toivottavasti lukiossa on joku ihana johon voin ihastua

[Poistettu käyttäjänimi 31]

ihastuminen on kivaa

 

[auringon_lasku]

ihastuminen on kivaa

ei oo. oi että sitä vapauden tunnetta kun ei tykkää kenestäkään :D

 

[Meikävaan]

Niin on. Mutta enpäs ihastu nyt enää hähää :D paitsi kenkiin wiih niitä on kiva keräillä

 

[Poistettu käyttäjänimi 31]

ei oo. oi että sitä vapauden tunnetta kun ei tykkää kenestäkään :D

en osaa ymmärtää ihmisiä jotka ei tykkää ihastua..?? D:

 

[Poistettu käyttäjänimi 31]

Niin on. Mutta enpäs ihastu nyt enää hähää :D paitsi kenkiin wiih niitä on kiva keräillä

mitenkäs et? nyyhkis ku en nää enää mun yläasteen ihastusta ku mennään eri paikkoihin opiskelemaan D: näin sen kyllä kaupassa ja säikähin ihan kauheesti ja menin ihastuneisuus paniikkiin.. kengät tosiaan on mahtavia

 

[Meikävaan]

mitenkäs et? nyyhkis ku en nää enää mun yläasteen ihastusta ku mennään eri paikkoihin opiskelemaan D: näin sen kyllä kaupassa ja säikähin ihan kauheesti ja menin ihastuneisuus paniikkiin.. kengät tosiaan on mahtavia

Olen sekaisin kuin seinäkello :D no ei vaan on jotenki tyyntyny olo, ja semmone että pärjään näinki. Ilman yhtään turhaa ihastushämpöttelyö

 

[Poistettukäyttäjänimi100]

Mietin samaa yläasteesta vaikka oikeestaan oon nytki ihastunu :D

 

[irwikissa]

Niin on. Mutta enpäs ihastu nyt enää hähää :D paitsi kenkiin wiih niitä on kiva keräillä

Mä taas ehkä olen ihastunut ekan(tai ehkä tokan(?)) Kerran ja oli aika kivaa mut en nyt sit tiiä mitä tästä eteenpäin

 

[Poistettu käyttäjänimi 31]

Olen sekaisin kuin seinäkello :D no ei vaan on jotenki tyyntyny olo, ja semmone että pärjään näinki. Ilman yhtään turhaa ihastushämpöttelyö

ootas vaan kun tielles tulee joku sellanen ;)

 

[Meikävaan]

ootas vaan kun tielles tulee joku sellanen ;)

Eipäs nyt heti tule olen pakkolomalla jo ;)

 

[qualitymonkey]

Hhhhhfjfjfjfjfkglfkfkrkfllg

Joo sori tää kesu sai mut shokkiin

 

[Kertokaapliis]

Ihastuminen on hirveetä! Varsinkin jos se toinen osapuoli ei tuu koskaan tykkää susta ja oot ite tosi ihastunu nii on hirveetä vaan tykätä siitä ja samalla tietää että koskaan teistä ei tuu mitään :/

Tykkäsin ite yhdestä pojasta 3 vuotta, ensin inhosin sitä tosi paljon ja sit yhtenä päivänä huomasin et sehän on ihan komee ja sen jälkeen rupesin ajattelemaan sitä enemmän ja pitkän aikaa kielsin iteltäni sen että tykkään siitä ja sitten jossakin kohtaa mä hyväksyin sen ja jossaki kohtaa huomasin et se oli tosi vahvaa ihastusta ja myöhemmin se muuttu rakkaudeks ja koskaan meistä ei tullu mitään, nyt oon kuitenkin onnellisesti parisuhteessa toisen kanssa ollut jo pari vuotta ja oon niin onnellinen että se on hän<3

 

[Myrskyvaroitus]

en osaa ymmärtää ihmisiä jotka ei tykkää ihastua..?? D:

Siis en mäkään juurikaan tykkää ihastua vaikka toisaalta se on oikeesti myös ihanaa, mun kohdalla se vaan on ollu yhtä kärsimystä :') Mut toisaalta en oikeen oo koskaan ollu iliman ihastusta et 🤷🏻‍♀️ Nytki tässä tykännyt melekeen kolome vuotta yhdestä jätkästä ja sit toisesta jätkästä taas öööö vuoden

 

[Keskiyö]

Mäkin toivon niin

 

[immortalem]

Ihastuminen on ihan hirveää. Miettii sitä ihastuksen kohdetta täydet psykoosit tulilla koko ajan, ja sitten kun miettii realistisesti millaista parisuhteessa oleminen olisi niin ei kiitos. Ja silti niistä tunteista ei pääse eroon ja ei uskalla tehdä asian eteen mitään.

Jos joku keksisi jonkun taikajuoman joka estää ihastumisen, maksaisin siitä mielelläni isojakin summia.

