annimetall
Epävirallinen Viisuselostaja
- Liittynyt
- 9.7.2021
- Viestejä
- 2,482
- Reaktioarvo
- 2,354
Niille, jotka eivät tiedä: olen työharjoittelussa kissakahvila Tiramisussa. Tämä on oleellista, uskokaa pois.
Mennäänpä tapahtumiin:
Kahvilaan tuli kaksi äitiä, ja heidän 2-3 pikkupoikaansa. En muista montako niitä oli, liian monta. Niillä ei ollut mitään kuria, ne saivat tehdä mitä mielivät.
Noniin, pästään oikeaan asiaan.
Kissat olivat syömässä, ja pidin Kalju-Pekka -nimistä kissaa kiinni, ettei se syö kaikkien muidenkin ruokia. Noh, ne pikkupojat tulivat häiriköimään kissoja, ja huomautin siitä, ja äitinsäkin taisivat sanoa jotain. Ei mitään vaikutusta. Sitten ne alkoivat tökkiä Ka-Pea ja huutaa "hyi!" joka kerralla. Sitä jatkui aivan liian kauan, kunnes äidit vetäisivät lapsensa pois tutkimaan jotain muuta.
Jonkin aikaa kului, kunnes huomasin pikkupoikien työntävän päitään kissojen makuukoppeihin. Sanoin, että elkeehän tehkö noin, mutta eivät ne tietenkään kuunnelleet.
Hetki kului ja huomasin niiden ahdistelevan Hattara-nimistä kissaa, joka oli piilossa raapimapuun kopissa. Sitten kuulin, kun yksi pojista alkoi valittaa, että Hattara oli purrut sitä. Siitäpä sait, ihan ansaitusti. Käskin jättää Hattaran rauhaan, kun kerta oli jo purrutkin. Mutta ei, tietenkään ne eivät totelleet. Silloin niiden äidit tulivat paikalle kauhuissaan siitä, että Hattara oli purrut. NO TIETYSTI SE PUREE KUN NE PIRUT AHDISTELEVAT SITÄ.
Tarinan opetus: Pitäkää lapsillenne kuria, varsinkin eläinten seurassa. Koirat eivät ole kissoja, eivätkä kissat ole koiria. (Perheillä oli kuulemma koiria.)
* Btw, Kalju-Pekka on rodultaan sfinksi, eli karvaton rottakatti se on.
Mennäänpä tapahtumiin:
Kahvilaan tuli kaksi äitiä, ja heidän 2-3 pikkupoikaansa. En muista montako niitä oli, liian monta. Niillä ei ollut mitään kuria, ne saivat tehdä mitä mielivät.
Noniin, pästään oikeaan asiaan.
Kissat olivat syömässä, ja pidin Kalju-Pekka -nimistä kissaa kiinni, ettei se syö kaikkien muidenkin ruokia. Noh, ne pikkupojat tulivat häiriköimään kissoja, ja huomautin siitä, ja äitinsäkin taisivat sanoa jotain. Ei mitään vaikutusta. Sitten ne alkoivat tökkiä Ka-Pea ja huutaa "hyi!" joka kerralla. Sitä jatkui aivan liian kauan, kunnes äidit vetäisivät lapsensa pois tutkimaan jotain muuta.
Jonkin aikaa kului, kunnes huomasin pikkupoikien työntävän päitään kissojen makuukoppeihin. Sanoin, että elkeehän tehkö noin, mutta eivät ne tietenkään kuunnelleet.
Hetki kului ja huomasin niiden ahdistelevan Hattara-nimistä kissaa, joka oli piilossa raapimapuun kopissa. Sitten kuulin, kun yksi pojista alkoi valittaa, että Hattara oli purrut sitä. Siitäpä sait, ihan ansaitusti. Käskin jättää Hattaran rauhaan, kun kerta oli jo purrutkin. Mutta ei, tietenkään ne eivät totelleet. Silloin niiden äidit tulivat paikalle kauhuissaan siitä, että Hattara oli purrut. NO TIETYSTI SE PUREE KUN NE PIRUT AHDISTELEVAT SITÄ.
Tarinan opetus: Pitäkää lapsillenne kuria, varsinkin eläinten seurassa. Koirat eivät ole kissoja, eivätkä kissat ole koiria. (Perheillä oli kuulemma koiria.)
* Btw, Kalju-Pekka on rodultaan sfinksi, eli karvaton rottakatti se on.