Opiskelu Tein sitten luuseripäätöksen

Opiskelu ja itseopiskelu

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,441
Reaktioarvo
3,143
Olen samaan aikaan hirveän pettynyt itseeni mutta samalla hyvin huojentunut.
Tänään ois ollut lähtö kansanopistoon mutta en nukkunut koko yönä silmäystäkään koska se tuntu oikeesti ihan hirveän ahdistavalta ja pelottavalta ajatukselta. Herätessäni tulin siihen päätökseen, etten ehkä lähdekään sinne, koska olen oikeesti nyt aivan varma siitä etten ois ollut valmis siihen enkä ollut edes innoissani siitä. Oikeastaan teeskentelin itselleni olevani innoissaan. Toki aion vielä kysyä opistolta että kannattaako mun tehdä näin, ettei tuu tehtyä hätiköityjä päätöksiä ja että voisiko ne auttaa jotenkin.

Olen ehkä ylimielisestikin koittanut uskotella itselleni että musta on siihen. En kuunnellut itseäni, halusin vaan että mulla ois joku henkireikä elämässäni, johon turvautua, joka tässä tapauksessa on opiskelu, johon on muitakin vaihtoehtoja. Koitin pakottaa itseni innostumaan siitä, jonka kohdalla mun olisi pitänyt tajuta olla huolissaan, mutta helppoahan sitä on olla jälkiviisas.

Mäkin oon semmonen ihminen jonka intuitio ei petä. Tuntuu etten oikeesti ois ollut ollenkaan valmis siihen ja tämä on ollut vain itseäni mukavuusalueelta pois potkimista eli oon koittanut pakottaa itseäni ihan hurjiin sfääreihin. Nyt tajusin sitten kunnolla realiteetit. Tajusin että oon asettanut riman itselleni liian korkealle ja koittanut liian matalalta lähteä ponnistamaan huipulle.

Eihän se elämäkään siellä käytännössä ois onnistunut. Tuo on ihan hirveän kaukana kotoani eikä sieltä kovin helposti lähdetä poiskaan. Lähelläkään ei olisi yhtään kauppaa ja busseja menee arkipäivisin vaan yhden kerran. Sitä paitsi vaikka tuon kansanopiston kävisi, ei sisäänpääsy yliopistoon ole varmaa. Siinä oisin sitten heittänyt rahaa täysin hukkaan kun rahoja ei saa takaisin. Tajusin myöskin että on muitakin ”järkevämpiäkin” keinoja tähdätä yliopistoon.

Lisäksi, jos tykkäisin piirtämisestä niin mä tekisin sitä koko ajan kotonakin. Ehkä kuvataide ei ookkaan mun juttu. Mulla menee monesti piirtäessä hermot, projekteja vaan kasaantuu kun en saa yhtään saatettua loppuun. Ei musta ois ollut siihen, kun hahmotuskykykään ei ole parhaimmista päästä. Oisin varmasti kuluttanut itseni loppuun siellä kun vaatimukset menee yli omien voimavarojen.

Olen tullut siihen tulokseen että mun pitäisi hoitaa mielenterveyteni kuntoon ennen kuin meen tekemään tommosia päätöksiä. Sitä paitsi, onneks on muitakin mahdollisuuksia opiskella kotikaupungissani ja ilmaiseksikin.
Ja onhan mulla on kontakti vuokrafirmaan.
Tosin en tiedä pystynkö töihin vielä.

Vähän pelottaa, mitä tästä seuraa.
 
Viimeksi muokattu:

Myrskyvaroitus

Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,585
Reaktioarvo
6,488
Mihin kansanopistoon sää oisit menny jos pystyisit?
 

Freya

Sensei
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
476
Reaktioarvo
505
Opinnot on siitä nihkeä juttu, että painostetaan nuorena jo päättämään se loppuelämän juttu, ja mieli voi muuttua nopeastikkin. Jos sinusta tuntuu, että tämä ei ole sinun juttusi, niin sitten se ei luultavasti ole. Eiköhän se oma juttu vielä löydy, mieti muita vahvuuksiasi jossa niitä voisi hyödyntää (empatiakyky, luovuus tai mikä tahansa).
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,441
Reaktioarvo
3,143
Opinnot on siitä nihkeä juttu, että painostetaan nuorena jo päättämään se loppuelämän juttu, ja mieli voi muuttua nopeastikkin. Jos sinusta tuntuu, että tämä ei ole sinun juttusi, niin sitten se ei luultavasti ole. Eiköhän se oma juttu vielä löydy, mieti muita vahvuuksiasi jossa niitä voisi hyödyntää (empatiakyky, luovuus tai mikä tahansa).
Mielestäni tärkeintä on se, että olet itsellesi rehellinen. Se on kunnioitettavaa, monelle on vaikea myöntää, että en juuri nyt pysty tähän tai tämä tulee väärään aikaan. Ei se silloin mikään luuseripäätös ole vaan omien rajojen ja oman jaksamisen tunnistamista.
Kiitos ymmärryksestä!
 

