azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 727
- Reaktioarvo
- 744
oon aika...pitkään miettiny aspergerin mahollisuutta (ja korjatkaa muuten, jos toi termi on vanhentunu? noh, mie käytän loppu tekstissä ASD nimikettä nyt sitten), mutten oo ikinä tohtinu hakee apuu. aluks mie kielsin sen idean ja laitoin kaikki haasteet ja piirteet ADHD niskaan, jotka ei ees kuulu kyseiseen häiriöön, vaan nimenomaan ASD:hen. mutta miks en uskaltanu hakee apuu?
1) pelkäsin psykologin ajattelevan miun hakevan huomioo tai että keräilen joitain häiriöitä itteleni tai jotain muuta yhtä tyhmää
2) äiti... jos se etenis siihen pisteeseen, että tulis vanhemman haastattelu miun lapsuudesta, niin mie tiiän ettei äiti ois siitä mielissään D: hän ei tykänny miun ADHD diagnoosista ja...no ASD:stä on vielä kauheemmat stereotypiat, joiden kuvaan mie en kuulu ("en oo tarpeeks sitä tätä tota").
3) avun hakeminen on ollu aina vaikeeta ja en sen erityisemmin nauttinu psykologi käynneistä, vaikka se psykologi onkin super mukava.
kuitenkin viime viikonloppuna tuli semmonen...herääminen, että hei mie oikeesti tarviin apuu ja sitä kannattaa pyytää, kun oon vielä näin nuori ja vasta lukion kakkosella. en haluu joskus 20 vuoden päästä miettii, että niin oiskohan kannattanu sillon 17-vuotiaana pyytää sitä apuu (ja vielä kun on helposti tarjolla).
maanantaina lähestyin miun opoo asian suhteen ja hän lupas laittaa koulu psykalle viestin, että ottaa minuun yhteyttä. noh, psyka otti tänään yhteyttä ja aika on 7.4. :)! eli kahen viikon päästä.
en vaan tiiä, että mitä hittoo sanon :D mutta noh, sitä on tässä onneks aikaa miettii.
joka tapauksessa... mie oon ylpee ittestäni, että uskalsin sitä apuu kysyy :)! ja kun...se tosiaan selittäis niin paljon... miks miun on vaikee tunnistaa nonverbaliikkaa, sarkasmia, yms. miks ihmiset on sanonu miun lopettavan lauseen oudosti, kysyny onko miulla kaikki ok (ilmeen perusteella), oonko mie vihanen (äänensävyn perusteella), yms. miks äänet sattuu ja muita ei - miks useat ärsykkeet tuntuu inhottavilta ja raastavilta. miks mie oon niin tarkka rutiineista, tms. miks mie oon tulkinnu ihmisten olevan vihasia miulle (äänensävyn perusteella), vaikkeivat oo. miks minuu oli niin helppo kiusata.
kaveri sano vasta jälkeenpäin, että oli saanu pelottavan kuvan miusta, koska lukion alussa hän oli hymyilly miulle käytävällä, mutta arvatkaa kuka oli vaan tuijottanu häntä takas :') no joo, ollaan nykysin kavareita kumminkin :D
mie en tosiaan tiiä mitä tulee tapahtuu, mutta mie oon ansainnu tietää vastauksen - että onko miulla jotain muutakin, vai ei.
1) pelkäsin psykologin ajattelevan miun hakevan huomioo tai että keräilen joitain häiriöitä itteleni tai jotain muuta yhtä tyhmää
2) äiti... jos se etenis siihen pisteeseen, että tulis vanhemman haastattelu miun lapsuudesta, niin mie tiiän ettei äiti ois siitä mielissään D: hän ei tykänny miun ADHD diagnoosista ja...no ASD:stä on vielä kauheemmat stereotypiat, joiden kuvaan mie en kuulu ("en oo tarpeeks sitä tätä tota").
3) avun hakeminen on ollu aina vaikeeta ja en sen erityisemmin nauttinu psykologi käynneistä, vaikka se psykologi onkin super mukava.
kuitenkin viime viikonloppuna tuli semmonen...herääminen, että hei mie oikeesti tarviin apuu ja sitä kannattaa pyytää, kun oon vielä näin nuori ja vasta lukion kakkosella. en haluu joskus 20 vuoden päästä miettii, että niin oiskohan kannattanu sillon 17-vuotiaana pyytää sitä apuu (ja vielä kun on helposti tarjolla).
maanantaina lähestyin miun opoo asian suhteen ja hän lupas laittaa koulu psykalle viestin, että ottaa minuun yhteyttä. noh, psyka otti tänään yhteyttä ja aika on 7.4. :)! eli kahen viikon päästä.
en vaan tiiä, että mitä hittoo sanon :D mutta noh, sitä on tässä onneks aikaa miettii.
joka tapauksessa... mie oon ylpee ittestäni, että uskalsin sitä apuu kysyy :)! ja kun...se tosiaan selittäis niin paljon... miks miun on vaikee tunnistaa nonverbaliikkaa, sarkasmia, yms. miks ihmiset on sanonu miun lopettavan lauseen oudosti, kysyny onko miulla kaikki ok (ilmeen perusteella), oonko mie vihanen (äänensävyn perusteella), yms. miks äänet sattuu ja muita ei - miks useat ärsykkeet tuntuu inhottavilta ja raastavilta. miks mie oon niin tarkka rutiineista, tms. miks mie oon tulkinnu ihmisten olevan vihasia miulle (äänensävyn perusteella), vaikkeivat oo. miks minuu oli niin helppo kiusata.
kaveri sano vasta jälkeenpäin, että oli saanu pelottavan kuvan miusta, koska lukion alussa hän oli hymyilly miulle käytävällä, mutta arvatkaa kuka oli vaan tuijottanu häntä takas :') no joo, ollaan nykysin kavareita kumminkin :D
mie en tosiaan tiiä mitä tulee tapahtuu, mutta mie oon ansainnu tietää vastauksen - että onko miulla jotain muutakin, vai ei.
