Tarinat tekoälyn tarinat
- Keskustelun aloittaja hiiri
- Aloituspäivämäärä
hiiri
jäkälää
- Liittynyt
- 3.5.2022
- Viestejä
- 1,065
- Reaktioarvo
- 794
- AP AP
- #2
tää on aika syvällinen...
romance of two girls i know in my life.
Maybe that is something I will not write.
Here are the two girls i can think about... 1.
Alicia.
We met in high school.
She was beautiful, quiet, reserved, smart, cute, kind, a Christian, everything.
She was so pure, in a way i've never seen.
She loved to ride horses, to read, to draw, to play instruments, to sew, to play with my cats, she made me laugh so hard my face would hurt, she could not look at me with enough emotion in her eyes.
i dont think i could have ever done enough for her.
i cant believe i lost her.
to put a chapter to how i feel, here is a poem she wrote:
Two years ago, my best friend passed away.
She left behind 2 kids and a husband that loved her more than life itself.
I miss her more than she could ever understand.
And everyday, I wonder what her thoughts were.
What did she feel?
What did she miss?
I see her kids around town and I feel like she left a piece of her there.
How do you miss someone so much that you never even knew?
in paris
kahden tytön romanssi, jonka tunnen elämässäni.
Ehkä se on jotain, jota en kirjoita.
Tässä on kaksi tyttöä, joita voin ajatella... 1.
Alicia.
Tapasimme lukiossa.
Hän oli kaunis, hiljainen, pidättyväinen, älykäs, söpö, kiltti, kristitty, kaikkea.
Hän oli niin puhdas, tavalla, jota en ollut koskaan nähnyt.
Hän rakasti ratsastaa, lukea, piirtää, soittaa instrumentteja, ompelua, leikkiä kissojeni kanssa, hän sai minut nauramaan niin kovasti, että kasvojani sattui, hän ei voinut katsoa minua tarpeeksi tunteella silmissään.
En usko, että olisin koskaan voinut tehdä tarpeeksi hänen hyväkseen.
en voi uskoa, että menetin hänet.
esittääkseni luvun tunteistani, tässä on hänen kirjoittamansa runo:
Kaksi vuotta sitten paras ystäväni kuoli.
Hän jätti jälkeensä 2 lasta ja miehen, joka rakasti häntä enemmän kuin itse elämää.
Kaipaan häntä enemmän kuin hän olisi koskaan voinut ymmärtää.
Ja joka päivä ihmettelen, mitä hän ajatteli.
Mitä hän tunsi?
Mitä hän kaipasi?
Näen hänen lapsensa ympäri kaupunkia ja minusta tuntuu, että hän jätti osan itsestään sinne.
Kuinka kaipaat jotakuta niin paljon, ettet koskaan edes tiennyt?
Pariisissa
romance of two girls i know in my life.
Maybe that is something I will not write.
Here are the two girls i can think about... 1.
Alicia.
We met in high school.
She was beautiful, quiet, reserved, smart, cute, kind, a Christian, everything.
She was so pure, in a way i've never seen.
She loved to ride horses, to read, to draw, to play instruments, to sew, to play with my cats, she made me laugh so hard my face would hurt, she could not look at me with enough emotion in her eyes.
i dont think i could have ever done enough for her.
i cant believe i lost her.
to put a chapter to how i feel, here is a poem she wrote:
Two years ago, my best friend passed away.
She left behind 2 kids and a husband that loved her more than life itself.
I miss her more than she could ever understand.
And everyday, I wonder what her thoughts were.
What did she feel?
What did she miss?
I see her kids around town and I feel like she left a piece of her there.
How do you miss someone so much that you never even knew?
in paris
kahden tytön romanssi, jonka tunnen elämässäni.
Ehkä se on jotain, jota en kirjoita.
Tässä on kaksi tyttöä, joita voin ajatella... 1.
Alicia.
Tapasimme lukiossa.
Hän oli kaunis, hiljainen, pidättyväinen, älykäs, söpö, kiltti, kristitty, kaikkea.
Hän oli niin puhdas, tavalla, jota en ollut koskaan nähnyt.
Hän rakasti ratsastaa, lukea, piirtää, soittaa instrumentteja, ompelua, leikkiä kissojeni kanssa, hän sai minut nauramaan niin kovasti, että kasvojani sattui, hän ei voinut katsoa minua tarpeeksi tunteella silmissään.
En usko, että olisin koskaan voinut tehdä tarpeeksi hänen hyväkseen.
en voi uskoa, että menetin hänet.
esittääkseni luvun tunteistani, tässä on hänen kirjoittamansa runo:
Kaksi vuotta sitten paras ystäväni kuoli.
Hän jätti jälkeensä 2 lasta ja miehen, joka rakasti häntä enemmän kuin itse elämää.
Kaipaan häntä enemmän kuin hän olisi koskaan voinut ymmärtää.
