Okei selitän eka taustaa: asun tunnin pyöräilyn päässä kaupasta ja iskä on lupautuu aina viemään autolla, koska niin pääsee nopeammin joten miksi kieltäytyisin? Mulla ei oo myöskään ajokorttia, koska oon aina peruuttanut ajotunnit, koska mulla on fiilis ettei mua ees kannata päästää auton rattiin ees autokoulussa. Ja autoilu on muutenki kallista. Se ei siltikään tarkoita sitä etten pärjäis opiskelussa ja liikkumisessa sinne. Lenkillä tykkään myös käydä, välillä yksin ja välillä äidin kanssa. Jälkimmäisen valitsen usein koska seuran kanssa lenkkeily on mukavampaa.
Eli siis juttuhan menee näin:
Mutsi siis sanoo aina että ”miten sä luulet selviytyväs itsenäisesti kun iskän pitää viedä sut aina kauppaan?” ja ”miten sä luulet olevas itsenäinen kun sä aina haluat mun kaa lenkille?” Miten nuo asiat ees liittyy toisiinsa? Ymmärrän että mitä hän tarkoittaa mutta en suostu ymmärtämään koska nuo jotkut sen jutut on niin omituisia etten halua ees noteerata niitä. ”Miten sä raahaat sun matkatavarat?” ”Miten sä meet sinne?” Mun on joutunut joka kerta rautalangasta vääntämään että miten mä matkustan sinne.
Uskon, että varmasti joku luulee että tyylii trollaan näillä asioilla kun ne kuulostaa niin järjettömiltä, mutta aivan tosissani olen enkä edes itekkään tiedä uskoako sen juttuja.
Tämän takia mulla on hyvin vaikeaa lähteä edes uusiin porukoihin mukaan tai kysyä ketään mukaan, kun pelkään että kaikki aattelee että en ole itsenäinen kun tarvin tukea muilta/oon jotenkin läheisriippuvainen. Mutta silti porukat aikoo soittaa mulle sitten tyylii joka ilta vaikka sanoin että ei joka ilta. Ja se vähän jopa ahdistaa. Mutta pelkään ihan hirveästi sitä että mitä sitten jos en vastaa/soita joka ilta?
Iskä on sentään ymmärtäväisempi tämän asian suhteen, on tosi paljon samoilla linjoilla mitä muutkin varaanit täällä että mun kannattaa mennä sinne mutta jos se on ihan paskaa niin tuun sitte pois. Ja niin mä aionkin.