Syvälliset Onnellisuus ei ole koskaan runollista

[Poistettukäyttäjänimi1542]

siksi elän surun, vihan ja kateuden voimalla

 

[Minkelii]

En tiedä olenko koskaan enää pitkään onnellinen. Synkkää vielä toistaiseksi.

 

[Tietsikkan3r0]

Oon homo

 

[Poistettukäyttäjänimi1542]

Oon homo

ai...

 

[Poistettukäyttäjänimi1542]

En tiedä olenko koskaan enää pitkään onnellinen. Synkkää vielä toistaiseksi.

oot mutta vaikka et olis niin ei se haittaa koska sit voit olla ainakin luova hullu taiteilija

 

[Makkachin]

Kyllä voi olla, toisin sanova on huono runoilija.

 

[Poistettukäyttäjänimi1542]

Kyllä voi olla, toisin sanova on huono runoilija.

ehkä se on makuasia :((

 

[Makkachin]

ehkä se on makuasia :((

Nopeasti mieleen tuli ainakin tämä Katri Valan runo "Kukkiva maa", josta tulee paljon onnen tunteita esiin, ja on voimakas ylistäessään elämää, joka on jopa kuolemaa voimakkaampi:

"Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien –
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!"

 

[Poistettukäyttäjänimi1542]

Nopeasti mieleen tuli ainakin tämä Katri Valan runo "Kukkiva maa", josta tulee paljon onnen tunteita esiin, ja on voimakas ylistäessään elämää, joka on jopa kuolemaa voimakkaampi:

"Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien –huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!"

luen tämän ajatuksella sitten kun olen paremmassa mielentilassa mutta on se kaunis