Myrskyvaroitus

Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,585
Reaktioarvo
6,488
Vaikuttaa tosi kivalta paikalta, harmi ku susta tuntuu siltä ettet pysty menemään :(
Toisaalta ymmärrän kyllä et myös se oma mielenterveys on tärkeä, oikeestaan tärkeempi ku opiskelut. On hyvä et koitat saada mielenterveytes kuntoon :)
Ja varmasti saat paikan opiskella myös jossakin muualla!
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,441
Reaktioarvo
3,143
Vaikuttaa tosi kivalta paikalta, harmi ku susta tuntuu siltä ettet pysty menemään :(
Toisaalta ymmärrän kyllä et myös se oma mielenterveys on tärkeä, oikeestaan tärkeempi ku opiskelut. On hyvä et koitat saada mielenterveytes kuntoon :)
Ja varmasti saat paikan opiskella myös jossakin muualla!
Kiitos! En tosiaan oo varma että meenkö vai en mut tänään ei vaan ollut voimia lähtemiseen. Laitoin viestiä opistolle ja kysyin että mitä mun kannattaa tehä. Tosiaan mietin että halu oppia vois ratkaista monet ongelmat mitä mulla esiintyy tällä alalla. Mut siellä opiston läheltä löytyy aika niukasti mielenterveyspalvelut ja eniten ärsyttää nuo heikot kulkuyhteydet. Oon nyt vaan niin väsynyt niin siksi kaikki tuntuu ylivoimaiselta.
 

immortalem

Antikristus
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
25.3.2021
Viestejä
5,147
Reaktioarvo
5,467
Ei tuo mikään luuseripäätös ollut. Enemmänkin rohkeaa osata myöntää itselleen, että voimavarat eivät tällä hetkellä riitä. Epämukavuusalueelle meneminen on tiettyyn pisteeseen asti ihan kasvattavaa, mutta silläkin on rajansa. Sinä tunnet itsesi kaikista parhaiten ja tiedät kyllä, missä se raja kulkee. Olen aivan varma, että tekemäsi päätös oli tällä hetkellä juuri se oikea. Kannattaa parannella itsensä rauhassa ennen kuin alkaa tekemään suuria muutoksia. Pidät vaikka välivuosia, siinä ei ole mitään pahaa. Jos tuntuu että voimavarat riittää, sittenhän voit toki katsella niitä kotikaupunkisi opintomahdollisuuksia. Vaihtoehtoja on monia ja se ei ole maailmanloppu, ettet sinne opistoon mennytkään vaikka ymmärrän, että saattaa tällä hetkellä tuntua siltä.

Sinäkin olet nuori vielä, joten opintojen kanssa ei ole mikään kiire. Harmillisesti nykyään yritetään kovasti painostaa siihen, että se itselle oikea ala pitäisi löytää heti peruskoulun päätyttyä ja saada koulutus äkkiä pakettiin, jotta pääsee töihin olemaan tehokas ja palvelemaan tätä pakkomieleisesti tuottavuuden ympärille keskittynyttä yhteiskuntaa. Vähemmästäkin tulee paineita asettaa itselleen suuria tavoitteita, mutta ei ihminen toimi niin. Läheskään kaikki eivät löydä sitä omaa alaansa heti ja jos se taideala ei sinusta nyt tuntunutkaan oikealta, se on täysin okei. Kyllä sinä vielä oman juttusi löydät, nämä asiat eivät ole aina niin itsestäänselviä kuin kuvittelisi. Minäkin olin lukion jälkeen niin varma, että menen yliopistoon ja luen itseni kemistiksi, mutta tulikin ilmi että kyseinen ala ei ollutkaan yhtään minun juttuni ja koin epäonnistuneeni jättäessäni sen koulutuksen kesken sen jälkeen, kun olin jo "tuhlannut" kaksi vuotta siihen. No, päädyinkin sitten puolivahingossa toiseen koulutukseen ja tämä on parasta ikinä. Kyllä elämä vie eteenpäin, välillä pitää vaan antautua virran vietäväksi (vaikka se onkin aivan helvetin pelottavaa).

Älä lannistu, kaikki järjestyy vielä. Sinä pärjäät kyllä, minä tiedän sen.

