Syvälliset Jos voisitte muuttaa luonteessanne tai muussa persoonassanne jotain, mitä muuttaisitte?

[Myrskyvaroitus]

Tai niinku kyllähän itseä voi muuttaa, mut aina se ei vaan se muutos oo sellanen ns. "luonteva" tai niinku et se voi olla semmosta vähän enemmän esittämistä että sää esim. käyttäydyt tietyllä tavalla jossain vaikka konfliktitilanteessa vaikka sit oikiasti jos antasit sun ööö alkuperäisen luonteen päättää nii käyttäytysitki ihan toisella tavalla.

Ja siis ulkonäköähän voi muuttaa nykyään aika helpostikki mutta siis

Emt tajusiko kukaan et mitä ajan takaa, mutta sanokaa vaan et mitä haluaisitte muuttaa itessänne xd

 

[Poistettukäyttäjänimi100]

Suutun helposti ja sanon mitä sattuu.. ja voiko sanoa punastumisen?? Punastun ihan liian helposti :D

 

[Myrskyvaroitus]

Suutun helposti ja sanon mitä sattuu.. ja voiko sanoa punastumisen?? Punastun ihan liian helposti :D

Mulla on kans tää et suutun ihan liian helposti (+väkivaltaisuudet ja siis mulla luultavasti on jotain vihanhallintaongelmia muutenki niih)
Mun mielestä punastuminen on söpöä D:

 

[Myrskyvaroitus]

Toki oon kyl tota väkivaltaisuutta saanu vähennettyä merkittävästi, en oo lyöny ketään moneen kuukauteen ja ehkä kerran oon saattanu vaan tönästä tai potkasta jotakuta ja se on saavutus mun kohalla

 

[Mandalay]

Haluisin keskittymiskyvyn ja myös olla sinnikkäämpi haaveitteni suhteen, kun luovutan kaikessa hirveän helposti. Joku filtteri sen kanssa mitä suustani päästän olisi myös tosi jees ja ylipäänsä haluaisin antaa itsestäni kypsemmän ja fiksumman kuvan. Myös kyky pitää yllä rutiineja auttaisi hirveästi. Oon yrittänyt tehdä näille jotain, mutta toistaiseksi tuloksetta

 

[auringonkukkapuu]

Haluisin etten ois niin vitun rasittava valittaja kokoajan. Tyypit ei varmaan kohta enää halua keskustella mun kanssa mistään D:

 

[Totenkopf]

Etten olisi niin äkkipikainen tai miettisi liian usein mitä muut ihmiset minusta ajattelee. Ulkonäköön liittyen olen siinä aika kehittynytkin, koska ymmärrän ettei mun tarvitse näyttää joltain vain siksi että joku kiinnostuisi minusta. Haluaisin kuitenkin tuoda mielipiteitäni rohkeammin esille, asiallisesti sanottuna tietenkin.

 

[immortalem]

Haluaisin olla rohkeampi ja uskaltaa puolustaa mielipiteitäni. Olen niin sovinnollinen, että päältäni tallotaan todella helposti.

 

[Poistettukäyttäjänimi100]

Mulla on kans tää et suutun ihan liian helposti (+väkivaltaisuudet ja siis mulla luultavasti on jotain vihanhallintaongelmia muutenki niih)
Mun mielestä punastuminen on söpöä D:

Ai söpöä D:

Tapahtuu jotain "noloa" tai puhun söpölle pojalle (ja oon nolo) --> punastun --> tajuan sen ja punastun lisää :))))

 

[Myrskyvaroitus]

Ai söpöä D:

Tapahtuu jotain "noloa" tai puhun söpölle pojalle (ja oon nolo) --> punastun --> tajuan sen ja punastun lisää :))))

Heii se ei oo paha juttu

 

[Girlofpunk]

äkkipikaisuus sekä liian helposti suuttuminen

 

[Poistettukäyttäjänimi100]

Heii se ei oo paha juttu

Mutta ärsyttävä :P

 

[Lukutoukka_05_]

Haluisin olla rohkeampi, ei niin herkkä, uskaltaa sanoa ja puolustaa mielipiteitäni ja olla ei niin hiljanen.

 

[Tanssivapina]

Minä myös arvostaisin parempaa keskittymiskykyä.
Mulla on myös hyvin huono itsetunto ja aina näen itseni niin paljon huonompana kuin muut. Haluaisin osata arvostaa itseäni enemmän.

 

[snowflake]

Parempi keskittymiskyky, en olisi helppo "kynnysmatto" vaan uskaltaisin puolustaa itseäni ja kertoa mielipiteitä välittämättä toisten mielipiteistä, olisin sosiaalisempi, en häpeäisi jokaista mokaa vaan pystyisin unohtaa ne ja mennä eteenpäin.

