PinkkiHuppari
Yliajattelija
- Liittynyt
- 3.2.2021
- Viestejä
- 537
- Reaktioarvo
- 510
Mun ei pitäis kirjottaa tänne väsyneenä keskellä yötä, mutta toisaalta silloin saan kirjoitettua asioita joita päivällä en.
Opiskelu tai työt ei kiinnosta. Inhoan ihmisten itsekkyyttä. Vihaan sitä, kun ihmiset ei hyväksy toisiaan sellaisina, kun ne on. Vihaan sitä miten ihmiset kohtelee luontoa ja eläimiä. Kaikki tää järkyttävä saastuttaminen ja kulutus.
Rakastan musiikkia, luontoa ja eläimiä. Haluan olla vapaa, mutten voi. Kaikki nää tunteet vaan voimistuu päivä päivältä. En halua mihinkään yhteiskunnan oravanpyörään.
Kun nään kaikki mun lähellä olevat ihmiset ja kuulen, kun ne vaan nauraa mun ajatuksille ja tunteille, suuttuu mun ajatuksista. Ne pelkää, että musta tulee se kaikkien vihaama loinen. Kaikki paitsi mun pikkusisko, koska se on myös nuori eikä tiedä mitä haluaa vanhempana tehdä.
Tää vaan saa mut ajattelemaan, että jos nyt alan opiskelemaan ja tekemään töitä, niin ehkä kadotan sen syvällisyyden ja ajatusmaailman mikä mulla nyt on. Entä, jos niin on käynyt mun vanhemmillekin, ei niillä nykyään riitä aika muuhun, kun töihin.
Eläimillä vaan vaikuttaa olevan jotain, mitä ihmisillä ei ole, tai jonka ihmiset kadottaa, kun kasvaa vanhemmaksi. Ja nyt vaan mietin mitä teen mun elämällä.
Opiskelu tai työt ei kiinnosta. Inhoan ihmisten itsekkyyttä. Vihaan sitä, kun ihmiset ei hyväksy toisiaan sellaisina, kun ne on. Vihaan sitä miten ihmiset kohtelee luontoa ja eläimiä. Kaikki tää järkyttävä saastuttaminen ja kulutus.
Rakastan musiikkia, luontoa ja eläimiä. Haluan olla vapaa, mutten voi. Kaikki nää tunteet vaan voimistuu päivä päivältä. En halua mihinkään yhteiskunnan oravanpyörään.
Kun nään kaikki mun lähellä olevat ihmiset ja kuulen, kun ne vaan nauraa mun ajatuksille ja tunteille, suuttuu mun ajatuksista. Ne pelkää, että musta tulee se kaikkien vihaama loinen. Kaikki paitsi mun pikkusisko, koska se on myös nuori eikä tiedä mitä haluaa vanhempana tehdä.
Tää vaan saa mut ajattelemaan, että jos nyt alan opiskelemaan ja tekemään töitä, niin ehkä kadotan sen syvällisyyden ja ajatusmaailman mikä mulla nyt on. Entä, jos niin on käynyt mun vanhemmillekin, ei niillä nykyään riitä aika muuhun, kun töihin.
Eläimillä vaan vaikuttaa olevan jotain, mitä ihmisillä ei ole, tai jonka ihmiset kadottaa, kun kasvaa vanhemmaksi. Ja nyt vaan mietin mitä teen mun elämällä.