azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 728
- Reaktioarvo
- 746
jotenkin on taas viime päivinä ruvennu ahistaa D: ja varsinkin nyt, kun en oo käyny tänään lenkillä ollenkaan ja söin yhen suklaapatukan ja runebergintortun, mikä ei todellakaan oo paljoo (mutta toisaalta ke-to söin irtokarkkii ja viime maanantaina kaks runebergintorttuu).
mie olin ylipainonen vielä kaks vuotta sitten, mutta mie onnistuin muuttamaan miun elämäntavat ja laihtumaan siinä samalla. minuu pelottaa se, että mie saan sen painon takas ja että sorrun aiempiin elämäntapoihin. minuu pelottaa toi aika usein, vaikka yritän kuitenkin ajatella järkevästi - ettei elämäntavat muutu yhessä yössä, vaan ajan kaa. tiiän myös, etten tuu sortuu aiempiin elämäntapoihin, enkä tuu lihomaan, koska huomenna on jo toisenlainen päivä (ja sitten jo tulee kouluviikko, jolloin tuun olee suurimmaks osan ajasta koulussa, enkä kotona). sillon vuosia taaksepäin, kun lupailin itelleni olla syömättä herkkuja huomenna ja mennä ulos, niin se lupaus kumoutu aika usein :D mutta nykyään tiiän, että jos päätän noin, niin sitten se tulee toteutuu.
ja kaikista eniten minuu tässä lihomisessa pelottaa se, ettei sitten vanhojen mekko mahtuis...
mie yritän ajatella positiivisesti, mutta...välillä vaan tosiaan ahistaa. ehkä tästäkin pitäis jutella koulu terkkarin kaa, mutten tiiä miten.
mie olin ylipainonen vielä kaks vuotta sitten, mutta mie onnistuin muuttamaan miun elämäntavat ja laihtumaan siinä samalla. minuu pelottaa se, että mie saan sen painon takas ja että sorrun aiempiin elämäntapoihin. minuu pelottaa toi aika usein, vaikka yritän kuitenkin ajatella järkevästi - ettei elämäntavat muutu yhessä yössä, vaan ajan kaa. tiiän myös, etten tuu sortuu aiempiin elämäntapoihin, enkä tuu lihomaan, koska huomenna on jo toisenlainen päivä (ja sitten jo tulee kouluviikko, jolloin tuun olee suurimmaks osan ajasta koulussa, enkä kotona). sillon vuosia taaksepäin, kun lupailin itelleni olla syömättä herkkuja huomenna ja mennä ulos, niin se lupaus kumoutu aika usein :D mutta nykyään tiiän, että jos päätän noin, niin sitten se tulee toteutuu.
ja kaikista eniten minuu tässä lihomisessa pelottaa se, ettei sitten vanhojen mekko mahtuis...
mie yritän ajatella positiivisesti, mutta...välillä vaan tosiaan ahistaa. ehkä tästäkin pitäis jutella koulu terkkarin kaa, mutten tiiä miten.