qualitymonkey
Official pappojen kuolaaja
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 53,119
- Reaktioarvo
- 2,931
(Tuntuu paskalta tehä tää keskustelu ja syylliseltä mutta teen silti. En muutenkaan osaa tehdä oikeita valintoja niin olkoon tää nyt sit yks väärä valinta lisää )
Mietin vain että onko se jokin syömishäiriön oire kun mulla tulee joskus sellanen olo, että niiku jos en muuten vaa jaksa syödä tai tehdä ruokaa tai jotenkin oon vaikka unohtanut syödä kunnolla päivän aikana niin... Sit mä oon jotenkin ilonen ja tyytyväinen siitä. Tai sillee et jos en oo muistanut tai jaksanut syödä niin tuntuu vaa et "no hyvä vaan, ei kannatakaan syödä tänään enää paljon mitään" mut sit saatan syödä myöhemmin tai sit en mut kuitenkin silleen etten aktiivisesti paastoa mitenkään kunnolla mut jos en vaa jaksa tai muista syödä niin se tuntuu heti siltä että se on hyvä asia ja saattaisin laihtua? Tai ainakin se tuntuu terveellisemmältä kuin se että söisin normaalisti tai vähänkin liian paljon.
koska mun mielestä tää ei tunnu ihan normaalilta mutta ei tää oireilu mitään tosi voimakastakaan oo. Kai.
mut joo muutenki on kyllä nyt sellanen olo että tässä ei oo mitään järkeä. Mun hyvinvointi on olematonta ja tuntuu että se menee päivä päivältä pahemmaksi. Välillä oon hetken hyvillä fiiliksillä, useamman tunnin jopa, ehkä jopa puolet päivästä, mut sit eilen illalla tuli taas se hirvee olo ja sit en saanu nukuttua kun vasta aamulla.
ja nyt jos mahdollista niin mulla on vielä hirveämpi olo kuin silloin yöllä. Niin hirvee etten tiedä miten edes sitä voi kuvailla. Kun ei edes voi. En tiedä enää (jos tiesin koskaan) mistä missään on kyse ja koen että vajoon koko ajan vaan syvemmälle tähän. Jos yleensä en oo kokenu oloani välttämättä edes koko aikaa masentuneeksi niin nyt oon kokenut mielialani lähes koko ajan masentuneeksi. Sit on niitä joitain hyviä hetkiä ollu tai sellasii et oon ollu ilonen jobkun aikaa mut suurimmaksi osaksi tunnen vaan alakuloa ja masennusta ja haluttomuutta mihinkään. Oon yrittänyt käydä ulkona edes vähän haukkaamas happee about päivittäin muttei se oo auttanut paljoo. Siis vaikka mulla on ollu mielenterveysongelmia varmaan niin kauan kun muistan, niin en tiedä oonko koskaan ollu oikeasti näin helvetin masentunut. Oon jotenki muutenki ajatellu että masennus ois ihan erilaista mut jos tää on sitä ni nyt tajuun kuinka helvetillistä se on. Koska mun mielestä en oo kokenu sitä näin pahana noin niinku yleensä. Sen lisäks toki mulla on ahdistus-/paniikkikohtauksia usein ja joo. itken edelleen aika lailla päivittäin. Et juu.
tuntuu siis tosiaan et mul on ahistushäiriö ja varmaankin masennus ja jotain syömishäiriöoireilua ehkä ja muutenki itsevihaa + myös vihaa muita ihmisiä kohtaan, jonkinlaisia vainoharhoja ehkä myös ja nii. Tilanne on siis aivan helvetin hälyttävä :DDD mutta onhan nää ongelmat tosiaan ollu about niin kauan kun muistan, en oo koskaan tainnu olla mieleltäni terve että kiitos vaan. Tuntuu että ois parempi kun en olis edes syntynytkään.
Mietin vain että onko se jokin syömishäiriön oire kun mulla tulee joskus sellanen olo, että niiku jos en muuten vaa jaksa syödä tai tehdä ruokaa tai jotenkin oon vaikka unohtanut syödä kunnolla päivän aikana niin... Sit mä oon jotenkin ilonen ja tyytyväinen siitä. Tai sillee et jos en oo muistanut tai jaksanut syödä niin tuntuu vaa et "no hyvä vaan, ei kannatakaan syödä tänään enää paljon mitään" mut sit saatan syödä myöhemmin tai sit en mut kuitenkin silleen etten aktiivisesti paastoa mitenkään kunnolla mut jos en vaa jaksa tai muista syödä niin se tuntuu heti siltä että se on hyvä asia ja saattaisin laihtua? Tai ainakin se tuntuu terveellisemmältä kuin se että söisin normaalisti tai vähänkin liian paljon.
koska mun mielestä tää ei tunnu ihan normaalilta mutta ei tää oireilu mitään tosi voimakastakaan oo. Kai.
mut joo muutenki on kyllä nyt sellanen olo että tässä ei oo mitään järkeä. Mun hyvinvointi on olematonta ja tuntuu että se menee päivä päivältä pahemmaksi. Välillä oon hetken hyvillä fiiliksillä, useamman tunnin jopa, ehkä jopa puolet päivästä, mut sit eilen illalla tuli taas se hirvee olo ja sit en saanu nukuttua kun vasta aamulla.
ja nyt jos mahdollista niin mulla on vielä hirveämpi olo kuin silloin yöllä. Niin hirvee etten tiedä miten edes sitä voi kuvailla. Kun ei edes voi. En tiedä enää (jos tiesin koskaan) mistä missään on kyse ja koen että vajoon koko ajan vaan syvemmälle tähän. Jos yleensä en oo kokenu oloani välttämättä edes koko aikaa masentuneeksi niin nyt oon kokenut mielialani lähes koko ajan masentuneeksi. Sit on niitä joitain hyviä hetkiä ollu tai sellasii et oon ollu ilonen jobkun aikaa mut suurimmaksi osaksi tunnen vaan alakuloa ja masennusta ja haluttomuutta mihinkään. Oon yrittänyt käydä ulkona edes vähän haukkaamas happee about päivittäin muttei se oo auttanut paljoo. Siis vaikka mulla on ollu mielenterveysongelmia varmaan niin kauan kun muistan, niin en tiedä oonko koskaan ollu oikeasti näin helvetin masentunut. Oon jotenki muutenki ajatellu että masennus ois ihan erilaista mut jos tää on sitä ni nyt tajuun kuinka helvetillistä se on. Koska mun mielestä en oo kokenu sitä näin pahana noin niinku yleensä. Sen lisäks toki mulla on ahdistus-/paniikkikohtauksia usein ja joo. itken edelleen aika lailla päivittäin. Et juu.
tuntuu siis tosiaan et mul on ahistushäiriö ja varmaankin masennus ja jotain syömishäiriöoireilua ehkä ja muutenki itsevihaa + myös vihaa muita ihmisiä kohtaan, jonkinlaisia vainoharhoja ehkä myös ja nii. Tilanne on siis aivan helvetin hälyttävä :DDD mutta onhan nää ongelmat tosiaan ollu about niin kauan kun muistan, en oo koskaan tainnu olla mieleltäni terve että kiitos vaan. Tuntuu että ois parempi kun en olis edes syntynytkään.