18-vuotiaana muistan että usein kun tuli juotua liikaa illan aikana kotibileissä yms niin menin ihan sekasin. Olin todella vihainen, haastoin riitaa silloisen poikaystäväni kanssa, olin todella dramaattinen pienistäkin asioista ja usein ilta meni sitten pilalle käyttäytymiseni takia. Niistä illoista/öistä oli joka aamu kamala morkkis. Tuntui vain että muisti katkesi ja en osannut kontrolloida itseäni. Jossain vaiheessa oli pakko lopettaa alkoholin käyttö ja se tietenkin auttoi. Jos join, join vähäisiä määriä. Myöhemmin kun terapian aloitin, puhuimme näistä ja yksi osa syy johtui mielenterveysongelmistani (masennus sekä ahdistuneisuushäiriö). Taustalla olivat myös aikaisempi väkivaltainen suhde jossa elin jatkuvassa pelossa ja usein ilta meni pieleen tämän poikaystävän takia kun hakkasi tai muuten vain sekoili jolloin poliisit olivat paikalla. Olin silloin 17-vuotias.
Outoa sitten kyllä kun nykyisen mieheni tapasin ja hänen kanssaan alkoholia otin baareissa yms niin aina minulla oli hauskaa, ei riitoja, ei draamaa, vihaa, ei mitään. En tiedä johtuiko sitten siitä että kummatkin aikaisemmat eksäni olivat narsisteja ja käyttäytyivät myös ihan idioottimaisesti. En kaikkia iltoja siis todellakaan laita pelkästään omaksi syyksi. Myös tämä toinen poikaystävä oli väkivaltainen.
En tiedä sitten johtuuko siitä että mieheni on niin kiltti ja huomaavainen ja aina hänen kanssaan on ollut hauskaa kun olemme olleet viihteellä niin hänen kanssaan olen pystynyt ottamaan jopa kunnolla.