Maisie
:)
- Liittynyt
- 6.2.2021
- Viestejä
- 81
- Reaktioarvo
- 81
Oon jonku puolivuotta ollu Kelan tukemas kuntoutuspsykoterapias masennuksen takia ja ikävä kyllä tuntuu että siitä ei oo mitää hyötyä. Niinku pienii asioita oon saanu muutettuu ja vahvistettuu ja mitää ihmeparantumista en menny hakemaankaa, mut en puhu siel enkä saa vastattuu sen kysymyksiin, koska kaikki vaan pyyhkiytyy mielestä. Sen lisäks oon alaikänen (siis alle vuoden enää) ja välillä tuntuu että se pitää mua todella aivan lapsena, vaikka oon miettiny monia asioita varmaan enemmän ku monet aikuiset.
Se täs vaivaa et porukat maksaa sen jäljelle jäävän osan niistä kerroista ja varmaa turhauttaa jos ovat maksaneet "turhaan". Ja terapeutti on ammattitaitoinen ja järkevän kuulonen ihminen mut meil ei vaan henkilökemiat kohtaa ja tuntuu et seki vihjailee mulle siitä mikä sit ahdistaa viä enemmän ku päässäni käännän ettei se mua asiakkaaks ees halua.
Mitä mä teen? Pitäis vaihtaa terapeuttia mut en yksinkertasesti tiedä miten kehtaan asiasta sanoo ku tääläpäin ei oo ku ehkä yks tuon lisäks ja ku oon puoli vuotta siä kuitenki ollu. Pelottaa myös et jos nyt lopetan nii hoito jää kesken ja oon taas ihan yksin mun ajatusten kans ku ei oo ees kulissia siitä et saa apua.
Se täs vaivaa et porukat maksaa sen jäljelle jäävän osan niistä kerroista ja varmaa turhauttaa jos ovat maksaneet "turhaan". Ja terapeutti on ammattitaitoinen ja järkevän kuulonen ihminen mut meil ei vaan henkilökemiat kohtaa ja tuntuu et seki vihjailee mulle siitä mikä sit ahdistaa viä enemmän ku päässäni käännän ettei se mua asiakkaaks ees halua.
Mitä mä teen? Pitäis vaihtaa terapeuttia mut en yksinkertasesti tiedä miten kehtaan asiasta sanoo ku tääläpäin ei oo ku ehkä yks tuon lisäks ja ku oon puoli vuotta siä kuitenki ollu. Pelottaa myös et jos nyt lopetan nii hoito jää kesken ja oon taas ihan yksin mun ajatusten kans ku ei oo ees kulissia siitä et saa apua.