osittain samassa veneessä ollaan D:
tilanteeni ei oo noin paha, mutta ei muakaan kyllä kiinnosta opiskelu mt-ongelmien takia.
se tuntuu vaan niin turhalta ja jotenkin niin... pakkopullalta, rutiininomaselta.
aina vaan istutaan siellä koulun penkillä ja pitäs jaksaa kököttää siinä paikallaan tekien samalla jotain tehtäviä, vaikka mieli vois kuinka huonosti.
miusta siinä vaan on jotain olennaisen väärää ja se tuntuu joltain vapaudenriistolta, kun siihen pakotetaan D:
vaikka onhan opiskelu tulevaisuuden kannalta tärkeetä, mutta ei se kovin tärkeeltä tunnu, kun muutenkaan ei oo elämässä asiat hyvin eikä mieli oo terve.
haluisin auttaa, mutta en ihan oikeesti tiiä yhtään mitä sinuna tekisin D:
tuntus typerältä sanoa että yritä vaan opiskella, koska kun vointi on pohjalla, niin ei siinä tosiaan tuu ekana mieleen mikään opiskelu eikä se oo siellä prioriteettilistan kärjessä. toisaalta sekin on hieman paha jos jää makaamaan laakereille, koska sitten on aina vaikeempi palata opiskelemaan, ja tulevaisuuden kannalta ois tärkee pitää jonkinlaista opiskelurutiinia yllä.
nää on vaikeita asioita :/
ainoo mikä miulle tulee mieleen on se, että koittaisit löytää jonkun opiskelupaikan, jossa se opiskelu on tosi kevyttä ja mahdollisesti aihekin kiinnostais.
onko siulla mitään sellasta asiaa, mitä tykkäät tehä vapaa-ajalla? jos on, niin lähtisin ehkä miettimään opiskelulinjaa sitä kautta D: ootko kattonu, että onko siun asuinkaupungissa nuorisoverstasta? miun psykologi mainihti sen yhtenä vaihtoehtona, ja se kuulostaa ainakin miusta kevyeltä ja mukavalta toiminnalta.
en tiiä oliko tästä mitään apua, mutta hirveesti voimia siulle D:💗