Mielenterveys rikoksen uhriksi joutuminen

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
te ketkä olette joutuneet, miten pystyitte jatkamaan elämää tai voittamaan möröt? auttoiko terapia? onko elämä vieläkään mielekästä vai pelkästään selviytymistä?

itse olen joutunut seksuaalisen hyväksikäytön sekä fyysisen että henkisen väkivallan uhriksi, enemmän kuin kerran. yhdessä elämäntilanteessa se oli enemmän sääntö kuin poikkeus. tekijöitä on ollu useampia, jopa rakkaita ihmisiä. nyt asiat on ihan ok ettei akuuttia vaaraa ole ollut yli vuoteen, mutta silti tuntuu että elän pelossa. aloin just terapian ja tuntuu tosi vaikealta puhua näistä asioista. terapeutti vielä sanoi että paljon oon kestänyt ja että onneksi kadulla ei käynyt mitään pahempaa, meinasin avata suuni mutten uskaltanut. en tiiä miksi, hävettää vaikka ei olekaan syytä. oireilen olemattomalla stressin sietokyvyllä, ärsyynnyn helposti, takaumat vaivaa ja asioiden muistelu on sietämätöntä. lääkärit kyllä tietää tästä mutta kukaan ei ole ottanut tätä asiaa hoitaakseen D=

näköjään en vielä osaa käyttää kun meni ekana väärään alueeeseen
 

Koreahullu

Kokenut
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
111
Reaktioarvo
104
Yritin pitkään kirjoittaa jotain vastausta, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt.

En tunne olevani tarpeeksi kokenut sanomaan mitään.

Olet kokenut todella kovia ja vaikutat uskomattoman vahvalta sielulta.

Itse olen tuntenut oloni huonoksi niin paljon pienemmästä; viestisi sai mut hieman häpeämään mun omia ongelmia.

Kiitos rohkeasta puheenaiheesta.

Toivottavasti tämä keskustelu ottaa tuulta alleen.
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
Yritin pitkään kirjoittaa jotain vastausta, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt.

En tunne olevani tarpeeksi kokenut sanomaan mitään.

Olet kokenut todella kovia ja vaikutat uskomattoman vahvalta sielulta.

Itse olen tuntenut oloni huonoksi niin paljon pienemmästä; viestisi sai mut hieman häpeämään mun omia ongelmia.

Kiitos rohkeasta puheenaiheesta.

Toivottavasti tämä keskustelu ottaa tuulta alleen.
hei, älä viitti. ei tää oo mikään kilpailu ja kaikkien kokemukset on tervetulleita, ei ole olemassa mitään pieniä ongelmia tähän asiaan liittyen. ei tietenkään ole pakko avautua jos se tuntuu huonolta, mutta ei sun tuon takia tarvitse olla hiljaa. aina on joku kellä on asiat huonommin, ei se tarkota ettei "pienemmistäkin" asioista saisi valittaa. jokainen vielä kokee asiat eri tavalla, toiselle pieni asia on toiselle iso ja toisinpäin. älä vähättele kokemuksiasi ja vertaa niitä muihin, se ei auta eikä ole järkevää. tiedän kyllä että omia kokemuksia vähättelee helposti, mutta se on pelkkää paskaa. tsemppiä kovasti! ja kiitos <3
 

persikkapyllykkä

pehmeä prinsessa
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
17.2.2021
Viestejä
1,411
Reaktioarvo
1,933
mä oon tosi pahoillani, että oot joutunu käymään noin kamalia asioita läpi. se on ymmärrettävää, että vaikka sitä akuuttia vaaraa ei olekaan, niin silti elää pelossa. se on myös täysin ymmärrettävää, et terapiassa on vaikee puhuu noista asioista - nehän on tosi... hankalia asioita. tuli tässä samalla mieleen, et sun ei tarvii tuntee mitään painetta eikä mitään sellaista siitä, ettet pystyny kertomaan kaikkea terapeutilles. et sanonu niin, mut aattelin sanoa ihan just in case D:

se on hyvä, että käyt puhumassa jollekin ja varsinkin se, että tiedät, et sul ei oo mitään syytä hävetä. se on myös hyvä, että tiedostat, miten nää kokemukset on vaikuttanu suhun. tai ainakin itse oon todennu et se on ihan hyvä ku tietää missä mennään, niin jotenki siitä on helpompi lähteä liikkeelle tai jotakin...

pidä mielessä, että sä oot vahva ihminen. mikään noista tapahtumista ei ollu sun vika eikä häpeä - vaikka ikävä kyllä itse saattaa usein tuntea häpeää niistä.