 

[Myrskyvaroitus]

Mutta ärsyttävä :P

No joo ymmärrän :'D

 

[Taivaansini]

Parempi keskittymiskyky, en olisi helppo "kynnysmatto" vaan uskaltaisin puolustaa itseäni ja kertoa mielipiteitä välittämättä toisten mielipiteistä, olisin sosiaalisempi, en häpeäisi jokaista mokaa vaan pystyisin unohtaa ne ja mennä eteenpäin.

Haluisin olla rohkeampi, ei niin herkkä, uskaltaa sanoa ja puolustaa mielipiteitäni ja olla ei niin hiljanen.

No, siis itseasiassa tarkalleen nää. D: Nää kun vaikeuttaa mun elämää, saa mut kokemaan etten riitä, aiheuttaa kiusaamista ja oudoksuntaa yms. :(

 

[fundeeraaja]

Haluisin olla rohkeempi, eli et uskaltaisin tuttuja nähdessä moikata ja hymyillä, ja alottaa keskusteluja omasta alotteesta. Ja et uskaltaisin poiketa muista helpommin ja helpommin mennä yksin paikkoihin, mis on ihmisii. Kysyisin apuu nopeemmin ja pyytäisin juttuja helpommin (että pääsis kouluun opiskelee, kun kotona on vaikeeta, että saisko kesätöitä tai suosittelun tai voisko harjotella koulussa itsekseen tyyliin). Ärsyttävää olla niin hiljanen ja ujo

 

[Myrskyvaroitus]

Haluisin olla rohkeempi, eli et uskaltaisin tuttuja nähdessä moikata ja hymyillä, ja alottaa keskusteluja omasta alotteesta. Ja et uskaltaisin poiketa muista helpommin ja helpommin mennä yksin paikkoihin, mis on ihmisii. Kysyisin apuu nopeemmin ja pyytäisin juttuja helpommin (että pääsis kouluun opiskelee, kun kotona on vaikeeta, että saisko kesätöitä tai suosittelun tai voisko harjotella koulussa itsekseen tyyliin). Ärsyttävää olla niin hiljanen ja ujo

Muista kuitenki ettei se oo väärin olla hiljanen tai ujo :)

 

[Tumppetus]

Sosiaalisia taitoja voisi parantaa ja olisin mielelläni vähemmän laiska. Yritän toki parhaillani kehittyä näissä, mutta kivaahan se olisi jos onnistuisi nopeammin.

 

[Myrskyvaroitus]

Sosiaalisia taitoja voisi parantaa ja olisin mielelläni vähemmän laiska. Yritän toki parhaillani kehittyä näissä, mutta kivaahan se olisi jos onnistuisi nopeammin.

Joo ois kyllä kieltämättä helpompaa jos tää hmmm muuttumisprosessi menis hieman nopiammin

 

[jokuvaan]

mie haluisin olla ulospäinsuuntautuneempi.

 

[azgeda]

miulla nyt tuli kaikki (huonot) ADHD piirteet ekana mieleen, mutta... etten herranjumala reagois näin vahvasti :D esim. jos turhauttaa, niin mie vahingossa näytän sen vahvasti ja...sit on muutenkin hankala "päästä siitä yli", että turhauttaa pidemmänkin aikaa (sama jos innostun jostain, niin sitten innostun pienimmistäkin asioista < niin ja kun innostun, niin etten rupeis hyppii/kiemurtelee penkissä, naurahtelee, tekee jotain outoja ääniä, olemaan levoton ja ai kauhee...).


nyt tänäänkin naurettavan pienestä asiasta turhaannuin. miulle oltiin luvattu mäkki ateria huomiseks, josta kerkesin olla hieman innoissaan ja miettii, ettei huomenna sit tarvii treenata jne. noh, suunnitelmaan tuli muutos ja saan sen vasta lauantaina ja...minuu itkettää ja naurattaa miten vahvasti reagoin siihen. olin tosi turhaantunu ja semmosella otteella melkein, että "no en sit syö huomenna...", JOKA ON NAURETTAVAA :D! oikeesti jotkut alakoululaiset reagoi noin - ei todellakaan lukioikäset (tai sitä ei katota hyvällä ja muutenkin). mie en halunnu enkä haluu, että reagoin tommoseen asiaan noin vahvasti, mutta...no en mie sille toisaalta minkään maha D: nyt oon päässy siitä jo yli ja syön huomenna lämpimiä leipiä :D!

