Mielenterveys Tällä hetkellä saan parempaa apua ahdistukseen fyssarilta kuin psykiatriselta sairaanhoitajalta

[Poistettukäyttäjänimi174]

aika jännä. ja kumpi tässä oli se mielenterveystyön ammattilainen?

no, tärkeintä varmaan että edes jostain on edes jotain hyötyä.

 

[Vikatikki]

Mulle eniten apua on ollu työttömyyspalveluista, parin vuoden aikana pääsin pidemmälle ku 18 vuodessa mielenterveyspuolella.
Näitä juttuja kuulee niin paljon ettei ainakaan nostata luottoa miekkariin.

 

[qualitymonkey]

Tosiaan hyvä että edes se fyssari pystyy auttamaan

Mut miks en oo yhtään yllättynyt että psyk sairaanhoitaja on hyödytön tässä asiassa

Pistää miettimään. Tavallaan mustakin tuntuu että esim psykoterapiat ja sellaset on ollu niitä mistä on ollu kaikkein vähiten apua (ennemmin haittaa ehkä). Helpottavia asioita on sit ollu ehkä enemmän jos on käynyt jossain ryhmässä tms. Ja se et on joku henkilö kelle puhua tai siis ku esim tälläkin hetkellä on nuoriso-ohjaajia (vai mitä ne on, no jotain sellasia kuitenkin..) joiden kanssa oon ollu yhteyksissä ja pystyn laittaa whatsappis viestii ja tiedän että kasvokkainkin olis varmaan mahdollista tavata jos itse vaan haluan. Niin tavallaan se et on joku joka auttaa ja tietää et se tyyppi ei ikinä oo silleen "sä oot ihan paska ku et pysty mihinkään" ni se on jees. En tiedä sitten että miten nää oikeasti menee esim muilla mutta tosiaan mun tapauksessa terapia oli aika huono juttu, koska mulla vahvistui jossain vaiheessa itsetuhoset ajatukset niin oobviously se ei oo hyvä juttu vaikka sanotaankin että se "kuuluu terapiaan" mutta mun mielestä taas sen ei PIDÄ kuulua. Itsetuhosten ajatusten paheneminen ei mun mielestä koskaan oo hyvä juttu, varsinkin kun jäin niiden kanssa silleen "yksin" et niit terapia-aikojakin oli sit aika harvoin ja lähin vaa sielt terapiast kotiin yksin itsetuhosten pohdintojen kanssa. Jep. Tosi "hyvä" tilanne. Turvallista ennen kaikkea (sarkasmi). Mun mielestä noin ei pitäs koskaan käydä ja en kyl tiiä miks itekin sit vaa lähin sielt sanomatta niist ajatuksista, mut nii. Et kyl se terapia mulla sit vaan pahens lopulta sitä oloo. Sen sijaan nyt oon huomannu että tosiaan se auttaa ihmeen paljon että on joku tommonen nuoriso-ohjaaja tai sellanen jonka kaa on yhteyksis ja tietää että on ihmisiä jotka haluu auttaa.

Tosin en sano että se terapeutti oli mikään hirviö välttämättä mutta mä nyt vaan jouduin jättämään sen sitten kesken siinä tilanteessa ja päivystyksessäkin mulle ehdotettiin sitä (kun jouduin sit lähtee päivystykseen ku olin ihan sekasin ja todella ahdistunut).

Tää taitaa tosiaan ollakin joku yleinen juttu että ne mielenterveyden ammattilaiset ei niinkään auta vaan ihan muut ammattilaiset.

 

[Tanssivapina]

Vaikka terapian sanotaan auttavan ja olevan kaikkien juttu, niin valitettavasti se ei aina kaikille sovi niiden sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja sinun kohdalla juuri näyttää että et ole valmis perehtymään syvemmin sun traumoihin koska on suuri riski että ne aiheuttavat traumaa uudelleen. Valitettavasti ihmisellä pitää olla asiat jokseenkin hyvin ja tukiverkosto ennen kun voi alkaa syvästi käsittelemään asioita. On hyvä että olet saanut nuoriso ohjaajista itsellesi tukiverkoston ja voit viestittää heille kun tarve tulee!

Miten koet fysioterapian auttavan? Mä olen itse super kiinnostunut body and mind connection ja teen just mun maisterin tutkimusta siitä. Nyky yhteiskunnassa jotenkin arvostetaan järkeilyä ja hiljennetään keho eikä kuunnella sitä. On jotenkin vahvuuden merkki puskea eteenpäin vaikka kroppa yrityää viestittää että joku on väärin. Totuus on kuitenkin että keho tuntee ennen kun aivot ajattelee ja välillä sun kehosta huolehtiminen ja sen kuunteleminen voi olla paras asia mitä teet mielenterveydellesi!