voin myöntää, et mä mietin tähän keskusteluun kirjottamista jo aiemmin. mut sit jotenkin tuntuki siltä, että en vielä jotenki oo valmis kertomaan omia kokemuksia ja aattelin, etten osaa sanoo mitään fiksua. noh, en jälkimmäisestä tiedä, mut tiedän vertaistuen olevan tärkeää soooooo here it goes i guess.

mä itse oon kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä. no, siit on jo 2 ja puoli vuotta vissiin aikaa, mut silti se välillä kummittelee mielessä - en kyl sinänsä oletakaan, et ois kauheen äkkiä vielä ns. mielestä häviämässä. oon ajatellu terapiassa käymistä, mut en oo saanu aikaseks enkä oikeen tiiä pitäiskö mun mennä vai ei. oon sitä mieltä, et terapiaan kannattaa aina mennä ku siltä tuntuu, mut jotenki en osaa nähä omia ongelmia/tuntemuksia/you name it niinku syinä mennä. koen kaikesta huolimatta, että oon saanu asiaa ainakin jonkun verran käsiteltyä. ehkä eniten siihen auttaa se, että nykyään mul on turvallinen kumppani ja hyviä ihmisiä lähellä.

noh, kuten aiemmin sanottu - minä toisessa kessassa - niin kaikki hyväksikäyttäjät ja muutenkin tällaiset suoraan sanoen paskat ihmiset: haistakaa perkeleen pitkä paska ja ... en honestly tiedä, viitsinkö sanoa loppuun.
ja tätä lukeville tiedoksi: oon pahoillani kaikille, jotka on kohdannu syyttelyä ja vähättelyä kokemuksistaan muiden ihmisten toimesta. se ei ole sinun vika. se ei ole sun vika, että joku toinen ihminen tekee sulle paskasti. se on kamalaa, et yhteiskunta opettaa rikosten uhreja syyttämään itseään ja vähättelemään kokemuksiaan.

/edit: krhm meni pikkusen ajantaju sekasin, ei siis puolitoista vuotta vaan 2.5v
 
Viimeksi muokattu:

redneck276

Asiantuntija
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
716
Reaktioarvo
418
Rikoksen uhriksi voi joutua monella tavalla. Itse olen rikoksen uhri, siinä merkityksessä että meidän perheen elämää on kokonaan jarrutettu. Syynä se että vanhempia on estetty pääsemästä yrittäjiksi, jonka seurauksena ovat olleet työttömiä noin 6-vuotta. Asia on ollut lakimiehellä yli 3-vuotta tutkinnassa ja paljon on tutkittu ja porukkaa tulee lähtemään linnaan. Ollaan melko varmoja että tutkinnan yhteydessä tuli ilmi useita murhia, jotka ei olisi paljastunut jos meidän juttua ei olisi tutkittu. Tarkkaan me ei tiedetä mitään kun kaikki pidetään salassa aina oikeuteen asti. Korruptiota ynnä muuta tahallisia virheitä on kyllä tapahtunut.

Tästä taas seuraa se ettei meillä ole ollut varaa ostaa mitään ylimääräistä eikä edes tarpeellista. Lomamatkalla olen ollut viimeksi kesällä 2015 ja sekin kesä meni melko piloille jo. Seuraavat 5 kesää olen ollut vain kotona. Kaikki mennyt piloille ja kaikki suunnitelmat mennyt paskaksi (esim. piti olla lukion vanhojen tansseihin Cadillac kyyti, sekä ajokortin hankkiminen on lykkääntynyt). Ensimmäinen kesä kokonaan kotona oli henkisesti pahin.:frown: Seuraavan neljän kohdalla oli jo tottunut siihen, mutta ne oli silti todella kurjia.

Nyt kun elämä olisi vihdoin muuttumassa hurjasti parempaan suuntaan niin nyt sitten pelottaa tulevat muutokset.o_O Toivottavasti pönttö (pönttö=pää) ei sekoa. Jonain päivänä tuntuu siltä että on valmis ottamaan uuden vastaan ja jonain päivänä se pelottaa pirusti. Oikeastihan muutokset on vain hyviä eikä sitä tarvitse pelätä, mutta se kaikki tuleva hyvä muutos kaiken kurjuuden jälkeen vain pelottaa. Yritän vain pitää mielen avoimena ja ajatella että kaikki on ihan normaalia.