PS. Sori esseestä.
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,441
Reaktioarvo
3,143
Ei tuo mikään luuseripäätös ollut. Enemmänkin rohkeaa osata myöntää itselleen, että voimavarat eivät tällä hetkellä riitä. Epämukavuusalueelle meneminen on tiettyyn pisteeseen asti ihan kasvattavaa, mutta silläkin on rajansa. Sinä tunnet itsesi kaikista parhaiten ja tiedät kyllä, missä se raja kulkee. Olen aivan varma, että tekemäsi päätös oli tällä hetkellä juuri se oikea. Kannattaa parannella itsensä rauhassa ennen kuin alkaa tekemään suuria muutoksia. Pidät vaikka välivuosia, siinä ei ole mitään pahaa. Jos tuntuu että voimavarat riittää, sittenhän voit toki katsella niitä kotikaupunkisi opintomahdollisuuksia. Vaihtoehtoja on monia ja se ei ole maailmanloppu, ettet sinne opistoon mennytkään vaikka ymmärrän, että saattaa tällä hetkellä tuntua siltä.

Sinäkin olet nuori vielä, joten opintojen kanssa ei ole mikään kiire. Harmillisesti nykyään yritetään kovasti painostaa siihen, että se itselle oikea ala pitäisi löytää heti peruskoulun päätyttyä ja saada koulutus äkkiä pakettiin, jotta pääsee töihin olemaan tehokas ja palvelemaan tätä pakkomieleisesti tuottavuuden ympärille keskittynyttä yhteiskuntaa. Vähemmästäkin tulee paineita asettaa itselleen suuria tavoitteita, mutta ei ihminen toimi niin. Läheskään kaikki eivät löydä sitä omaa alaansa heti ja jos se taideala ei sinusta nyt tuntunutkaan oikealta, se on täysin okei. Kyllä sinä vielä oman juttusi löydät, nämä asiat eivät ole aina niin itsestäänselviä kuin kuvittelisi. Minäkin olin lukion jälkeen niin varma, että menen yliopistoon ja luen itseni kemistiksi, mutta tulikin ilmi että kyseinen ala ei ollutkaan yhtään minun juttuni ja koin epäonnistuneeni jättäessäni sen koulutuksen kesken sen jälkeen, kun olin jo "tuhlannut" kaksi vuotta siihen. No, päädyinkin sitten puolivahingossa toiseen koulutukseen ja tämä on parasta ikinä. Kyllä elämä vie eteenpäin, välillä pitää vaan antautua virran vietäväksi (vaikka se onkin aivan helvetin pelottavaa).

Älä lannistu, kaikki järjestyy vielä. Sinä pärjäät kyllä, minä tiedän sen.

PS. Sori esseestä.
Kiitos ymmärryksestä!
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,441
Reaktioarvo
3,143
Mulla on niin dildo olo nyt kun en osaa päättää. Sain opistosta viestin että minun todellakin kannattaisi kokeilla ja itseäni oikeesti pelottaa jos mua alkaa myöhemmin harmittamaan jos en nyt lähde. En ole oikesti kokeillut edes tuota koulua.
Nyt harkitsen ostavani junaliput huomenna. Olin jopa juuri äsken lähdössä mutta jostain syystä liittymäni ei antanut soittaa taksia, kai tää jo on merkki siitä ettei mun kannata mennä? Samalla joku huutaa aivon perukoilla että ei. En tosin muistanut kysyä mielenterveyspalveluista. Jos opiskelisin siellä samaan aikaan ja oisin avun piirissä?
Tuntuis kuitenkin väärältä lojua vaan kotona porukoiden nurkissa. Yhteiskunta tuhoutuu jos en tee mitään. Oon oikeesti vuoden ollut työttömänä ja enimmäkseen kotona. Ois kiva jos ois joku päivittäinen arkirutiini, kun muuten mun mieli mädättyy liialliseen passiivisuuteen lisää ja vieraannun kokonaan yhteiskunnasta.
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,441
Reaktioarvo
3,143
Mulla on niin dildo olo nyt kun en osaa päättää. Sain opistosta viestin että minun todellakin kannattaisi kokeilla ja itseäni oikeesti pelottaa jos mua alkaa myöhemmin harmittamaan jos en nyt lähde. En ole oikesti kokeillut edes tuota koulua.
Nyt harkitsen ostavani junaliput huomenna. Olin jopa juuri äsken lähdössä mutta jostain syystä liittymäni ei antanut soittaa taksia, kai tää jo on merkki siitä ettei mun kannata mennä? Samalla joku huutaa aivon perukoilla että ei. En tosin muistanut kysyä mielenterveyspalveluista. Jos opiskelisin siellä samaan aikaan ja oisin avun piirissä?
Tuntuis kuitenkin väärältä lojua vaan kotona porukoiden nurkissa. Yhteiskunta tuhoutuu jos en tee mitään. Oon oikeesti vuoden ollut työttömänä ja enimmäkseen kotona. Ois kiva jos ois joku päivittäinen arkirutiini, kun muuten mun mieli mädättyy liialliseen passiivisuuteen lisää ja vieraannun kokonaan yhteiskunnasta.
Tähän jatkan että en tiedä mitä mä sitten tekisin jos en mene tonne opistoon? Töitä toki mutta koko kesän oon odottanut tota opistoon menemistä ja ajatellut opiskelujen aloittamista. Ehkä virkeämpänä uskallan sitten lähteä sinne. Liian väsyneenä asiat näyttää paljon synkemmältä. Odotetaan kun vireystila nousee. Silloin asiat näyttäis varmasti valoisammilta…
 

