Mielenterveys Terapia ei auta?

[Maisie]

Oon jonku puolivuotta ollu Kelan tukemas kuntoutuspsykoterapias masennuksen takia ja ikävä kyllä tuntuu että siitä ei oo mitää hyötyä. Niinku pienii asioita oon saanu muutettuu ja vahvistettuu ja mitää ihmeparantumista en menny hakemaankaa, mut en puhu siel enkä saa vastattuu sen kysymyksiin, koska kaikki vaan pyyhkiytyy mielestä. Sen lisäks oon alaikänen (siis alle vuoden enää) ja välillä tuntuu että se pitää mua todella aivan lapsena, vaikka oon miettiny monia asioita varmaan enemmän ku monet aikuiset.

Se täs vaivaa et porukat maksaa sen jäljelle jäävän osan niistä kerroista ja varmaa turhauttaa jos ovat maksaneet "turhaan". Ja terapeutti on ammattitaitoinen ja järkevän kuulonen ihminen mut meil ei vaan henkilökemiat kohtaa ja tuntuu et seki vihjailee mulle siitä mikä sit ahdistaa viä enemmän ku päässäni käännän ettei se mua asiakkaaks ees halua.

Mitä mä teen? Pitäis vaihtaa terapeuttia mut en yksinkertasesti tiedä miten kehtaan asiasta sanoo ku tääläpäin ei oo ku ehkä yks tuon lisäks ja ku oon puoli vuotta siä kuitenki ollu. Pelottaa myös et jos nyt lopetan nii hoito jää kesken ja oon taas ihan yksin mun ajatusten kans ku ei oo ees kulissia siitä et saa apua.

 

[mamiya]

ne terapeutit kyllä ymmärtää ettei henkilökemiat aina kohtaa, on ihan ok vaihtaa terapeuttia. ne tajuaa sen kyllä ja haluaa sun parasta. eikä niillä asiakkaat lopu kesken, usko pois. ota asia rohkeasti vaan puheeksi, käy vaikka tutustumiskäynnillä jonkun toisen luona ja kato miltä tuntuu.

 

[Tanssivapina]

Tärkein asia terapiassa onnistumisen kannalta on suhde terapeutin ja asiakkaan kanssa. Jos luottamusta ei vielä puolenkaan vuoden jälkeen ole, niin vaihtaisin terapeuttia jos mahdollista. Tiedän että varsinkin tietyissä terapioissa se ei aina ole mahdollista ja on ns. Otettava mitä saa, mutta valitettavasti ilman luottamusta terapia menee hukkaan. Toki psykoterapia sinänsä on hyvin hidas ja pitkä prosessi, ja varsinkin nuorilla ihmisillä alkuun voi olla parempi joku kognitiivisen käyttäytymis terapia joka antaa ns. Työkalut selviytymiseen, ja vasta sitten he ehkä ovat valmiita tekemään sen pitkän työn psykoterapeutin kanssa.

Mä itse olen terapeutti harjoittelija ja mulla on kaksi omaa asiakasta. Toinen niistä on hyvin ratkaisukeskeinen ja haluaa oikeasti vaan työkalut selviytymiseen, eikä selkeästi ole valmis tutkimaan mistä ongelmat kumpuaa. Me tosin olemme vasta 3 viikkoa työskennelleet, että ei ehkä vielä luovuteta. Mutta mä odotan joka viikko kauhulla että hän ilmoittaa lopettavansa kun ei saa terapiasta mitä haluaa, ja ymmärrän sen täysin. Hänelle toisentyyppinen apu olisi parempi just nyt.