Siis jonkinlainen "ajatusvääristymähän" tuo kai on mutta en oikein ymmärrä mistä sellainen tulee ja kuinka sen voi korjata. Ja sitten kun se on korjattu niin mitä sitten 🙃 how do i live the rest of my life, for fucks sake
Ja niinku jos se on ajatusvääristymä niin johtuuko se siitä että oon ollu lapsi (eli tyhmä, koska lapset on tyhmiä aina eikä tajua mistään mitään, sehän on selvä :D eihä sitä voikaan tajuta kun ei oo vielä oppinu maailmasta paljoakaan?) Vai häh?
Tai niinkun tietysti elämä on todella mystinen asia lapselle, vielä eri tavalla kai kuin aikuisena.
Totta kai (????? Tai ainakin minä??) Sitä ihmettelee että mitä ihmiset duunaa, miten ne käyttää aikansa, mitäs täällä kuuluis tehdä jne.
Tai ainakin mulla se lähti siitä (tai jos ei lähtenyt niin se oli kummiskin aika alussa) että tosiaan olin kai kotona, en tiedä oliko se viikonloppu vai loma tai joku mutta taisin olla just siihen aikaan kotona millon oisin muuten ollu koulussa tai jotain, ja en tiedä olinko tylsistynyt vai mitä, mutta aloin ajatella aivan saatanan ahdistavia asioita tyyliin just että mitä järkee missään jne. Siis silleen olin ihan että niinku ".... Mitä ihmiset tekee" niinkun ei siinä muuten varmaan mitään jos en ois ollut niin JUMALATTOMAN ahdistunut. Jotenki sitä ahdistusta ei voi oikein edes kuvailla. se jotenki täysin tuntui kääntävän kaiken päälaelleen ja niinku ei, en tykkää. En tiedä olisko siinä auttanut jos joku ois voinu vastata mun eksistentiaalisiin? Kysymyksiin tai jos ei vastata niin puhua niistä kuitenkin mun kanssa. Mä en kuitenkaan muista että puhuinko esim vanhemmille tai kellekään.
Siis mikä vittu mua vaivaa? Onks ees normaalia tai niiku yleistä että lapsi miettii tollasia ja ahdistuu niin jumalattoman paljon. Koska mul kai oli vaa jotenki sellane olo että mä en oikeesti ymmärrä ollenkaan mistä elämässä on kysymys. No onhan mulla vieläkin sellanen olo. Mutta tosiaan, sen takia kai (viimeistään, jos ei jo aiemmin) aloin luoda itselleni sääntöjä koska mietin että jos niin on tarkoitus tehdä jotenkin?? Koska en tiennyt mitä vittua tehdä XD ?????? Niin sitten yritin kai noudattaa niitä täysin mutta sitten ennen pitkää aloin kyseenalaistamaan sitäkin (vaikka kyseenalaistin jo siinä niiden luomisvaiheessa) ja sitten olin taas silleen vauuuuuu mitä teen :DDDDDDDDD 2015 oli se aivan törkee kriisi kun putosin tyhjän päälle mutta ennen sitä oli ollu kai ihan kauhea kriisi jo 2010 ja en tiiä saatana :D
MITÄ MUN AIVOTOIMINTA oikeen on
Siis tässähän sen huomaa että ei tässä oo koskaan ollu mitään järkeä KAI???????? mutta mistä vitusta se sitten kaikki johtuu saatana? Onko tämä ocd? Ja jos on, mitä mun pitäis tehdä? Miten elää?
Niiku MITÄ
entä jos vaan heitän kaiken helvettiin ja oon silleen mitään tollasta paskaa ei ole edes olemassakaan
Se ois tosi vapauttavaa jos tajuis sen TÄYSIN että mitään tollasta paskaa ei ole MITENKÄÄN edes olemassakaan.
