Mulla on sellainenki ongelma etten luota keneenkään, varsinkaan aikusiin
Enkä luota myöskään itteeni
Ja oon muutenki paska puhumaan ja kukaan ei ymmärrä mua ja monet kaveritki pitää vaan outona jos sanon et koulu stressaa enkä jaksa, koska niiden mielestä mulla ei oo mitään syytä olla...
Oon miettiny tätä joskus ja usein tulee aatelleeksi kuinka ihanaa ois jos ei ois pää täynnä ongelmia joista kukaan ei oikeen tiiä, kui ihanaa ois jos pystyis kerranki sanoo "Kaikki on hyvin" ilman et se on vähintään puoleksi valhe
En enää ees muista miltä tuntui olla aidosti ilonen ja miten...