Mielenterveys Purkautuminen

[PinkkiHuppari]

Noniin, sainpahan aikaiseksi luotua tännekin tälläisen valituskeskustelun. Anteeksi, nyt on vaan patoutunut taas niin paljon kaikkea pään sisälle, että pakko vähän purkaa jonnekin ajatuksia.

Viimeviikkoina päässä on pyörinyt yhteishaku, kesätyöt ja sopivasti mun viha yhteiskunnan työ- ja koulutuskeskeisyyttä kohtaan. En vaan jaksa sitä, että ensin käytetään koko nuoruus opiskeluun ja sitten tehdään töitä niin kauan, että terveys menee, vaan jotta saisit rahaa ja siltikään sitä ei tunnu olevan. Tällaisia kokemuksia mulla on. En voi mennä opiskelemaan muualle, koska ei ole rahaa vuokrata edes pientä yksiötä tai sitten kohtuuhintaisia asuntoja ei edes ole. Asuntolassa en pystyisi sosiaalisenahdistuksen ja perusluonteeni takia asumaan edes puolta vuotta.
Kesätöiden haku on jäänyt yhteen hakemukseen ja vaikka tämä onkin jo kolmas tai neljäs kerta, kun haen Tokmannille, niin tuskin vieläkään saan iloisia uutisia. Kaikki paikat vaikuttaa siltä, että en tule pärjäämään. Asiakaspalvelu tai mikään puhelinmyynti ei multa onnistu, hyvä kun saan edes normaalia keskustelua käytyä. Koko mun kouluajan oon saanut kuulla: "sä olet niin hiljainen ja ujo", "vähän enemmän voisit jutella", "rohkeasti vaan osallistut keskusteluun". Sosiaaliset tilanteet on vaan mulle maailman raskainpia, en tiedä kuinka moni samaistuu siihen, kun on joutunut keskustelemaan päivällä normaalia enemmän ja päivän päätteeksi on vaan todella väsynyt. Sitä vaan saa kroppansa ja mielensä sellaiseen ihme tilaan ja siinä sitten on koko sen ajan.
Tiedän, että mun asenne kaikkea kohtaan on aivan väärä ja pitäisi ryhdistäytyä. Mutta mua ei enää kiinnosta edes kivat asiat, ei soittaminen, ei maalaaminen ja jopa asia mitä rakastan kaikista eniten, eli hevoset ja tallilla käyminen tuntuu kokoajan vähän vähemmän kivalta. Lopetin kuun alussa lukion, huimat puolivuotta ja kahdeksan suoritettua kurssia... Ajattelin (tyhmänä), että nyt kaikki lähtee kohti ylämäkeä ja elämä alkaa tuntua oikealta. Mutta ei, elämä, kuolema ja sängyssä makaaminen, kaikki tuntuu yhtä vääriltä tai välillä ne pomppivat jokainen vuorollaan enemmän pintaan tai pohjalle, yleensä kuitenkin ollen samalla tasolla, yhtä vääriä vaihtoehtoja kaikki. En enää nuku, ainakaan hyvin. Joka ilta väsyttää, joka aamu väsyttää. Aamulla ei jaksa nousta ja iltaisin sänky luo ympärilleen suojakuplan ja yleensä pääsen yrittämään nukahtamista vasta puolenyön jälkeen, kuitenkin nukahtaen vasta 3-5 aikaan aamulla.
Ongelma on se, että välillä nämä tunteet kaivautuu johonkin niin syvälle mun pään sisälle, että en tunne niitä. En saa sanottua niitä lääkärille, koska ajattelen niiden kadonneen, elämä ehkä hymyilee sittenkin, vaan eipä hymyile. Lopulta hymyileekin vain lääkäri "sullahan tuntuu menevän hyvin, sovittaisiinko seuraava aika puolentoista kuukauden päähän?".

 

[GoneGirl]

en nyt oo mikään elämän asiantuntija mut oon ollu lievästi samankaltasessa tilanteessa mutta en sano että oisaisin täysin samaistua mutta vaikka tää nyt kuinka kliseiseltä kuulostaaki niin kaikki tulee näyttään paremmalle ja kivat asiat tuntuu vielä kivoilta. Muistan jostain kuulleeni että kannattaa alottaa tekemällä pikkujuttuja niinku rakentamalla selkee rutiini päivään ja sit koittaa ruveta lisäämään sinne rutiiniin sellasia asioita jotka joskus oli niitä kivoimpia juttuja ja sit ne rupee tuleen taas tärkeiks ja tuut pikkuhiljaa taas iloseks niistä asioista. Sellasia voi olla vaikka just maalaaminen tai vaikka tanssiminen. Mutta kuitenki sellasia jotka ei veis liikaa energiaa. Ja joo joskus palaa loppuu sosiaalisista tilanteista varsinki just jos on muutenki vaikeeta. Ja toki ei kaikkeen sitte voi vaikuttaa et just sosiaalisia tilanteita ja pakollisia asioita tulee vaikkei niitä haluais mut ehkä sun kannattaa mennä puhuu jollekki toiselle lääkärille ku toi ainaki että "sullahan tuntuu menevän hyvin, sovittaisiinko seuraava aika puolentoista kuukauden päähän?" nii joo en nyt tiiä miten niitten pitäis toimia tollasessa tilanteessa mut jos pystyisit puhumaa jollekki sun kaverille tai vaikka iha vaa jollekki nii se varmasti auttaa. Oon pahoillani etten osaa auttaa mutta oon varma että joku kyllä osaa ja elämä tulee vielä oleen mahollisuuksia täynnä.

