Sano mitä sanot mutta melkein vannoisin että tässä kaikessa on kyse pohjimmiltaan siitä etten luota itteeni enkä uskalla elää tai tehdä mitään valintoja koska en luota itteeni (en oo varmaa ikinä elämässäni luottanu), vihaan itteeni jne. Eli niinku tähän tyyliin. En luota itteeni, vihaan itteeni, en uskalla elää, en uskalla, en osaa, en haluis olla täällä koska mun mielestä oli virhe että synnyin, en oo rohkee, jne. Kaikkee tällästä.
Mä melkein vannoisin et se on pohjimmiltaan tätä, sen takia se häiritsee mua niin paljon, siksi ajattelen joka hetkessä että tein taas jotain väärin.
Siksi ajattelen että jos teen jotain ja mun keho muuttuu siitä pikkasenkin niin ajattelen että oon tehny väärän valinnan ja jokainen mun valinta on väärä ja itse asiassa vihaan itseäni niin paljon että en arvosta yhtään sitä millanen oon, miltä näytän (myös sukupuoli) ja niin päin pois. En pidä itteeni arvokkaana ja siks ajattelen että on väärin että synnyin ja koen että jo ensimmäinen henkäys minkä oon ottanu niin jo siinä jotain on menny väärin ja esim oon pilannu mun kehon, paitsi sehä oli pilalla jo syntyessä tai oikeestaa ennen syntymää.
Jotain sellasta.
Mitään transjuttua tää ei ole.