Lalamon

𝓡𝓸𝓸𝓴𝓲𝓮-𝓽𝓪𝓼𝓸𝓷 𝓭𝓲𝓰𝓲𝓶𝓸𝓷
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
2,167
Reaktioarvo
1,511
Hmm... jos sulla on ollut pitkään mielessä, ettei opintojen aloittaminen tunnu itselle miellekkäältä, niin voi olla hyvä jättää ne kesken. Kansanopistossa kun opinnot maksaa paljon, niin olis rahanhukkaa opiskella alaa/oppilaitoksessa jne. joka ei itseä kiinnosta.
:(

Ja siis kansanopistoissa tietty opetetaan alan taitoja hyvin ja valmistaudutaan pääsykokeita varten. Eli siis siinä mielessä kansanopisto olisi hyvä jatko-opintoja varten. Tietty 100 prosentin varmuudella kansanopiston kautta ei korkeakouluihin pääse. Itsekin olen tässä kuumotellut paljon, pääsisinkö ensi vuonna mihinkään kouluun edes kansanopistossa oppimilla taidoillani. Taidealoihin kun on hirvittävää kilpailua. :(

Avoimilla korkeakoulukursseilla pääsisi varmimmin korkeakouluihin, sillä niitä tarpeeksi läpäistyä pystyy skipata pääsykokeet kokonaan. Onkohan näihin hakeminen enää mahdollista? Nimittäin jos niihin pääsee mukaan, niin kannattaisi niitäkin harkita (mikäli siis taideala ammattina yhä tuntuu oikealta :)). Tietty osa kursseista maksaa, mutta avoimen väylän kautta olisi helpompaa päästä korkeakouluihin.

Ja siis itseäkin on harmittanut hirveesti vuosien ajan se, kuinka taideala on raskas ja josta on hankala saada elantoa. :( Itseä surettaa hirveesti sarjakuva-alaa opiskelevana, kuinka sarjispiirtäjät joutuvat tiukassa aikataulussa piirtämään monta sivua. Ja siis joitakin sarjistöitäni tehdessäni olen kokenut tuon kammottavan todellisuuden, ja kyllä hieman hirvittää se, kuinka tuo kiire tulisi tulevaisuudessa olemaan arkipäivääni. :/ Tietty sarjakuva-ala on jo ala-asteelta lähtien tuntunut musta oikealta alalta, enkä vaihtaisi sitä mihinkään muuhun. :)

Tuli myös mieleen, että olisitkihan kiinnostunut iltalukio-opinnoista? Sitä vaan, että jos et tiedä, mitä haluisit tehdä työksesi, niin lukio-opinnot voisi antaa miettimisaikaa tulevaisuuden suunnitteluun. :) Moni käy lukion just sen takia, että he eivät tiedä vielä, mitä haluavat isona tehdä. Iltalukiossa käy aikuisia opiskelemassa (kuulemieni mukaan noin 20-25-vuotiaita), joten ikäisellesi ei välttis tulis siellä ulkopuolinen olo, niin kuin päivälukiossa voi tulla :D (päivälukiossa siis suurin osa opiskelee oikeilla vuosiluokillaan, lukiossakin ihmeteltiin sitä, kuinka nollaykkösenä opiskelin nollakakkosen ryhmässä :D). Ja siis lukiossa oppii hyvin tietoja ja taitoja eri aloilta, erityisesti äikän kirjoitus- ja lukutaitotehtävien saralla (lukiossa on siis 6 pakollista äikän kurssii, ja äikkä on pakko kirjoittaa).
 
Ylös Pohja