Mielenterveys Autismin mahdollisuus mietityttää

anonymousxx

Harjoittelija
Liittynyt
15.11.2021
Viestejä
2
Reaktioarvo
2
En lähde diagnosoimaan itselleni mitään ja myös toivon, etteivät muut tee sitä minulle, koska jätetään se ammattilaisille kuitenkin. Olen miettinyt viime kuukausien aikana autismin mahdollisuutta (kohta kerron tarkemmin), sekä sitä vaihtoehtoa, että menisin juttelemaan asialle ammattilaiselle. Siitä tästä keskustelusta on oikeastaan kyse, että kannattaisiko mennä juttelemaan, vai onko se ajan tuhlausta sitten.


Listaan nyt joitakin piirteitä, joita olen pistänyt merkille (jotka totta kai voivat olla merkki muusta):

-asioiden ottaminen kirjaimellisesti (+en tunnista mm. onko joku sarkastinen vai ei).
-katsekontaktin "puuttuminen" (erittäin epämukavaa sekä tuntuu ns. intiimiltä).
-ahdistaa tietämättömyys - tarvitsen tarkat skriptit, että mitä tulee tapahtumaan milloinkin, jne. Muutenkin suunnittelen mm. keskustelua (suunnittelen mitä sanon, mitä eleitä käytän, jne.).
-tarkat rutiinit (mm. tarkka aika, jolloin syön illallisen - jos se muuttuu, niin se ahdistaa), sekä ylipäänsä muutokset ahdistavat (mm. kaveri peruu tapaamisen tai joku ottaa vakiopaikan luokasta).
-erityisesti lapsena minun oli vaikea saada ystäviä (luin jotain lyhyttä dokumentin pätkää päiväkodilta, jossa mainittiin, että ohjaajat ovat joutuneet ohjeistamaan minua ikäisteni luokse. Myöhemmin mainittiin, että olin onnistunut löytämään edes yhden leikkikaverin).
-pienten yksityiskohtien huomaaminen, erittäin vahvat mielenkiinnon kohteet tiettyihin aiheisiin.
-vaikea sanoa, miltä minusta tuntuu sekä muita ns. pienempiä juttuja, kuten "yliempaattisuus" (vaikka esim. yläasteella mietin, että olenko ollenkaan empaattinen), välillä en siedä että kosketaan, äänet sattuu (päivät pitkät kuuntelen musiikkia tai korvatulpat korvilla), välillä en ymmärrä milloin toinen on lopettanut asiansa sanomisen loppuun, vaikea ymmärtää nonverbaalisia eleitä, yms.
-mainittakoon vielä, että välillä ihmiset eivät tulkitse minun ilmeitä ja eleitä oikein (mm. saatan näyttää nautinnon eri tavalla - esim. huvipuistossa istun vuoristoradan kyydissä hiljaa sekä näytän vakavalta, vaikka minulla on hauskaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka kiljuvat, pitävät käsiä ilmassa, jne. Tiedän, että se on yleinen tapa nauttia, muttei minun).


Tuossa nyt oli joitakin piirteitä, mitä olen huomannut itsessäni. Mietin vain, että kannattaisiko asia ottaa edes puheeksi ammattilaisen kanssa? Ja mietin myös vanhempieni reaktiota, koska asian tutkiminenhan edellyttää myös vanhempien kertomusta minun lapsuudestani (että millainen olin lapsena). Ongelmana tässä on se, että tiedän äitini suhtautuvan asiaan kielteisesti (eräs diagnoosi oli hänelle kova paikka ja häpeää sitä). Sekä minulla on sellainen olo, että hakisin huomiota. Jos menisin esim. koulupsykologille, niin pelkäisin hänen ajattelevan, että "heti ensimmäisen diagnoosin jälkeen jo hakemassa toista," vaikka asia ei välttämättä olisi niin.
 

Vikatikki

Asiantuntija
Liittynyt
30.5.2021
Viestejä
719
Reaktioarvo
828
Aina kannattaa varmistaa. En nyt oo satavarma mutta muistelisin että se autismikartoituksen eka vaihe on aika simppeli. Se antaa sit viitteitä siitä tarvitaanko tarkempia tutkimuksia.
Pyydä päästä testiin, kukaan ei menetä siinä mitään.
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,024
Reaktioarvo
5,782
Kannattaa mennä.
Olenkohan vähän tekopyhä näin sanoessani? Todennäköisesti...Just about samat syyt mullakin [en halua vanhemmille kertoa jos ei olekkaan mitään (ja tuohonkin mun lapsuus ajasta vaadittaisiin vanhemmilta kertomus), pelkään hakevani huomiota tms] Mutta toki eri juttu(ei autismi kyseessä)
En noista autismin oirekuvauksesta tiedä mutta sinä varmaan niitä netistä olet lukenut ja tiedät omat oireesi kyllä.
Ollaanko molemmat rohkeita ja laitetaan viesti tms sille josta olis apua?
 