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Joskus minun on äärimmäisen hankala sanoa, mikä on ja sitten se purkautuu hillittömänä itkuna jonka keskeltä en sitten edes pysty sanomaan mitä haluaisin. Tämä sitten saa muut hämmentymään ja hätääntymään ja kyselemään vielä kovemmin että mikä nyt tuli ja se vain pahentaa asiaa. Usein väittely- ja riitatilanteissa sekä itseäni koskevista päätöksistä keskusteltaessa näin käy. Olen siitä syystä äärimmäisen huono riitelijä, etenkin minulle tärkeistä aiheista. Tämän siis muuttaisin ehdottomasti.

Vaikka olenkin nykyään enemmän sujut sen asian kanssa, että olen tunteellinen ja herkkä ja kykenen näyttämään tunteeni sen suuremmin siitä ahdistumatta, niin tuo on silti välillä aika turhauttavaa, enkä edes useinkaan voi sille mitään.

 

[Myrskyvaroitus]

miulla nyt tuli kaikki (huonot) ADHD piirteet ekana mieleen, mutta... etten herranjumala reagois näin vahvasti :D esim. jos turhauttaa, niin mie vahingossa näytän sen vahvasti ja...sit on muutenkin hankala "päästä siitä yli", että turhauttaa pidemmänkin aikaa (sama jos innostun jostain, niin sitten innostun pienimmistäkin asioista < niin ja kun innostun, niin etten rupeis hyppii/kiemurtelee penkissä, naurahtelee, tekee jotain outoja ääniä, olemaan levoton ja ai kauhee...).


nyt tänäänkin naurettavan pienestä asiasta turhaannuin. miulle oltiin luvattu mäkki ateria huomiseks, josta kerkesin olla hieman innoissaan ja miettii, ettei huomenna sit tarvii treenata jne. noh, suunnitelmaan tuli muutos ja saan sen vasta lauantaina ja...minuu itkettää ja naurattaa miten vahvasti reagoin siihen. olin tosi turhaantunu ja semmosella otteella melkein, että "no en sit syö huomenna...", JOKA ON NAURETTAVAA :D! oikeesti jotkut alakoululaiset reagoi noin - ei todellakaan lukioikäset (tai sitä ei katota hyvällä ja muutenkin). mie en halunnu enkä haluu, että reagoin tommoseen asiaan noin vahvasti, mutta...no en mie sille toisaalta minkään maha D: nyt oon päässy siitä jo yli ja syön huomenna lämpimiä leipiä :D!

Uskon et toi on ihan kauheen rasittavaa D: Ittee nolottas kyllä kauheesti jos reagoisin kaikkeen noin :')

 

[Myrskyvaroitus]

Joskus minun on äärimmäisen hankala sanoa, mikä on ja sitten se purkautuu hillittömänä itkuna jonka keskeltä en sitten edes pysty sanomaan mitä haluaisin. Tämä sitten saa muut hämmentymään ja hätääntymään ja kyselemään vielä kovemmin että mikä nyt tuli ja se vain pahentaa asiaa. Usein väittely- ja riitatilanteissa sekä itseäni koskevista päätöksistä keskusteltaessa näin käy. Olen siitä syystä äärimmäisen huono riitelijä, etenkin minulle tärkeistä aiheista. Tämän siis muuttaisin ehdottomasti.

Vaikka olenkin nykyään enemmän sujut sen asian kanssa, että olen tunteellinen ja herkkä ja kykenen näyttämään tunteeni sen suuremmin siitä ahdistumatta, niin tuo on silti välillä aika turhauttavaa, enkä edes useinkaan voi sille mitään.

Ouh mulla on usein tämä, monesti ku mulle puhutaan jostain itelle ahistavasta asiasta nii tulee heti pala kurkkuun ja sit ku yrittää puhua nii heti purkautuu vaan itkuna D::
Mut riitatilanteissa mää sit vaan raivoan ja saatan sanua ja tehä ihan mitä tahansa ja sit jälkeenpäin itken sitä et ku ei ois pitäny tehä nii ja haukun itteeni ku oon ihan surkee ihminen :')

 

[Minkelii]