Isot korvaukset on tästä meille kaikille tulossa. Raha on kuitenkin vain paperia, metalleja ja numeroita. Rahalla ei saa menneitä vuosia takaisin. Rahalla ei voi elää elämäänsä uudelleen. Rahalla ei saa enää lapsuuden kesiä takaisin (tarkoitan siis kesiä alle 18-vuotiaana, koska nyt olen 18-vuotias).:cry:


Näin niin kuin lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna.
 

redneck276

Asiantuntija
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
716
Reaktioarvo
418
Sitä vaan ollaan ajateltu ettei kukaan niistä rikollisista vaan sekoa kun ovat joutumassa linnaan. Ei sitä ikinä tiedä kuka tulee pihalle polttaa talon tai tallin tai aiheuttaa muuta väkivaltaa. Ei meillä ole ollut varaa hankkia valvontakameroitakaan tai porttia. Valvontakameratkin pitäisi hankkia ulkopaikkakunnalta, koska paikalliseen liikkeeseen ei voi luottaa. Oikeastaan mihinkään ei voi sata varmasti luottaa kun kotipaikkakunnalla laiminlyödään niin paljon asioita ja harjoitetaan muuta rikollista toimintaa. Kaupungin palkkalistoilla on paljon rikollisia, lääkärit ja jopa poliisiin ei voi luottaa koska ovat rikollisten "saunakavereita". Poliisin kohdalla en tarkoita jokaista poliisia, mutta osa poliiseista on edellä mainittua.

Meitä on useita kertoja uhkailtu siten että rikolliset on ajanut autonsa aivan meidän autoon kiinni pysähtyen aivan ennen kuin olisi osunut. Sitten ovat kaahanneet perässä keskusta-alueella. Aiheuttaneet vaaratilanteita ja meinannut ajaa auton etuosasta sisään. yms


Nyt joku leimaa varmaan hulluksi, kun joku ei kuitenkaan usko. En tiedä miten hurjalta tämä kuulostaa, mutta toisella foorumilla eivät uskoneet.
 

redneck276

Asiantuntija
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
716
Reaktioarvo
418
Kaiken jaksan ennen kaikkea koston ja vihan takia.

Olisi kyllä siistiä, jos oikeudessa rikolliset isketään rautoihin ja viedään pois. Sellatti kuin elokuvissa. Ei tarkkaan tiedetä miten se loppujen lopuksi menee, mutta tämä on yksi mahdollinen toiminta tapa. Muoks. Se vielä pelottaa, että jos rikolliset eivät saa tarpeeksi kamalaa rangaistusta, mutta enpä usko että pääsevät ainakaan kiemurtelemaan pakoon.


Ja anteeksi jos sotkin ketjua liikaa.
 
Viimeksi muokattu:

Tanssivapina

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
951
Reaktioarvo
1,227
Mä olen vasta nyt itse tajunnut kuinka useasti ole kohdannut seksuaalista hyväksikäyttöä ja sekä fyysistä ja henkistä väkivaltaa. On tilanteita jotka olen sulkenut täysin mielestäni ja kieltänyt niiden edes tapahtuneen. Olen ollut elokuusta lähtien viikottaisessa terapiassa ja vasta viime viikolla aloin avaamaan näitä mörköjä. Ennen sitä olen piilottanut nämä kaikki traumat yhden trauman alle ja selittänyt kaikkea sillä. Tämä trauma siis tulipalo, ja uskon käyttäneensä sitä maamiinat koska se ei aiheuta mitään häpeää eikä ole ollut niin suoranaisen henkilökohtainen, vaikka se aika shokki olikin.

Muista edetä omaan tahtiin terapiassa, eläkä heti repäisee laastaria ja ala puhumaan traumaaattisimmasta asiasta hänen kanssaan. Mä sanoin mun terapeutille alusta asti että mulla on paljon asioita jotka haluan vielä pitää laatikossa enkä ole valmis vielä koskemaan aiheeseen. Hän ymmärsi hyvin. Vaikka ekana puolena vuotena ei menty vielä niihin piilotettuihin traumoihin, niin hän on auttanut mua sikana ymmärtämään mun käytöstä.
 

Tanssivapina

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
951
Reaktioarvo
1,227
Kaiken jaksan ennen kaikkea koston ja vihan takia.

Olisi kyllä siistiä, jos oikeudessa rikolliset isketään rautoihin ja viedään pois. Sellatti kuin elokuvissa. Ei tarkkaan tiedetä miten se loppujen lopuksi menee, mutta tämä on yksi mahdollinen toiminta tapa. Muoks. Se vielä pelottaa, että jos rikolliset eivät saa tarpeeksi kamalaa rangaistusta, mutta enpä usko että pääsevät ainakaan kiemurtelemaan pakoon.