Viimeksi muokattu:

Tulisydän

Keittiömeteorologi
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,715
Reaktioarvo
1,636
Kuules - tuo kuulostaa just siltä klassiselta autismin oirekuvaukselta.
Minusta kannattaa todellakin käydä siellä ammattilaisen pakeilla. Ei todellakaan ole ajanhukkaa. :)
 

Freya

Sensei
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
476
Reaktioarvo
505
Komppaan edellisiä. Asia on kuitenkin sinua mietityttänyt, joten ei se ajanhukkaa ole, kun siitä käyt keskustelemassa.

Ei se ole huomion keräämistä, vaan itsetietoisuutta, kun olet kerännyt asioita ylös. Monet diagnoosit voivat myös liittyä usein toisiinsa, vaikkei sitä tulisi itse ajatelleeksi. Sama se mitä äitisi ajattelee siitä.
 

Amislainen

Asiantuntija
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
544
Reaktioarvo
461
En lähde diagnosoimaan itselleni mitään ja myös toivon, etteivät muut tee sitä minulle, koska jätetään se ammattilaisille kuitenkin. Olen miettinyt viime kuukausien aikana autismin mahdollisuutta (kohta kerron tarkemmin), sekä sitä vaihtoehtoa, että menisin juttelemaan asialle ammattilaiselle. Siitä tästä keskustelusta on oikeastaan kyse, että kannattaisiko mennä juttelemaan, vai onko se ajan tuhlausta sitten.


Listaan nyt joitakin piirteitä, joita olen pistänyt merkille (jotka totta kai voivat olla merkki muusta):

-asioiden ottaminen kirjaimellisesti (+en tunnista mm. onko joku sarkastinen vai ei).
-katsekontaktin "puuttuminen" (erittäin epämukavaa sekä tuntuu ns. intiimiltä).
-ahdistaa tietämättömyys - tarvitsen tarkat skriptit, että mitä tulee tapahtumaan milloinkin, jne. Muutenkin suunnittelen mm. keskustelua (suunnittelen mitä sanon, mitä eleitä käytän, jne.).
-tarkat rutiinit (mm. tarkka aika, jolloin syön illallisen - jos se muuttuu, niin se ahdistaa), sekä ylipäänsä muutokset ahdistavat (mm. kaveri peruu tapaamisen tai joku ottaa vakiopaikan luokasta).
-erityisesti lapsena minun oli vaikea saada ystäviä (luin jotain lyhyttä dokumentin pätkää päiväkodilta, jossa mainittiin, että ohjaajat ovat joutuneet ohjeistamaan minua ikäisteni luokse. Myöhemmin mainittiin, että olin onnistunut löytämään edes yhden leikkikaverin).
-pienten yksityiskohtien huomaaminen, erittäin vahvat mielenkiinnon kohteet tiettyihin aiheisiin.
-vaikea sanoa, miltä minusta tuntuu sekä muita ns. pienempiä juttuja, kuten "yliempaattisuus" (vaikka esim. yläasteella mietin, että olenko ollenkaan empaattinen), välillä en siedä että kosketaan, äänet sattuu (päivät pitkät kuuntelen musiikkia tai korvatulpat korvilla), välillä en ymmärrä milloin toinen on lopettanut asiansa sanomisen loppuun, vaikea ymmärtää nonverbaalisia eleitä, yms.
-mainittakoon vielä, että välillä ihmiset eivät tulkitse minun ilmeitä ja eleitä oikein (mm. saatan näyttää nautinnon eri tavalla - esim. huvipuistossa istun vuoristoradan kyydissä hiljaa sekä näytän vakavalta, vaikka minulla on hauskaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka kiljuvat, pitävät käsiä ilmassa, jne. Tiedän, että se on yleinen tapa nauttia, muttei minun).


