- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 176
- Reaktioarvo
- 181
ihastuminen on kivaa
ei oo. oi että sitä vapauden tunnetta kun ei tykkää kenestäkään :Dihastuminen on kivaa
en osaa ymmärtää ihmisiä jotka ei tykkää ihastua..?? D:ei oo. oi että sitä vapauden tunnetta kun ei tykkää kenestäkään :D
mitenkäs et? nyyhkis ku en nää enää mun yläasteen ihastusta ku mennään eri paikkoihin opiskelemaan D: näin sen kyllä kaupassa ja säikähin ihan kauheesti ja menin ihastuneisuus paniikkiin.. kengät tosiaan on mahtaviaNiin on. Mutta enpäs ihastu nyt enää hähää :D paitsi kenkiin wiih niitä on kiva keräillä
Olen sekaisin kuin seinäkello :D no ei vaan on jotenki tyyntyny olo, ja semmone että pärjään näinki. Ilman yhtään turhaa ihastushämpöttelyömitenkäs et? nyyhkis ku en nää enää mun yläasteen ihastusta ku mennään eri paikkoihin opiskelemaan D: näin sen kyllä kaupassa ja säikähin ihan kauheesti ja menin ihastuneisuus paniikkiin.. kengät tosiaan on mahtavia
Mä taas ehkä olen ihastunut ekan(tai ehkä tokan(?)) Kerran ja oli aika kivaa mut en nyt sit tiiä mitä tästä eteenpäinNiin on. Mutta enpäs ihastu nyt enää hähää :D paitsi kenkiin wiih niitä on kiva keräillä
ootas vaan kun tielles tulee joku sellanen ;)Olen sekaisin kuin seinäkello :D no ei vaan on jotenki tyyntyny olo, ja semmone että pärjään näinki. Ilman yhtään turhaa ihastushämpöttelyö
Eipäs nyt heti tule olen pakkolomalla jo ;)ootas vaan kun tielles tulee joku sellanen ;)
Siis en mäkään juurikaan tykkää ihastua vaikka toisaalta se on oikeesti myös ihanaa, mun kohdalla se vaan on ollu yhtä kärsimystä :') Mut toisaalta en oikeen oo koskaan ollu iliman ihastusta et 🤷🏻♀️ Nytki tässä tykännyt melekeen kolome vuotta yhdestä jätkästä ja sit toisesta jätkästä taas öööö vuodenen osaa ymmärtää ihmisiä jotka ei tykkää ihastua..?? D:
ei todellakaan D: kauhee stressi että tykkääkö se toinen takas vai ei, jatkuvaa spekulointia liittyen ihastuksen käytökseen ("ehkä se tykkää musta koska teki asian x mutta toisaalta ei se varmaan tykkääkään kun teki asian y" :D). muutenkin tulee pelkkää päänvaivaa ja pelkoa siitä että toinen vaikka satuttaa pahasti. itellä on yks erityisen paha seurustelukokemus, joka satutti niin paljon että edelleen tuntuu ikävältä, vaikka siitä on jo aikaa. en haluu enää koskaan tuntea mitään vahvaa, enkä oo onneks tuntenukkaa tuon jälkeen. olis maailman kamalinta rakastua tai edes ihastua. ja yleistyny ahdistuneisuushäiriö ei varsinaisesti auta asiaa, kun ne spekulaatiot oikein tuplaantuu ja on kunnon psykoositki melkein päällä.. vaikka joo tiedetään, elämä menee vaikeeks jos ei ikinä luota kehenkään ja anna tunteilleen mahollisuutta kasvaa mutta kuitenkin D:ihastuminen on kivaa
ei todellakaan :D:: kauhee stressi että tykkääkö se toinen takas vai ei, jatkuvaa spekulointia liittyen ihastuksen käytökseen ("ehkä se tykkää musta koska teki asian x mutta toisaalta ei se varmaan tykkääkään kun teki asian y" :D). tulee pelkkää päänvaivaa ja pelkoa siitä että toinen vaikka satuttaa pahasti. itellä onkin yks erityisen paha seurustelukokemus, joka satutti niin paljon että edelleen tuntuu ikävältä, vaikka siitä on jo muutama vuos aikaa. muistan vaan et itkin monena yönä ja päivänä sen jälkeen, eikä se poika lähteny moneen kuukauteen pois mielestä, vaikka en enää tuntenu mitään ihastumista häntä kohtaan. itsetunto ja minäkuva romuttu aikalailla täysin, enkä oikein vieläkään oo päässy tuosta kaikesta yli, vaikka asian kanssa pystynkin elämään. en ees tienny et voin vihata jotain ihmistä, mutta sitä mie ihan oikeesti vihasin (thank god en enää, koska vihaaminen ja sellanen katkeruus jotain toista kohtaan tuntuu tosi pahalta D:). tän kokemuksen takia en haluu enää koskaan tuntea mitään vakavaa, enkä oo onneks tuntenukkaa tuon jälkeen. olis maailman kamalinta rakastua tai edes ihastua. vaikka joo tiedetään, elämä menee vaikeeks jos ei ikinä luota kehenkään ja anna tunteilleen mahollisuutta kasvaa mutta kuitenkin D:ihastuminen on kivaa
ikävää että oot joutunut kokemaan tollasta D: en tiiä mutta ite ihastuksissani vaan ihailen kaukaa ja siihen se jääkin niin sen takia varmaan en osaa samaistua niihin joka ei tykkää ihastua...ei todellakaan :D:: kauhee stressi että tykkääkö se toinen takas vai ei, jatkuvaa spekulointia liittyen ihastuksen käytökseen ("ehkä se tykkää musta koska teki asian x mutta toisaalta ei se varmaan tykkääkään kun teki asian y" :D). tulee pelkkää päänvaivaa ja pelkoa siitä että toinen vaikka satuttaa pahasti. itellä onkin yks erityisen paha seurustelukokemus, joka satutti niin paljon että edelleen tuntuu ikävältä, vaikka siitä on jo muutama vuos aikaa. muistan vaan et itkin monena yönä ja päivänä sen jälkeen, eikä se poika lähteny moneen kuukauteen pois mielestä, vaikka en enää tuntenu mitään ihastumista häntä kohtaan. itsetunto ja minäkuva romuttu aikalailla täysin, enkä oikein vieläkään oo päässy tuosta kaikesta yli, vaikka asian kanssa pystynkin elämään. en ees tienny et voin vihata jotain ihmistä, mutta sitä mie ihan oikeesti vihasin (thank god en enää, koska vihaaminen ja sellanen katkeruus jotain toista kohtaan tuntuu tosi pahalta D:). tän kokemuksen takia en haluu enää koskaan tuntea mitään vakavaa, enkä oo onneks tuntenukkaa tuon jälkeen. olis maailman kamalinta rakastua tai edes ihastua. vaikka joo tiedetään, elämä menee vaikeeks jos ei ikinä luota kehenkään ja anna tunteilleen mahollisuutta kasvaa mutta kuitenkin D:
menipä tää nyt negatiiviseks D: mutta oli pakko avautua