Ja anteeksi jos sotkin ketjua liikaa.
Oon kerran ollut oikeudessa uhrina pahoinpitelyyn ja se oli kamalaa kohdata se henkilö yli vuosi tapahtuman jälkeen. Mua pelotti sikana että se henkilö tulee kostamaan mulle enkä uskaltanut kävellä Helsingissä yksin.
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
mä oon tosi pahoillani, että oot joutunu käymään noin kamalia asioita läpi. se on ymmärrettävää, että vaikka sitä akuuttia vaaraa ei olekaan, niin silti elää pelossa. se on myös täysin ymmärrettävää, et terapiassa on vaikee puhuu noista asioista - nehän on tosi... hankalia asioita. tuli tässä samalla mieleen, et sun ei tarvii tuntee mitään painetta eikä mitään sellaista siitä, ettet pystyny kertomaan kaikkea terapeutilles. et sanonu niin, mut aattelin sanoa ihan just in case D:

se on hyvä, että käyt puhumassa jollekin ja varsinkin se, että tiedät, et sul ei oo mitään syytä hävetä. se on myös hyvä, että tiedostat, miten nää kokemukset on vaikuttanu suhun. tai ainakin itse oon todennu et se on ihan hyvä ku tietää missä mennään, niin jotenki siitä on helpompi lähteä liikkeelle tai jotakin...

pidä mielessä, että sä oot vahva ihminen. mikään noista tapahtumista ei ollu sun vika eikä häpeä - vaikka ikävä kyllä itse saattaa usein tuntea häpeää niistä.

voin myöntää, et mä mietin tähän keskusteluun kirjottamista jo aiemmin. mut sit jotenkin tuntuki siltä, että en vielä jotenki oo valmis kertomaan omia kokemuksia ja aattelin, etten osaa sanoo mitään fiksua. noh, en jälkimmäisestä tiedä, mut tiedän vertaistuen olevan tärkeää soooooo here it goes i guess.

mä itse oon kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä. no, siit on jo 2 ja puoli vuotta vissiin aikaa, mut silti se välillä kummittelee mielessä - en kyl sinänsä oletakaan, et ois kauheen äkkiä vielä ns. mielestä häviämässä. oon ajatellu terapiassa käymistä, mut en oo saanu aikaseks enkä oikeen tiiä pitäiskö mun mennä vai ei. oon sitä mieltä, et terapiaan kannattaa aina mennä ku siltä tuntuu, mut jotenki en osaa nähä omia ongelmia/tuntemuksia/you name it niinku syinä mennä. koen kaikesta huolimatta, että oon saanu asiaa ainakin jonkun verran käsiteltyä. ehkä eniten siihen auttaa se, että nykyään mul on turvallinen kumppani ja hyviä ihmisiä lähellä.

noh, kuten aiemmin sanottu - minä toisessa kessassa - niin kaikki hyväksikäyttäjät ja muutenkin tällaiset suoraan sanoen paskat ihmiset: haistakaa perkeleen pitkä paska ja ... en honestly tiedä, viitsinkö sanoa loppuun.
ja tätä lukeville tiedoksi: oon pahoillani kaikille, jotka on kohdannu syyttelyä ja vähättelyä kokemuksistaan muiden ihmisten toimesta. se ei ole sinun vika. se ei ole sun vika, että joku toinen ihminen tekee sulle paskasti. se on kamalaa, et yhteiskunta opettaa rikosten uhreja syyttämään itseään ja vähättelemään kokemuksiaan.

/edit: krhm meni pikkusen ajantaju sekasin, ei siis puolitoista vuotta vaan 2.5v
kiitos paljon D: oon pahoillani siitä että oot joutunut kokemaan samaa. en ymmärrä miten jotkut voi satuttaa toisia ihmisiä tietoisesti, tai ei välttämättä edes ymmärrä satuttavansa toista. ei kai näistä ikinä pääse eroon, mutta jos oppisi edes elämään. ehkä otan nämä terapeutin kanssa ohimennen puheeksi. suosittelen terapiaa sullekin, esm kelan tukeman psykoterapian mahdollisuutta kannattaa harkita. en muuten ymmärrä miksi tätäkin pitää hävetä, tiedän ettei ole syytä mutta silti hävettää??? vaikka sen toisen pitäisi hävetä??? hassu ihmismieli huhhuh.

paljon tsemppiä sulle ja kiitos <3
 
Ylös Pohja