miettiä ku sitä jäätävää fyysistä kipua ku kyl se kuitenkin sattuu sen verran et ajatuksen saa vähän pois siitä mikä ahistaa. Mutta silti se helpotus on niin ohimenevä. Huoh kunpa en tarvis tollasta. Emt luulen että toi vois sillon olla ihan jees jos sitä käyttäis tosi vähän, mut jos se on sellast niiku mulla että snäppään sitä joku 20krt vitu lujaa nii hmm. Siis silleen että sitähän voi käyttää ihan sellasenakin että ahistuskohtauksen tullessa pystyy saamaan ittensä takas todellisuuteen sen tunteen avulla, tai sit sitä voi käyttää just jonain random viiltelyn korvikkeena ja vetelet sitä vaa nii lujaa ku lähtee ja noi on hyvin erilaisia keinoja helpottaa ahistusta.

Mutjoo. Pitäis ehkä nukkuu. Jos sais olla vähän aikaa ilman huolia. Tai ainakin olis vähän vähemmän huolia hetken aikaa vaikka ne ei kokonaan poissa sillonkaan olis