Ja joka päivä ihmettelen, mitä hän ajatteli.
Mitä hän tunsi?
Mitä hän kaipasi?
Näen hänen lapsensa ympäri kaupunkia ja minusta tuntuu, että hän jätti osan itsestään sinne.
Kuinka kaipaat jotakuta niin paljon, ettet koskaan edes tiennyt?
Pariisissa
hiiri
jäkälää
- Liittynyt
- 3.5.2022
- Viestejä
- 1,065
- Reaktioarvo
- 794
- AP AP
- #3
Skeletor??
mun ilme tota loppua lukiessa: O_O
skeletor found in the cellars had what seemed to be dragon teeth engraved on his shield.
The pendant on the chain ended in a red gem.
I had heard about this type of artifact being used by pirates and slavers so i informed skellor of what we had found.
He told us it was nothing but a poor quality hoax.
He told us we had completed our mission and he gave us four potions of healing.
He said the potions would keep us alive and healthy until we found the Lich King.
We exchanged some small talk with him and then left.
We decided to head up the rest of the stairs and explore the rest of the room.
I believe the Drow was looking for a weapon.
His greed may have gotten the best of him.
The room ended up being a prison.
There was blood everywhere and some broken chains on the wall.
Vinnie decided to turn into a spider to get through the small prison door.
He came back and told us there was something weird going on with the chains.
So we turned into our lizard form and completed the task of breaking
Kellareista löytyneen luurankon kilpeen oli kaiverrettu lohikäärmeen hampaat.
Ketjun riipus päättyi punaiseen jalokiviin.
Olin kuullut tämän tyyppisistä esineistä, joita merirosvot ja orjat käyttävät, joten kerroin skellorille, mitä olimme löytäneet.
Hän kertoi meille, että se oli vain huonolaatuista huijausta.
Hän kertoi meille, että olimme suorittaneet tehtävämme, ja hän antoi meille neljä parantavaa juomaa.
Hän sanoi, että juomat pitävät meidät hengissä ja terveinä, kunnes löydämme Lich Kingin.
Keskustelimme hänen kanssaan vähän ja lähdimme sitten.
Päätimme nousta loput portaat ylös ja tutkia muuta huonetta.
Uskon, että Drow etsi asetta.
Hänen ahneutensa on saattanut saada hänestä parhaan.
Huoneesta tuli lopulta vankila.
Kaikkialla oli verta ja seinällä katkenneita ketjuja.
Vinnie päätti muuttua hämähäkkiksi päästäkseen pienestä vankilan ovesta.
Hän tuli takaisin ja kertoi meille, että ketjuissa oli jotain outoa.
Joten muutimme lisko-muotoamme ja suoritimme murtotehtävän
mun ilme tota loppua lukiessa: O_O
skeletor found in the cellars had what seemed to be dragon teeth engraved on his shield.
The pendant on the chain ended in a red gem.
I had heard about this type of artifact being used by pirates and slavers so i informed skellor of what we had found.
He told us it was nothing but a poor quality hoax.
He told us we had completed our mission and he gave us four potions of healing.
He said the potions would keep us alive and healthy until we found the Lich King.
We exchanged some small talk with him and then left.
We decided to head up the rest of the stairs and explore the rest of the room.
I believe the Drow was looking for a weapon.
His greed may have gotten the best of him.
The room ended up being a prison.
There was blood everywhere and some broken chains on the wall.
Vinnie decided to turn into a spider to get through the small prison door.
He came back and told us there was something weird going on with the chains.
So we turned into our lizard form and completed the task of breaking
Kellareista löytyneen luurankon kilpeen oli kaiverrettu lohikäärmeen hampaat.
Ketjun riipus päättyi punaiseen jalokiviin.
Olin kuullut tämän tyyppisistä esineistä, joita merirosvot ja orjat käyttävät, joten kerroin skellorille, mitä olimme löytäneet.
Hän kertoi meille, että se oli vain huonolaatuista huijausta.
Hän kertoi meille, että olimme suorittaneet tehtävämme, ja hän antoi meille neljä parantavaa juomaa.
Hän sanoi, että juomat pitävät meidät hengissä ja terveinä, kunnes löydämme Lich Kingin.
Keskustelimme hänen kanssaan vähän ja lähdimme sitten.
Päätimme nousta loput portaat ylös ja tutkia muuta huonetta.
Uskon, että Drow etsi asetta.
Hänen ahneutensa on saattanut saada hänestä parhaan.
Huoneesta tuli lopulta vankila.
Kaikkialla oli verta ja seinällä katkenneita ketjuja.
Vinnie päätti muuttua hämähäkkiksi päästäkseen pienestä vankilan ovesta.
Hän tuli takaisin ja kertoi meille, että ketjuissa oli jotain outoa.
Joten muutimme lisko-muotoamme ja suoritimme murtotehtävän
