haituvainen
Työsuojeluvaltuutettu
- Liittynyt
- 1.4.2021
- Viestejä
- 1,691
- Reaktioarvo
- 1,689
oon 19-vuotias opiskelija ja kamppailen nyt cv:n ja työnhaun kanssa.
olen siis aina pelännyt töitä ihan hirveästi. tuntuu jotenkin oudolta kirjottaa se tähän, koska mietin että tajuaako kukaan tai kuulostanko ihan naurettavalta D:
kyse ei siis ole siitä, etten haluaisi tehdä töitä - en toki mitään älyttömän raskasta, ja mielenterveyden kanssa on sellaisia haasteita joiden pelkään vaikuttavan työntekoon, mutta itsessään työnteko kyllä kiinnostaa. tahtoisin saada työkokemusta.
pelkään vaan, etten osaa tehdä töitä niin, että se ei mene ihan valtavaksi itsesyyttelyksi- ja vihaksi, ja etten moittisi itseäni jokasesta pienestäkin virheestä tai vuorovaikutustilanteesta. oon erityisherkkä ja kuormitun valtavan helposti. nuorille onkin suurimmaksi osaksi tarjolla asiakaspalvelutöitä ja vaikka ne omalla tavallaan kiinnostaa, oma pärjääminen mietityttää.
asiaahan ei yhtään auta se, että miulla ei oo mitään hajua, miten oikeestaan lähtisin edes kokoamaan cv:tä, taikka mistä niitä töitä etsisi. mihin miulla on toivoa päästä? nykyaikana tää työllisyystilanne on mennyt aika järkyttävän huonoksi, ja ajattelen jo valmiiks (tiedän, pessimistinen näkökulma) että kuka muka haluais miut töihin, kun en oo vielä ollut missään ja nykyään tuntuu että vaaditaan joku 5 vuoden kokemus vaikka oisit vasta parikymppinen :D
en oo ollut vapaaehtoistoiminnassa, käynyt kursseja tai ohjannut kerhoja jne. mistä voisin mainita. oon ollut palkkatöissä vaan mansikanpoimijana sekä tehnyt jotain raparperin poimintaa, porkkanan kitkentää ymv. kyseessä kaksi eri kesätyöpaikkaa, samana kesänä. tuo oli yksi vaikeimpia ajanjaksoja elämässäni ja se sitten näkyikin työnteossa. oon aina ollut tosi tunnollinen (ehkä liiankin) mutta tuolloin ote lipsui, kun olin ihan jossain omassa maailmassani vaikka kuinka yritin olla tarkka. jäi tosi ikävä olo, etten kokenut pärjääväni siinä hommassa siten kuin ehkä olisi tarvinnut.
työharjotteluissa olen ollut päikkärissä, 4h-yhdistyksessä, hevostallilla + kasvatus- ja ohjausalalla ollessani tein kaksi harjoittelua nuorten kohtaamispaikoissa (ekasta sain numeroarvioinnin joka oli 3 (korkein arvosana 5) ja toista harjoittelua en tehnyt koskaan loppuun, kun vointini huononi niin pahaksi silloin että päätettiin keskeyttää). harjotteluista olen kyllä saanut aina hyvät arviot.
muistan että varmasti näistä paikoista olen kyllä säästänyt aina todistukset, mutta itselle aiheuttaa hämmennystä kun ihan kaikkia niitä ei ole löytynyt ja jotenkin on tosi epätietonen olo siitä.
en tiedä onko tässä miun tekstissä mitään järkeä, kun nyt yöllä kirjotan ja ajatus ei enää kulje. tuntuu, että tästä jäi puuttumaan jotain. sainpahan sydäntäni purettua, ihanaa olis kuulla jos joku pohtii näitä samoja asioita! tuntuu etten mitenkään pääse tässä asiassa eteenpäin, ja että cv:n tekeminen ja työnhaku vaan ovat sellanen ikuisuusmörkö miun mielessä, joista en vaan pääse eroon. nytkin tekstiä kirjottaessa alko vaan itkettää, kun koen olevani joku kummajainen ja ihan yksin tän kanssa. ja sätin itteäni siitä etten tee asialle mitään tai edes yritä hakea töitä - ja kun vielä tietäisin tai osaisin selittää syyn. D:
olen siis aina pelännyt töitä ihan hirveästi. tuntuu jotenkin oudolta kirjottaa se tähän, koska mietin että tajuaako kukaan tai kuulostanko ihan naurettavalta D:
kyse ei siis ole siitä, etten haluaisi tehdä töitä - en toki mitään älyttömän raskasta, ja mielenterveyden kanssa on sellaisia haasteita joiden pelkään vaikuttavan työntekoon, mutta itsessään työnteko kyllä kiinnostaa. tahtoisin saada työkokemusta.