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Tosiaan hyvä että edes se fyssari pystyy auttamaan

Mut miks en oo yhtään yllättynyt että psyk sairaanhoitaja on hyödytön tässä asiassa

Pistää miettimään. Tavallaan mustakin tuntuu että esim psykoterapiat ja sellaset on ollu niitä mistä on ollu kaikkein vähiten apua (ennemmin haittaa ehkä). Helpottavia asioita on sit ollu ehkä enemmän jos on käynyt jossain ryhmässä tms. Ja se et on joku henkilö kelle puhua tai siis ku esim tälläkin hetkellä on nuoriso-ohjaajia (vai mitä ne on, no jotain sellasia kuitenkin..) joiden kanssa oon ollu yhteyksissä ja pystyn laittaa whatsappis viestii ja tiedän että kasvokkainkin olis varmaan mahdollista tavata jos itse vaan haluan. Niin tavallaan se et on joku joka auttaa ja tietää et se tyyppi ei ikinä oo silleen "sä oot ihan paska ku et pysty mihinkään" ni se on jees. En tiedä sitten että miten nää oikeasti menee esim muilla mutta tosiaan mun tapauksessa terapia oli aika huono juttu, koska mulla vahvistui jossain vaiheessa itsetuhoset ajatukset niin oobviously se ei oo hyvä juttu vaikka sanotaankin että se "kuuluu terapiaan" mutta mun mielestä taas sen ei PIDÄ kuulua. Itsetuhosten ajatusten paheneminen ei mun mielestä koskaan oo hyvä juttu, varsinkin kun jäin niiden kanssa silleen "yksin" et niit terapia-aikojakin oli sit aika harvoin ja lähin vaa sielt terapiast kotiin yksin itsetuhosten pohdintojen kanssa. Jep. Tosi "hyvä" tilanne. Turvallista ennen kaikkea (sarkasmi). Mun mielestä noin ei pitäs koskaan käydä ja en kyl tiiä miks itekin sit vaa lähin sielt sanomatta niist ajatuksista, mut nii. Et kyl se terapia mulla sit vaan pahens lopulta sitä oloo. Sen sijaan nyt oon huomannu että tosiaan se auttaa ihmeen paljon että on joku tommonen nuoriso-ohjaaja tai sellanen jonka kaa on yhteyksis ja tietää että on ihmisiä jotka haluu auttaa.

Tosin en sano että se terapeutti oli mikään hirviö välttämättä mutta mä nyt vaan jouduin jättämään sen sitten kesken siinä tilanteessa ja päivystyksessäkin mulle ehdotettiin sitä (kun jouduin sit lähtee päivystykseen ku olin ihan sekasin ja todella ahdistunut).

Tää taitaa tosiaan ollakin joku yleinen juttu että ne mielenterveyden ammattilaiset ei niinkään auta vaan ihan muut ammattilaiset.

Kuulostaa kyllä tosi pelottavalta. Ei sen ehkä näin pitäisi mennä. Mutta valitettavan usein se menee juuri näin.

Voi toki olla että asia on niin kuin Tanssivapina tuossa sanoi. Terapiaa tarjotaan väärään aikaan. Siitä ei ole välttämättä samaa hyötyä jos ei ole sillä tavoin valmis siihen.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Vaikka terapian sanotaan auttavan ja olevan kaikkien juttu, niin valitettavasti se ei aina kaikille sovi niiden sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja sinun kohdalla juuri näyttää että et ole valmis perehtymään syvemmin sun traumoihin koska on suuri riski että ne aiheuttavat traumaa uudelleen. Valitettavasti ihmisellä pitää olla asiat jokseenkin hyvin ja tukiverkosto ennen kun voi alkaa syvästi käsittelemään asioita. On hyvä että olet saanut nuoriso ohjaajista itsellesi tukiverkoston ja voit viestittää heille kun tarve tulee!

Miten koet fysioterapian auttavan? Mä olen itse super kiinnostunut body and mind connection ja teen just mun maisterin tutkimusta siitä. Nyky yhteiskunnassa jotenkin arvostetaan järkeilyä ja hiljennetään keho eikä kuunnella sitä. On jotenkin vahvuuden merkki puskea eteenpäin vaikka kroppa yrityää viestittää että joku on väärin. Totuus on kuitenkin että keho tuntee ennen kun aivot ajattelee ja välillä sun kehosta huolehtiminen ja sen kuunteleminen voi olla paras asia mitä teet mielenterveydellesi!

Teemme aika paljon rentoutus- ja hengitysharjoituksia ja saan häneltä konkreettisia keinoja ahdistukseni hallintaan. Pystyn myös juttelemaan hänelle asioistani juuri siinä hetkessä mikä sopii ehkä enemmän minulle. Psykiatrisen kanssa käymme enemmän läpi kuluneita tapahtumia mikä usein ahdistaa vielä enemmän.

 

[Totenkopf]

Apua on tosiaan usein hirveän hankalaa saada, mutta onneksi ja toivottavasti mahdollisimman moni sitä saa.