Tuossa nyt oli joitakin piirteitä, mitä olen huomannut itsessäni. Mietin vain, että kannattaisiko asia ottaa edes puheeksi ammattilaisen kanssa? Ja mietin myös vanhempieni reaktiota, koska asian tutkiminenhan edellyttää myös vanhempien kertomusta minun lapsuudestani (että millainen olin lapsena). Ongelmana tässä on se, että tiedän äitini suhtautuvan asiaan kielteisesti (eräs diagnoosi oli hänelle kova paikka ja häpeää sitä). Sekä minulla on sellainen olo, että hakisin huomiota. Jos menisin esim. koulupsykologille, niin pelkäisin hänen ajattelevan, että "heti ensimmäisen diagnoosin jälkeen jo hakemassa toista," vaikka asia ei välttämättä olisi niin.
Sentään sä oot itse huomannu noi asiat itse ,eikä sun oma veljes oo kasvotusten sanonu et on pistäny merkille et mul vois olla autismi zei ollu kauheen kivaa kuulla sitä yhtäkkiä et oma veli ja oma äiti on puhunu keskenään et mul vois olla autismi tai et mul on jotain oireita esim päälle puhuminen mut ei mulla niin pahoi oireita oo eikä se välttämättä liity tuohon autismiin
 

Amislainen

Asiantuntija
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
544
Reaktioarvo
461
Sentään sä oot itse huomannu noi asiat itse ,eikä sun oma veljes oo kasvotusten sanonu et on pistäny merkille et mul vois olla autismi zei ollu kauheen kivaa kuulla sitä yhtäkkiä et oma veli ja oma äiti on puhunu keskenään et mul vois olla autismi tai et mul on jotain oireita esim päälle puhuminen mut ei mulla niin pahoi oireita oo eikä se välttämättä liity tuohon autismiin
Niin ja lisäyksen tuohon niin siis isoveli ku oli ite miettiny et onks sillä adhd ku se ei pysty keskittyy kunnolla niin se sit luki myös autismista ja sit huomas et jotain juttuja mul on jonka takia otti sit asian mun kaa puheeks joku pari kk sitten ku tuli mut koulusta hakeen mut ei siitä olla sit sen jälkeen enää puhuttu
 

Tulisydän

Keittiömeteorologi
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,715
Reaktioarvo
1,636
Niin ja lisäyksen tuohon niin siis isoveli ku oli ite miettiny et onks sillä adhd ku se ei pysty keskittyy kunnolla niin se sit luki myös autismista ja sit huomas et jotain juttuja mul on jonka takia otti sit asian mun kaa puheeks joku pari kk sitten ku tuli mut koulusta hakeen mut ei siitä olla sit sen jälkeen enää puhuttu
No, jos asia jää sua mietityttään, niin kannattaa sunkin käydä testeissä tai jotain D:
 

persikkapyllykkä

pehmeä prinsessa
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
17.2.2021
Viestejä
1,403
Reaktioarvo
1,922
selvästi tää asia mietityttää sua, joten edellisten tavoin kannustaisin sua menemään juttelemaan täst jollekin ammattilaiselle D: et tuhlaa kenenkään aikaa tai kerjää huomiota, vaan teet todennäköisesti itsellesi palveluksen.

also, sun äidin mielipiteellä ei ole mitään vitun väliä. D: tulipa suoraan ku apteekin hyllyltä! mut niin, hitot äidistäsi ja hänen mielipiteistään
 

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,691
Reaktioarvo
1,689
samaa mieltä muiden kanssa. selvästi tää mietityttää sua, joka tarkottaa sitä, et asia on parempi selvittää ja siitä on hyvä puhuu ammattilaiselle D: et kerjää huomiota tai tuhlaa kenenkään aikaa, vaan on tosi hyvä jos meet, niin asiaan saadaan selvyys ja saat apua siihen. halu saada apua kertoo vaan siitä, että välität itestäs. tuo kuulostaa muuten miunkin mielestä aika klassiselta autismin oirekuvaukselta, kuten täällä sanottiin aiemmin. ja jos siun äiti tai kuka tahansa muu vähättelee tms. niin uuniin vaan, ne ei oo sinä joten ne ei tiiä miltä siusta tuntuu.
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,024
Reaktioarvo
5,782
En ole vielä! Mutta yritän rohkaistua tämän lukuvuoden aikana hakemaan apua. Aika hyvin toisten vastaukset ovat saaneet oloni rohkeammaksi asian suhteen.
Jes hei tosi hyvä!
Ja täällä voi tosiaan tulla hakemaan vertaistukea/apua/rohkaistusta tai ihan vain valittamaan:D
 
Ylös Pohja