Joo, sinänsä/oikeasti en ajattele että itkemisessä on mitään hävettävää, mut käytännössä se tunne tulee silti välillä. Itken aika harvoin, mut esimerkiksi unettoman yön jälkeen pienistäkin asioista. Pelkään että se yleinen harvakseltaan itkeminen saa ihmiset olettamaan, et niillä satunnaisilla itkukerroilla olen jotenkin tosi murtunut tai onneton, ja se taas tuntuu hankalalta.
Niin ja toisinaan tulee mieleen itkettävä asia iloisessa tilaisuudessa tai rennon leffaillan aikana jotain Hachikoa katsoessa (yleensä en itke elokuville, mutta se saa aina parkumaan) ja silloinkin tuntuu että hardcore-nyyhkyttäminen vetäisi vähän liikaa huomiota. Känni-itkuja puolestaan häpeän siksi että muilla voisi olla kiva ilta, mutta joutuvat sen sijaan lohduttelemaan.