Täällä toinen emetofobinen! Olen pelännyt oksentamista pienestä pitäen ja pelkään sitä edelleen, vaikka olen kokenut sen useamman kerran uudestaan taaperoajan jälkeen. Pelkoni juontaa juurensa luultavasti ajalta, jolloin olin 3-vuotias ja perheessämme jylläsi norovirus, jota pelkään kuollakseni edelleen.
Nyt taitaa tosiaan olla kaikkia tauteja liikkeellä ja muakin pelottaa päivästä toiseen. Mulla tulee ahdistuksen mukana lähes aina vatsaoireita ja pahoinvointia, joten lähes päivittäin pohdin paniikissa, että onko mulla nyt vatsatauti.
Niin kuin mun äiti on sanonut mulle aina, mulla ei voi olla joka päivä vatsatauti. En sitten tiedä, mistä oikean taudin tunnistaa, mutta jos sellaisen joskus kohtaa, niin tärkeintä on mun mielestä pysyä rauhallisena. Oksentaminen kestää hetken, siihen ei kuole ja se on kehon luonnollinen tapa toimia niin kuin vaikka aivastaminen. Vaikka se paniikki tuntuu varmasti tappavalta, niin mitään pahaa ei lopulta tapahdu. Pelotti oksentamisessa sitten äänet, haju, itse laattaaminen tai muiden ihmisten reaktiot, niin väitän, että jokainen oksentaa joskus eikä se ole asia, jonka vuoksi kannattaa tuhlata koko elämänsä.
-Terveisin ihminen, joka ei vielä ala-asteella uskaltanut sanoa sanoja "vatsatauti" tai "oksennus", koska pelkäsi niiden ennustavan pahinta. :D