haituvainen
Työsuojeluvaltuutettu
- Liittynyt
- 1.4.2021
- Viestejä
- 1,691
- Reaktioarvo
- 1,689
oon jotenki niin kyllästyny jauhamaan tästä asiasta, mut niin kauan mie tästä jauhan, kun tätä ei saada kitkettyy pois. haluun avautua sisäistetystä naisvihasta johon oon törmänny omassa kotonani, jota oon saanu miun omilta perheenjäseniltä.
avaudun tästä siks, että nimenomaan heidän kommentit on sattunu eniten ja kyllä ne edelleen aiheuttaa ahdistusta, kun ne tulee mieleen.
osan näistä oon kertonu esim. täällä (en kerro niitä nyt kovin pitkästi, mutta aion mainita lyhyesti nekin), mutta osan oon jo vuosia pitäny sisälläni - tai sitten jos oon sanonu perheelle, on vaan tullu hyssyttelyä ja vähättelyä, jopa naureskelua heiltä. minkäänlaista ymmärrystä en oikein oo saanu.
-tähän alkuun mainittakoon, että miulla on ollu aina melko iso peppu, koska se tieto on tärkeä tästä kerrottaessa. veljeni mainitsi joskus kun olin pienempi, kattoen mua paheksuvalla katseella, että ”miks siun pitää kävellä tolleen keikistelevästi” tmv. en koskaan mitenkään tahallani kävelly niin että miun perse ois korostunu, se nyt vaan on ja oli iso, joten… totta helvetissä se liikkuu kävellessä???
minkä takia miun veli seksualisoi miun vartaloa, sitä en edelleenkään ymmärrä. olin tuolloin oikeesti aika nuori, vaikken kyllä uskalla sanoo tarkkaan minkä ikänen, koska en muista tarkemmin. kuitenkin tästä on varmaan se 5 vuotta ja oon kohta 17…
-tästä ei oo ees kovin pitkä aika, joku pari vuotta.
käytin melko lyhyttä paitaa (siis sellanen oversize -tyyppinen paita, joka oli aika lyhyt mutta esim. kaula-aukko oli aika ylhäällä ja siis… ei todellakaan mielestäni mitenkään paha, mutta pituutta kyllä ois voinu olla hieman enemmän ihan vaan siks, että itestä tuntu se pituus hiukan epämukavalta).
veljeni päätti sitten kyseenalaistaa, että miks miulla pitää olla noin lyhyt paita.
en vaan kykene ymmärtämään, mikä siinä on kauheeta jos naisella näkyy mahaa :D::
muistan ku mumisin järkyttyneenä jotain, että mie tykkään sen paidan väristä ja siitä miten pehmee se oli, ja mie saan pitää sellasia paitoja ku haluan. myöhemmin mainitsin asiasta äidille ja hän sano hieman naureskellen, että ”jospa veljes mainihti tuosta paidasta sen takia, kun sillon ku käytit sitä, niin olit vähän isommassa kunnossa”.
pistää edelleen vihaks tuommonen kommentointi.
-äitini kerran kauhisteli sitä, kun yks entinen miesope tuli meitä vastaan yhessä kaupassa ja miulla oli aika lyhyt paita siinä päällä. hän kauhisteli sitä silleen tosi paheksuvasti ja järkytty siitä, kun miulla oli näkyvissä ehkä millin tissivako.
hän myös sano, että jos et haluu et se ope on jotenki outo sua kohtaan, nii älä sitten käytä tommosia vaatteita (pukeutuminenhan ei koskaan oo mikään oikeutus epäasialliselle käytökselle, mutta sanon silti, että miusta se miun pukeutuminen oli ihan ns. normaalia).
hän siis periaatteessa syytti mua pukeutumiseni takia siitä, että ope oli käyttäytyny aika epämääräsesti mua kohtaan. että semmonen ihana kommentti, toi satuttaa mua varmaan kaikista eniten.
myöhemmin äiti on vielä pyörtäny puheensa ja keksiny siihen jotain tekosyitä miksi sano mitä sano, mutta en kyllä jaksa uskoa.
-tätä oli jossain vaiheessa (vuos ja pari sitten?) paljon, mutta enää eivät jaksa mainita asiasta. näin tiivistettynä sekä äitini että veljeni valitti miulle siitä, että olin kotona esim. iltasin alushousuissa ja topissa.
se jotenkin lähti liikkeelle siitä, että tää oli veljelleni ongelma. hän ei siis mitenkään perustellu miks se haittas häntä, enkä kyllä keksi ainuttakaan järkevää syytä.
ei hän nyt ainakaan kiihotu miusta kun oon hänen sisko, joten ei voi senkään takia haitata.
