Mulla se ainakin on lapsuudessa opittu asia. Sut noteerataan ja oot hyvä vain silloin, kun saavutat jotain. Aikuisenahan ketään ei kiinnosta enää edes sun saavutukset, mutta silti jää se tapa hakea hyväksyntää suorittamisen kautta. Mulla on aina jokin seuraava merkkipaalu, joka pitää saavuttaa. Lapsen syntymän jälkeen en osannut nauttia, vaan piti alkaa suunnitella ristiäisiä, joista piti tulla täydelliset. Sain kandin paperit kouraan ja heti samana päivänä aloin suunnittella gradua, yhteenmuuttoa seurasi vaan toive parempaan asuntoon muuttamisesta... Ikinä ei pysty pysähtymään.