Monesti koitan lohduttaa itseäni niillä kuolema-ajatuksilla jotka auttaa selviytymään kuolemanpelosta ja oikeestaan monesta muustakin pelosta (mutta siis en kuolema-ajatuksilla vaan siihen aiheeseen liittyvällä pahimmalla mahdollisella skenaariolla). Että jos herään aamulla, niin sillä on jotain merkitystä, jos olen edelleen elossa. Minä tulen antamaan jotain maapallolle ja mua tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa. Minä tulen tarvitsemaan tätä elämää kun olen elossa.
Sit jos en herää, niin sit sille oli joku hyvä syy. Kai elämäni ois muuttunut täysin haaveideni vastaiseksi, jos oisin herännyt elossa. Ja en halua sellaista elämää, joka osoittautuu myöhemmin täydeksi painajaiseksi. Näin mä rohkaisen itseni nukkumaan. Toivon et pointti meni perille lukijalle.
Oikeestaan ihan minkä vain riskin otan elämässä niin tuon kaltaiset ajatukset on päällimmäisenä mielessä.
En halua kuolla todellakaan vielä, mutta pelkään myös elämää et mitä se tuo tulleessaan, tuoko se mitään vai annanko mä ees niiden asioiden tapahtua hmm hmm. Kaikkiin asioihinhan ei voi ite vaikuttaa, mut sitä suuremmalla syyllä silmät täytyy pitää aina auki. Toi ei ollut yleinen neuvo kaikille, mut sanotaan näin, että olen sen oivaltanut.
Viime yönä oikeesti säikähdin kun tajusin että tuun joskus kuolemaan enkä näe tätä maailmaa.
Se jotenkin järkytti mua tavallista enemmän eilen kun muutenki mulla oli henkisesti huono fiilis koko päivän.
Sit näin outoja unia eikä uni edes poistanut mun väsymystä.
Toivottavasti sitten tulevaisuudessa toivon sitä kuolemaa eikä se tuntuis silloin niin pelottavalta asialta.