Jään monesti sosiaalisissa tilanteissa ns ”seinäruusuksi” ja täysin ulkopuolelle. En kehtaa sanoa mitään, koska en halua antaa itsestäni tyhmää kuvaa.
Tahtoisin poistaa itsestäni liiallisen itsekritiikin, vaikka onhan se tärkeää osata arvioida omaa toimintaansa, mutta kohtuus siinäkin. Musta tuntuu, että itsekritiikki toimii minulla joissakin asioissa jopa esteenä, esimerkiksi juuri noissa sosiaalisissa tilanteissa sekä joissakin luovissa jutuissa, kuten piirtämisessä. Myös yliajattelu saa mut luulemaan, että muut ihmiset eivät pidä siitä mitä sanon tai eivät pidä minusta. On ollut niitä tilanteita, jossa oon sanonut jotain, mutta toisten ihmisten katseet ovat tuntuneet ”tuomitsevilta”. Tämän vuoksi ajattelen edelleen, että parempi on olla vain hiljaa.
Tulkitsen ilmeitä ja eleitä liikaa, kiinnitän muutenkin huomiota negatiivisiin asioihin.
Myös kritiikin vastaanottaminen on vaikeaa, vaikka tiedän sen olevan vain avuksi mulle oppimiseni kannalta. Pahoitan mieleni ”pahasta” kritiikistä.
Sanoisin myös, että liika vitkastelu ja asioiden loppuun saattamisen vaikeus ärsyttää itseäni ja vähän muitakin.
Eli kiteytettynä, asiat jotka haluan poistaa minusta:
-itsekriittisyys
-liika hiljaisuus
-yliajattelu, liika huolestuminen
-negatiivisuus
-liika tunteilla ajattelu
-turha herkkyys (mm. Loukkaantuminen kritiikistä)
-vitkastelu ja asioiden loppuun saattamisen vaikeus

 

[Mymmeli]

Haluaisin poistaa itsestäni sen, että mulla on taipumus stressaantua ja ahdistua ihan pienistäkin jutuista. Sitten usein meen lukkoon sen stressin tai ahdistuksen kanssa niin se haittaa entisestään niitten stressaavien tai ahdistavien juttujen tekemistä. Varmaan eniten tää kuitenkin vaikuttaa näkyvästi sosiaalisiin tilanteisiin ja siihen ettei uskalla tavata uusia tuttuja kasvotusten tai etten mieluusti esiinny esim. luokan eessä.

 

[Myrskyvaroitus]

Jään monesti sosiaalisissa tilanteissa ns ”seinäruusuksi” ja täysin ulkopuolelle. En kehtaa sanoa mitään, koska en halua antaa itsestäni tyhmää kuvaa.
Tahtoisin poistaa itsestäni liiallisen itsekritiikin, vaikka onhan se tärkeää osata arvioida omaa toimintaansa, mutta kohtuus siinäkin. Musta tuntuu, että itsekritiikki toimii minulla joissakin asioissa jopa esteenä, esimerkiksi juuri noissa sosiaalisissa tilanteissa sekä joissakin luovissa jutuissa, kuten piirtämisessä. Myös yliajattelu saa mut luulemaan, että muut ihmiset eivät pidä siitä mitä sanon tai eivät pidä minusta. On ollut niitä tilanteita, jossa oon sanonut jotain, mutta toisten ihmisten katseet ovat tuntuneet ”tuomitsevilta”. Tämän vuoksi ajattelen edelleen, että parempi on olla vain hiljaa.
Tulkitsen ilmeitä ja eleitä liikaa, kiinnitän muutenkin huomiota negatiivisiin asioihin.
Myös kritiikin vastaanottaminen on vaikeaa, vaikka tiedän sen olevan vain avuksi mulle oppimiseni kannalta. Pahoitan mieleni ”pahasta” kritiikistä.
Sanoisin myös, että liika vitkastelu ja asioiden loppuun saattamisen vaikeus ärsyttää itseäni ja vähän muitakin.
Eli kiteytettynä, asiat jotka haluan poistaa minusta:
-itsekriittisyys
-liika hiljaisuus
-yliajattelu, liika huolestuminen
-negatiivisuus
-liika tunteilla ajattelu
-turha herkkyys (mm. Loukkaantuminen kritiikistä)
-vitkastelu ja asioiden loppuun saattamisen vaikeus

Mulla on sama ongelma ton itsekriittisyyden ja negatiivisuuden kanssa D::

 

[Myrskyvaroitus]

Haluaisin poistaa itsestäni sen, että mulla on taipumus stressaantua ja ahdistua ihan pienistäkin jutuista. Sitten usein meen lukkoon sen stressin tai ahdistuksen kanssa niin se haittaa entisestään niitten stressaavien tai ahdistavien juttujen tekemistä. Varmaan eniten tää kuitenkin vaikuttaa näkyvästi sosiaalisiin tilanteisiin ja siihen ettei uskalla tavata uusia tuttuja kasvotusten tai etten mieluusti esiinny esim. luokan eessä.

Ahdistumisen tunne on kyllä kamala :(
Ootko koittanu päästä eroon siitä?