pelkään vaan, etten osaa tehdä töitä niin, että se ei mene ihan valtavaksi itsesyyttelyksi- ja vihaksi, ja etten moittisi itseäni jokasesta pienestäkin virheestä tai vuorovaikutustilanteesta. oon erityisherkkä ja kuormitun valtavan helposti. nuorille onkin suurimmaksi osaksi tarjolla asiakaspalvelutöitä ja vaikka ne omalla tavallaan kiinnostaa, oma pärjääminen mietityttää.
asiaahan ei yhtään auta se, että miulla ei oo mitään hajua, miten oikeestaan lähtisin edes kokoamaan cv:tä, taikka mistä niitä töitä etsisi. mihin miulla on toivoa päästä? nykyaikana tää työllisyystilanne on mennyt aika järkyttävän huonoksi, ja ajattelen jo valmiiks (tiedän, pessimistinen näkökulma) että kuka muka haluais miut töihin, kun en oo vielä ollut missään ja nykyään tuntuu että vaaditaan joku 5 vuoden kokemus vaikka oisit vasta parikymppinen :D
en oo ollut vapaaehtoistoiminnassa, käynyt kursseja tai ohjannut kerhoja jne. mistä voisin mainita. oon ollut palkkatöissä vaan mansikanpoimijana sekä tehnyt jotain raparperin poimintaa, porkkanan kitkentää ymv. kyseessä kaksi eri kesätyöpaikkaa, samana kesänä. tuo oli yksi vaikeimpia ajanjaksoja elämässäni ja se sitten näkyikin työnteossa. oon aina ollut tosi tunnollinen (ehkä liiankin) mutta tuolloin ote lipsui, kun olin ihan jossain omassa maailmassani vaikka kuinka yritin olla tarkka. jäi tosi ikävä olo, etten kokenut pärjääväni siinä hommassa siten kuin ehkä olisi tarvinnut.
työharjotteluissa olen ollut päikkärissä, 4h-yhdistyksessä, hevostallilla + kasvatus- ja ohjausalalla ollessani tein kaksi harjoittelua nuorten kohtaamispaikoissa (ekasta sain numeroarvioinnin joka oli 3 (korkein arvosana 5) ja toista harjoittelua en tehnyt koskaan loppuun, kun vointini huononi niin pahaksi silloin että päätettiin keskeyttää). harjotteluista olen kyllä saanut aina hyvät arviot.
muistan että varmasti näistä paikoista olen kyllä säästänyt aina todistukset, mutta itselle aiheuttaa hämmennystä kun ihan kaikkia niitä ei ole löytynyt ja jotenkin on tosi epätietonen olo siitä.
en tiedä onko tässä miun tekstissä mitään järkeä, kun nyt yöllä kirjotan ja ajatus ei enää kulje. tuntuu, että tästä jäi puuttumaan jotain. sainpahan sydäntäni purettua, ihanaa olis kuulla jos joku pohtii näitä samoja asioita! tuntuu etten mitenkään pääse tässä asiassa eteenpäin, ja että cv:n tekeminen ja työnhaku vaan ovat sellanen ikuisuusmörkö miun mielessä, joista en vaan pääse eroon. nytkin tekstiä kirjottaessa alko vaan itkettää, kun koen olevani joku kummajainen ja ihan yksin tän kanssa. ja sätin itteäni siitä etten tee asialle mitään tai edes yritä hakea töitä - ja kun vielä tietäisin tai osaisin selittää syyn. D:
Viimeksi muokattu: