- Liittynyt
- 17.2.2021
- Viestejä
- 1,403
- Reaktioarvo
- 1,922
harvemmin puhun sen enempää parisuhteestani ja hanistani, mut ny mie puhun D: mun sydän o iha pakahtumispisteessä, ja mul on sellane olo et haluan kirjoittaa tuntemuksistani.
tiättekö, jos joku ois vaikka 5 vuotta sitten sanonu mulle, että kaikki tää tulee tapahtumaan, en ois uskonu. en ois uskonu, että 19-vuotiaana löydän tosi kivan tyypin, jonka kans on helppoo olla, voin olla 100% oma itseni ja joka tuntuu... kaikil tavoil sopivalta. en ois ikinä uskonu, että vuoden tinderöinnin jälkeen tinder sanois "it's a match!" ja oisin tavannu mu mahdollisesti loppuelämän kumppanin. en ois ikinä uskonu, että ihan kirjaimellisesti joskus vaan itken onnesta, ku mul on mun lemppari-ihminen vierellä. en ois ikinä uskonu, että tapaan jonku, kenen kans on helppoo ja ihanaa suunnitella ja ajatella tulevaisuutta. en ois ikinä uskonu, et mite sanoinkuvaamattoman ihanaa on vaa istuu sohvalla peiton alla kattomas animee samal syöden jotai hyvää ruokaa ja miettii toisen kans, et mitäköhä tapahtuu seuraavaks.
välillä mä oon epäilly ja välillä mä mietin, millasta mun elämä ois, jos joku asia oiskin toisin. niit asioita on varsinkin nykyään hankalampaa kuvitella, koska mä tunnen aina vain vahvemmin, et mun hanin kanssa haluun jakaa mu koko loppuelämäni. mä oon kiitollinen joka ikinen päivä siitä, et mä oon hänen kanssa. mä oon oikeesti onnellinen ja tiedän, että ansaitsen tän kaiken. mä haluun ajatella, että kaiken paskan jälkeen mä oon siinä missä pitääkin ja mä ansaitsen tämän onnen. mun on ollu joskus tosi hankala uskoa, et joku vois tykätä musta saati rakastaa ja on välil vieläkin. mut... on kiva oikeesti tietää se sydämessä, että toinen rakastaa ja välittää eikä sitä tarvii epäillä tai ylianalysoida. vaik välil vieläki joskus varmistelen et "hei, tykkääksä musta vielä?" ja hän vastaa aina, että "joo höpsö" D:
neljän päivän päästä, 6.10., ollaan oltu yhdessä 2 vuotta. toivottavasti universumi ja kohtalo antaa myöden, ja ollaan yhdessä aina. tottakai ollaan tosi nuoria vielä, eikä sitä koskaan voi tietää, mitä käy - siitä me ollaa puhuttuki pariin kertaan. mut toivotaan kautta rukoillaan, et ollaan aina yhdessä. juuri äsken puhuttii, et meist kummastaki tuntuu iha oikeesti siltä, et halutaan joskus naimisii. aina välillä hän vitsailee, et joskus oon rouva *hänen sukunimi* ja sanon ain puol vitsillä, että nii noh eihä sitä koskaa tiedä. nii, ei tiedäkää, mut mä toivon todella, et saan joskus olla hänen rouva.
minä vaa halusin hehkuttaa minu onnea D: ai että. elämä osaa kyl olla tosi ihanaa ;__;
tiättekö, jos joku ois vaikka 5 vuotta sitten sanonu mulle, että kaikki tää tulee tapahtumaan, en ois uskonu. en ois uskonu, että 19-vuotiaana löydän tosi kivan tyypin, jonka kans on helppoo olla, voin olla 100% oma itseni ja joka tuntuu... kaikil tavoil sopivalta. en ois ikinä uskonu, että vuoden tinderöinnin jälkeen tinder sanois "it's a match!" ja oisin tavannu mu mahdollisesti loppuelämän kumppanin. en ois ikinä uskonu, että ihan kirjaimellisesti joskus vaan itken onnesta, ku mul on mun lemppari-ihminen vierellä. en ois ikinä uskonu, että tapaan jonku, kenen kans on helppoo ja ihanaa suunnitella ja ajatella tulevaisuutta. en ois ikinä uskonu, et mite sanoinkuvaamattoman ihanaa on vaa istuu sohvalla peiton alla kattomas animee samal syöden jotai hyvää ruokaa ja miettii toisen kans, et mitäköhä tapahtuu seuraavaks.
välillä mä oon epäilly ja välillä mä mietin, millasta mun elämä ois, jos joku asia oiskin toisin. niit asioita on varsinkin nykyään hankalampaa kuvitella, koska mä tunnen aina vain vahvemmin, et mun hanin kanssa haluun jakaa mu koko loppuelämäni. mä oon kiitollinen joka ikinen päivä siitä, et mä oon hänen kanssa. mä oon oikeesti onnellinen ja tiedän, että ansaitsen tän kaiken. mä haluun ajatella, että kaiken paskan jälkeen mä oon siinä missä pitääkin ja mä ansaitsen tämän onnen. mun on ollu joskus tosi hankala uskoa, et joku vois tykätä musta saati rakastaa ja on välil vieläkin. mut... on kiva oikeesti tietää se sydämessä, että toinen rakastaa ja välittää eikä sitä tarvii epäillä tai ylianalysoida. vaik välil vieläki joskus varmistelen et "hei, tykkääksä musta vielä?" ja hän vastaa aina, että "joo höpsö" D:
neljän päivän päästä, 6.10., ollaan oltu yhdessä 2 vuotta. toivottavasti universumi ja kohtalo antaa myöden, ja ollaan yhdessä aina. tottakai ollaan tosi nuoria vielä, eikä sitä koskaan voi tietää, mitä käy - siitä me ollaa puhuttuki pariin kertaan. mut toivotaan kautta rukoillaan, et ollaan aina yhdessä. juuri äsken puhuttii, et meist kummastaki tuntuu iha oikeesti siltä, et halutaan joskus naimisii. aina välillä hän vitsailee, et joskus oon rouva *hänen sukunimi* ja sanon ain puol vitsillä, että nii noh eihä sitä koskaa tiedä. nii, ei tiedäkää, mut mä toivon todella, et saan joskus olla hänen rouva.
minä vaa halusin hehkuttaa minu onnea D: ai että. elämä osaa kyl olla tosi ihanaa ;__;