ymmärtäsin vielä sen jos oisin jossain stringeissä tai vaikka makoilisin alasti sohvalla / istusin alasti tuolilla (koska hygieniasyyt ja oishan se nyt muutenkin muille ehkä hieman epämukavaa), mutta come on, miulla oli kuitenki mummopikkarit ja toppi, ei voi haitata noin paljoo se et miten pukeudun ja vielä kotioloissa.
muistan kun tää hänen ”nainen ei voi olla kotonakaan alushousuissa ja topissa” -ajattelunsa tarttu sitten äitiinkin, koska äiti alko puhumaan paheksuvasti, että ”no aattele miten mautonta se ois, jos miekin oisin täällä alushoususillaan!”🙄 kaikista eniten tää vituttaa mua siks, koska tiedän, että jos oisin poika, niin miun veljeä ei kiinnostas hevonvittuukaan mitkä vaatteet miulla on päällä.
koska oon tyttö niin tämmönen nyt tekeeki miusta yhtäkkiä ihan syntisen, hohhoijaa.
-äiti aina jaksaa kauhistella jos pukeudun jotenki paljastavammin ku mitä hän haluis. ja sit jos en vaikka peitä miun tissivakoa kokonaan / pidä liivejä (koska hyvät on pesussa) tms. niin hui kauhistus.
hän on myös sitä mieltä että miun on turha valittaa katseista jos vaikka tissivako näkyy, vaikkei se ikinä näy miulla paljoo. siis ei siinä oo sinänsä mitään pahaa jos joku kattoo, mutta hienovaranen vilkasu on eri asia kun se, että joku kattoo semmosella kuolaavalla ilmeellä. äitini mielestä kuitenkin fakta on se, että miun pitää vaan sietää jos joku tuijottaa pervosti, koska itsepähän olen sen valinnut.
-tää nyt ei liity minuun, mutta sanon silti. veljeni oli konsertissa ja sano sen jälkeen äidilleni, että ”ne nuoret naiset oli semmosia huoria, kun kaikilla näky tissivako”… äitini vaan naurahti ja vaikutti olevan samaa mieltä :/
-miun paino. ah, nyt on sellanen aihe mistä riittäs kerrottavaa. tiivistettynä oon saanu kärsii monta vuotta piikittelyä miun painosta ja sitä on monesti perusteltu sillä että he ois huolissaan, mutta kyllä se äänensävy on mielestäni ollu ilkeetä.
huhhuh, tuntuu että näitä tarinoita ois pilvin pimein, mutta ehkä jätän tän toistaseks tähän ja jatkan myöhemmin, jos tulee mieleen jotain.
miulla vaan kiehuu nää kaikki kokemukset tosi pahasti päässä.
painukoot äiti ja veli vaikka vittuun, en jaksa kuulla tuota paskaa enää.
kaikki tasan siks että olen nainen.
avaudun tästä siks, että nimenomaan heidän kommentit on sattunu eniten ja kyllä ne edelleen aiheuttaa ahdistusta, kun ne tulee mieleen.
osan näistä oon kertonu esim. täällä (en kerro niitä nyt kovin pitkästi, mutta aion mainita lyhyesti nekin), mutta osan oon jo vuosia pitäny sisälläni - tai sitten jos oon sanonu perheelle, on vaan tullu hyssyttelyä ja vähättelyä, jopa naureskelua heiltä. minkäänlaista ymmärrystä en oikein oo saanu.
-tähän alkuun mainittakoon, että miulla on ollu aina melko iso peppu, koska se tieto on tärkeä tästä kerrottaessa. veljeni mainitsi joskus kun olin pienempi, kattoen mua paheksuvalla katseella, että ”miks siun pitää kävellä tolleen keikistelevästi” tmv. en koskaan mitenkään tahallani kävelly niin että miun perse ois korostunu, se nyt vaan on ja oli iso, joten… totta helvetissä se liikkuu kävellessä???
minkä takia miun veli seksualisoi miun vartaloa, sitä en edelleenkään ymmärrä. olin tuolloin oikeesti aika nuori, vaikken kyllä uskalla sanoo tarkkaan minkä ikänen, koska en muista tarkemmin. kuitenkin tästä on varmaan se 5 vuotta ja oon kohta 17…
-tästä ei oo ees kovin pitkä aika, joku pari vuotta.
käytin melko lyhyttä paitaa (siis sellanen oversize -tyyppinen paita, joka oli aika lyhyt mutta esim. kaula-aukko oli aika ylhäällä ja siis… ei todellakaan mielestäni mitenkään paha, mutta pituutta kyllä ois voinu olla hieman enemmän ihan vaan siks, että itestä tuntu se pituus hiukan epämukavalta).
veljeni päätti sitten kyseenalaistaa, että miks miulla pitää olla noin lyhyt paita.
en vaan kykene ymmärtämään, mikä siinä on kauheeta jos naisella näkyy mahaa :D::
muistan ku mumisin järkyttyneenä jotain, että mie tykkään sen paidan väristä ja siitä miten pehmee se oli, ja mie saan pitää sellasia paitoja ku haluan. myöhemmin mainitsin asiasta äidille ja hän sano hieman naureskellen, että ”jospa veljes mainihti tuosta paidasta sen takia, kun sillon ku käytit sitä, niin olit vähän isommassa kunnossa”.
pistää edelleen vihaks tuommonen kommentointi.