Tää oli nyt kyllä tosi epäselvä vastaus anteeks siitä, tossa on linkki jota voit käydä kattoo. Sielä puhuttii ainaki esim lamaannuksesta et jos susta nää kuvastaa tota sun oloo nii suosittelen käydä kattoo:
"Lamaantumisen voi tunnistaa muun muassa

• siitä, että mikään ei tunnu miltään, mikään ei liikuta
• jatkuvasta väsymyksestä ja voimattomuudesta
• välinpitämättömyydestä ja yhdentekevyydestä
• kokemuksesta, että ei pysty ilmaisemaan tunteitaan
• toimintakyvyttömyydestä
• jos pystyy toimimaan, mekaanisuuden tunteesta."

Tunteet ja tunnetaidot

Tunnetaitoja voi kehittää. Missä iässä tahansa on mahdollista oppia lisää omista ja toisten tunteista: tunnistamaan ja nimeämään niitä, säätelemään omia tunnereaktioitaan ja pohtimaan tunteiden…

mieli.fi

 

[PinkkiHuppari]

en nyt oo mikään elämän asiantuntija mut oon ollu lievästi samankaltasessa tilanteessa mutta en sano että oisaisin täysin samaistua mutta vaikka tää nyt kuinka kliseiseltä kuulostaaki niin kaikki tulee näyttään paremmalle ja kivat asiat tuntuu vielä kivoilta. Muistan jostain kuulleeni että kannattaa alottaa tekemällä pikkujuttuja niinku rakentamalla selkee rutiini päivään ja sit koittaa ruveta lisäämään sinne rutiiniin sellasia asioita jotka joskus oli niitä kivoimpia juttuja ja sit ne rupee tuleen taas tärkeiks ja tuut pikkuhiljaa taas iloseks niistä asioista. Sellasia voi olla vaikka just maalaaminen tai vaikka tanssiminen. Mutta kuitenki sellasia jotka ei veis liikaa energiaa. Ja joo joskus palaa loppuu sosiaalisista tilanteista varsinki just jos on muutenki vaikeeta. Ja toki ei kaikkeen sitte voi vaikuttaa et just sosiaalisia tilanteita ja pakollisia asioita tulee vaikkei niitä haluais mut ehkä sun kannattaa mennä puhuu jollekki toiselle lääkärille ku toi ainaki että "sullahan tuntuu menevän hyvin, sovittaisiinko seuraava aika puolentoista kuukauden päähän?" nii joo en nyt tiiä miten niitten pitäis toimia tollasessa tilanteessa mut jos pystyisit puhumaa jollekki sun kaverille tai vaikka iha vaa jollekki nii se varmasti auttaa. Oon pahoillani etten osaa auttaa mutta oon varma että joku kyllä osaa ja elämä tulee vielä oleen mahollisuuksia täynnä.

Tää oli nyt kyllä tosi epäselvä vastaus anteeks siitä, tossa on linkki jota voit käydä kattoo. Sielä puhuttii ainaki esim lamaannuksesta et jos susta nää kuvastaa tota sun oloo nii suosittelen käydä kattoo:
"Lamaantumisen voi tunnistaa muun muassa

• siitä, että mikään ei tunnu miltään, mikään ei liikuta
• jatkuvasta väsymyksestä ja voimattomuudesta
• välinpitämättömyydestä ja yhdentekevyydestä
• kokemuksesta, että ei pysty ilmaisemaan tunteitaan
• toimintakyvyttömyydestä
• jos pystyy toimimaan, mekaanisuuden tunteesta."

Tunteet ja tunnetaidot

Tunnetaitoja voi kehittää. Missä iässä tahansa on mahdollista oppia lisää omista ja toisten tunteista: tunnistamaan ja nimeämään niitä, säätelemään omia tunnereaktioitaan ja pohtimaan tunteiden…

mieli.fi

Kiitos paljon, kun jaksoit kirjottaa näin pitkän viestin. <3 Tästä oli apua. (: Mä toivon, että jossain kohtaa taas elämä vähän normalisoituu ja saisin rutiineista paremmin kiinni.