 

[Deminkayttaja_]

Riippuu tietysti keneen ja näin. Aina ei ole kivaa

 

[haituvainen]

ihastuminen on kivaa

ei todellakaan D: kauhee stressi että tykkääkö se toinen takas vai ei, jatkuvaa spekulointia liittyen ihastuksen käytökseen ("ehkä se tykkää musta koska teki asian x mutta toisaalta ei se varmaan tykkääkään kun teki asian y" :D). muutenkin tulee pelkkää päänvaivaa ja pelkoa siitä että toinen vaikka satuttaa pahasti. itellä on yks erityisen paha seurustelukokemus, joka satutti niin paljon että edelleen tuntuu ikävältä, vaikka siitä on jo aikaa. en haluu enää koskaan tuntea mitään vahvaa, enkä oo onneks tuntenukkaa tuon jälkeen. olis maailman kamalinta rakastua tai edes ihastua. ja yleistyny ahdistuneisuushäiriö ei varsinaisesti auta asiaa, kun ne spekulaatiot oikein tuplaantuu ja on kunnon psykoositki melkein päällä.. vaikka joo tiedetään, elämä menee vaikeeks jos ei ikinä luota kehenkään ja anna tunteilleen mahollisuutta kasvaa mutta kuitenkin D:

 

[haituvainen]

ihastuminen on kivaa

ei todellakaan :D:: kauhee stressi että tykkääkö se toinen takas vai ei, jatkuvaa spekulointia liittyen ihastuksen käytökseen ("ehkä se tykkää musta koska teki asian x mutta toisaalta ei se varmaan tykkääkään kun teki asian y" :D). tulee pelkkää päänvaivaa ja pelkoa siitä että toinen vaikka satuttaa pahasti. itellä onkin yks erityisen paha seurustelukokemus, joka satutti niin paljon että edelleen tuntuu ikävältä, vaikka siitä on jo muutama vuos aikaa. muistan vaan et itkin monena yönä ja päivänä sen jälkeen, eikä se poika lähteny moneen kuukauteen pois mielestä, vaikka en enää tuntenu mitään ihastumista häntä kohtaan. itsetunto ja minäkuva romuttu aikalailla täysin, enkä oikein vieläkään oo päässy tuosta kaikesta yli, vaikka asian kanssa pystynkin elämään. en ees tienny et voin vihata jotain ihmistä, mutta sitä mie ihan oikeesti vihasin (thank god en enää, koska vihaaminen ja sellanen katkeruus jotain toista kohtaan tuntuu tosi pahalta D:). tän kokemuksen takia en haluu enää koskaan tuntea mitään vakavaa, enkä oo onneks tuntenukkaa tuon jälkeen. olis maailman kamalinta rakastua tai edes ihastua. vaikka joo tiedetään, elämä menee vaikeeks jos ei ikinä luota kehenkään ja anna tunteilleen mahollisuutta kasvaa mutta kuitenkin D:

menipä tää nyt negatiiviseks D: mutta oli pakko avautua

 

[Poistettu käyttäjänimi 31]

ei todellakaan :D:: kauhee stressi että tykkääkö se toinen takas vai ei, jatkuvaa spekulointia liittyen ihastuksen käytökseen ("ehkä se tykkää musta koska teki asian x mutta toisaalta ei se varmaan tykkääkään kun teki asian y" :D). tulee pelkkää päänvaivaa ja pelkoa siitä että toinen vaikka satuttaa pahasti. itellä onkin yks erityisen paha seurustelukokemus, joka satutti niin paljon että edelleen tuntuu ikävältä, vaikka siitä on jo muutama vuos aikaa. muistan vaan et itkin monena yönä ja päivänä sen jälkeen, eikä se poika lähteny moneen kuukauteen pois mielestä, vaikka en enää tuntenu mitään ihastumista häntä kohtaan. itsetunto ja minäkuva romuttu aikalailla täysin, enkä oikein vieläkään oo päässy tuosta kaikesta yli, vaikka asian kanssa pystynkin elämään. en ees tienny et voin vihata jotain ihmistä, mutta sitä mie ihan oikeesti vihasin (thank god en enää, koska vihaaminen ja sellanen katkeruus jotain toista kohtaan tuntuu tosi pahalta D:). tän kokemuksen takia en haluu enää koskaan tuntea mitään vakavaa, enkä oo onneks tuntenukkaa tuon jälkeen. olis maailman kamalinta rakastua tai edes ihastua. vaikka joo tiedetään, elämä menee vaikeeks jos ei ikinä luota kehenkään ja anna tunteilleen mahollisuutta kasvaa mutta kuitenkin D:

menipä tää nyt negatiiviseks D: mutta oli pakko avautua

ikävää että oot joutunut kokemaan tollasta D: en tiiä mutta ite ihastuksissani vaan ihailen kaukaa ja siihen se jääkin niin sen takia varmaan en osaa samaistua niihin joka ei tykkää ihastua...

 

[Taivaansini]

Mäkin toivon samaa ammattikoulusta. D: Mutta toivoisin et se olis semmonen oikeeski kiva, josta oikeesti tykkäisin ja mielellään myös juttelisin sen kaa.