-äitini kerran kauhisteli sitä, kun yks entinen miesope tuli meitä vastaan yhessä kaupassa ja miulla oli aika lyhyt paita siinä päällä. hän kauhisteli sitä silleen tosi paheksuvasti ja järkytty siitä, kun miulla oli näkyvissä ehkä millin tissivako.
hän myös sano, että jos et haluu et se ope on jotenki outo sua kohtaan, nii älä sitten käytä tommosia vaatteita (pukeutuminenhan ei koskaan oo mikään oikeutus epäasialliselle käytökselle, mutta sanon silti, että miusta se miun pukeutuminen oli ihan ns. normaalia).
hän siis periaatteessa syytti mua pukeutumiseni takia siitä, että ope oli käyttäytyny aika epämääräsesti mua kohtaan. että semmonen ihana kommentti, toi satuttaa mua varmaan kaikista eniten.
myöhemmin äiti on vielä pyörtäny puheensa ja keksiny siihen jotain tekosyitä miksi sano mitä sano, mutta en kyllä jaksa uskoa.
-tätä oli jossain vaiheessa (vuos ja pari sitten?) paljon, mutta enää eivät jaksa mainita asiasta. näin tiivistettynä sekä äitini että veljeni valitti miulle siitä, että olin kotona esim. iltasin alushousuissa ja topissa.
se jotenkin lähti liikkeelle siitä, että tää oli veljelleni ongelma. hän ei siis mitenkään perustellu miks se haittas häntä, enkä kyllä keksi ainuttakaan järkevää syytä.
ei hän nyt ainakaan kiihotu miusta kun oon hänen sisko, joten ei voi senkään takia haitata.
ymmärtäsin vielä sen jos oisin jossain stringeissä tai vaikka makoilisin alasti sohvalla / istusin alasti tuolilla (koska hygieniasyyt ja oishan se nyt muutenkin muille ehkä hieman epämukavaa), mutta come on, miulla oli kuitenki mummopikkarit ja toppi, ei voi haitata noin paljoo se et miten pukeudun ja vielä kotioloissa.
muistan kun tää hänen ”nainen ei voi olla kotonakaan alushousuissa ja topissa” -ajattelunsa tarttu sitten äitiinkin, koska äiti alko puhumaan paheksuvasti, että ”no aattele miten mautonta se ois, jos miekin oisin täällä alushoususillaan!”🙄 kaikista eniten tää vituttaa mua siks, koska tiedän, että jos oisin poika, niin miun veljeä ei kiinnostas hevonvittuukaan mitkä vaatteet miulla on päällä.
koska oon tyttö niin tämmönen nyt tekeeki miusta yhtäkkiä ihan syntisen, hohhoijaa.
-äiti aina jaksaa kauhistella jos pukeudun jotenki paljastavammin ku mitä hän haluis. ja sit jos en vaikka peitä miun tissivakoa kokonaan / pidä liivejä (koska hyvät on pesussa) tms. niin hui kauhistus.
hän on myös sitä mieltä että miun on turha valittaa katseista jos vaikka tissivako näkyy, vaikkei se ikinä näy miulla paljoo. siis ei siinä oo sinänsä mitään pahaa jos joku kattoo, mutta hienovaranen vilkasu on eri asia kun se, että joku kattoo semmosella kuolaavalla ilmeellä. äitini mielestä kuitenkin fakta on se, että miun pitää vaan sietää jos joku tuijottaa pervosti, koska itsepähän olen sen valinnut.
-tää nyt ei liity minuun, mutta sanon silti. veljeni oli konsertissa ja sano sen jälkeen äidilleni, että ”ne nuoret naiset oli semmosia huoria, kun kaikilla näky tissivako”… äitini vaan naurahti ja vaikutti olevan samaa mieltä :/
-miun paino. ah, nyt on sellanen aihe mistä riittäs kerrottavaa. tiivistettynä oon saanu kärsii monta vuotta piikittelyä miun painosta ja sitä on monesti perusteltu sillä että he ois huolissaan, mutta kyllä se äänensävy on mielestäni ollu ilkeetä.
huhhuh, tuntuu että näitä tarinoita ois pilvin pimein, mutta ehkä jätän tän toistaseks tähän ja jatkan myöhemmin, jos tulee mieleen jotain.
miulla vaan kiehuu nää kaikki kokemukset tosi pahasti päässä.
painukoot äiti ja veli vaikka vittuun, en jaksa kuulla tuota paskaa enää.
kaikki tasan siks että olen nainen.
Viimeksi muokattu: