Mulla on kumpaakin mutta ajatukset ovat olleet itselleni se vaikeampi asia käsitellä ja kestää. Mulla pyöri 11-vuotiaasta 26-vuotiaaksi asti valehtelematta joka ikinen päivä päässä sama filmi, jossa käyn läheisteni kimppuun. Lapsen syntymän jälkeen aloin ajatella hänen satuttamistaan, mikä johti paniikkiin ja itkukohtauksiin.
Sitten eräänä päivänä tajusin, että pakkoajatuksia ei ollut näkynyt enää viikkoihin. Viikot venyivät kuukausiksi. Ne olivat pari vuotta pois, kunnes nyt ne tosiaan ovat ilmeisesti stressin vuoksi tulleet takaisin.
Pakkotoiminnot mulla liittyvät hygieniaan ja parisuhteessa ollessa sellaiseen rakkauden varmisteluun ja jatkuvaan yhteydenpitoon. Pesen käsiäni varmaan 50 kertaa päivässä, en voi juoda samasta pullosta toisen ihmisen kanssa ja edellisessä suhteessani mun oli pakko erillään asuessa laittaa toiselle aina iltaisin viesti, koska muuten olin varma että hän kuolee yön aikana.