Mutta voinko olla varma siitä
Mikähän on se totuus häh
VAI mitä saatanaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Luulisin että toi nimenomaan on vittu ocd tai joku saatanan vittu mistä minä tiiän
Luulen että ocd
Mutta
MUTTA
tarkottaako toi että oon jotenkin poikkeuksellisen ajatteleva ihminen (ja lapsi ollu) koska ei yleensä lapset oo tollasia. Ne ei jumiudu ajattelee asioita noin eikä niillä pitäis olla tollasia ongelmia. Niin onkse vaan sitä et siks se asia on kehittynyt et mun LUONNE on sellanen. Et oon vaa yksinkertaisesti luonteeltani ollut... Sellanen että ajattelen niin paljon ja niin syvällisiä ja hankalia (ja typeriä ja turhia) asioita.
Emmä kestä jos mun elämäni järkyin ongelma johtuu vaan siitä mikä mun LUONNE syntyjään on 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂 anna mun oikeesti nauraa mä hajoonnnn
Just tän takia haluisin että oisin ollu sellanen vilkas lapsi jolla ei oo ees aikaa ajatella. Vittu oon kateellinen sellasille. Mut oon ollu ilmeisesti sellanen hiljainen, yksin viihtyvä, suht rauhallinen, omituinen lapsi. Vittu antaisin vasemman käteni siitä että oisin ollu mieluummin sellanen vilkas. Mutta en. Uskon että silloin tää ei koskaan ois päässyt kehittymään.
Koska jos lapsi on sellanen, todella vilkas ja sellanen joka KOKO AJAN menee ja tekee jotain niin eihän sillä vittu oo aikaa ajatella? Miks vitussa mä en voinut olla sellainen? Minkä vitun takia mun piti näköjään uppoutua ajatuksiini? Ihan VITUN PASKAA :DD
(Ja niinku kuka tahansa näkee niin se ajatuksiin uppoutuminen jatkuu kyllä edelleen ihan samaan tyyliin XDDDDD)
voi vittujen kevät xD
Siis mitä vitun paskaa, antaisin tosiaa vasemman käteni siitä että en ois koskaan ollut ajatuksiin uppoutuva. Olisin takuuvarmasti säästynyt elämäni hirveimmiltä kivuilta. Koska tosiaan en usko et mikään muu on juurikaan sattunut yhtä paljon. Mikään tuskin on ollu vaikeempi ongelma. Koska tää on niin perustavanlaatunen. Ku se on sitä eksistentialismia. Joka on johtanut siihen että alan kehittämää jotain vitun sääntöjä ja miettimään "mitä vittua mun PITÄÄ tehä" siis huom PITÄÄ. ihan ku jonku pitäs päättää mun puolesta tai jotain. Enköhä mä vittu päätä ihan ite kaiken ja kai mä saan tehä mitä haluun ja vittu sekoilla menemään. Kuka vittu estää? Miksen vaan päästäis irti ihan kaikesta, ihan kaikesta, siis IHAN KAIKESTA. ajattelin että en voi mutta miksen voisi? Kuka vittu mua estää? Jos voin tehdä jotain miksen tekis? Ei se väärinkään silloin voi olla jos kerran voin tehdä sen. Ei kai yhtään mikään voi olla väärin. En mä tiedä?
Jep, vihaan nii paljo mun luonnetta.
Sen takia en liikukaan koska ei mulla oo aikaa liikkua koska mä ✨ AJATTELEN✨
Vittu vau niiku mihin kukaan mitään esim liikuntaa tarvii ku voi AJATELLA vaan ja tyyliin istua.
En mä saatana tiedä.
Odotan kyllä tosiaan siinä mielessä sitä kuolemaa jos vihdoin löytyis vastaukset ja rauha. Vittu. XD ku sitä rauhaa ei KOKO ELÄMÄNSÄ aikana onnistu saamaan niin ehkä sitten kuoleman jälkeen viimein. Sillee "GEEZ oh THIS is what peace feels like, wow 😳"
Taivaassa (jos se on niin) tuskin ainakaan tarvii miettiä "MITÄ MÄ TEEN NYT MITEN RATKASEN TÄN ONGELMAN mitä ja mitä ja mitä" yms. Ehkä silloin oon VIIMEINKIN oikeasti vapaa. En kyllä osaa kuvitellakaan sitä
