Oon nyt opiskellu kahessa korkeakoulussa, enkä hankkinu kummankaan haalareita. En koe jääväni mistään paitsi.
Ja joo alkuperäiseen kysymykseen, lukiovuoteni oli ihan paskaa. Suoritin elämääni menemään, jaksoin ihan järjettömiä päiviä ja siihen päälle vielä aikaavievä taideharrastus. Lukiossa olin täysin yksin, kun kyllästyin yläasteella kiusaamiseen ja ulkopuolelle jättämiseen. Kirjoitin E:n paperit ja pääsin taidekouluun, jossa sairastuin sitten mieleltäni ja päädyin lopulta vaihtamaan alaa. Ainoa hyvä asia taidekoulussa oli, että sain elämäni ensimmäisen tosiystävän, mistä oon joka päivä kiitollinen. <3
Eli joskus paskuudesta voi seurata ihan hyviäkin juttuja. Nyt elämä on ihan ok, vaikka sairaus varjostaa välillä arkea.