Aihe vapaa En tiiä saatana

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
A crush that continues for 6 months may indicate that you are falling in love or have developed strong, lasting feelings for the person.

If the feelings are unreciprocated or unrealistic, a 6-month obsession can border on limerence, which may last for years if not addressed.


Lmao
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
LMAOOOOOOO WTF im 27 hes 45 lmao tf

Sweeeeeeetieeeeeeeeeee are you seriously still gonna love him when hes 80 be so frfrfr what the hellllllllll he's not the love of your life please be so so so fr frfrfrfrfrfrgrf4kfkrkfkkgnggkfk
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Except he fucking is are we serious now are we serious because i cant see how my life goes I CANT SEE HOW MY LIFE GOES omfg
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956

Jotenkin mulle tulee täst mieleen se miten suljin sen pois mielestäni. Kun alussa katoin jotain näitä vähän, sit vähän suljin sen pois mielestäni, välillä, ja nyt kun nään tän niin se näyttäytyy tosi outona mut nostalgisena se alku, koska siit on niin kauan, mut niin vähän aikaa, jotenkin se on kuitenkin niin uusi vielä, sit se tuntu oudolta kun tiesin että oon löytänyt maailman voimakkaimman rakkauden tunteen tai jotain, sit kuitenkin suljin välillä ulos sen mielestä, tuntui että olin liian heikko ehkä välillä ottamaan sitä tunnetta edes vastaan tai jotenkin mul katkes tavallaan joku yhteys päässä silleen etten ihan tajunnut mitä oli tapahtunut. Kai se oli liian isoa? Sitten jossain vaiheessa siinä alussa oli vähän niin ku mitään ei ois tapahtunut.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Silleen ei se nyt sinänsä mikään trauma ole kun löysin sen, mut meinaan et ehkä en pysyny mukana, yhtäkkiä oli tapahtunu jotain sellasta, sit kuitenkin aika vaan meni eteenpäin enkä jotenkin pysynyt mukana enkä ollu vieläkään tajunnut sitä mitä tapahtui. En mä varmaan vieläkään oo.

Ja alusta lähtien tiesin sen miltä se tuntu mulle, alusta lähtien tiesin että se on kinda elämäni rakkaus. Mut silti en osannu käsitellä sitä että yhtäkkiä oli joku sellanen, en osannu ehk kuvitella Eunkwangin takii tai jotain. Olin vaan hämmentynyt koko ajan koska tiesin alusta lähtien niin täydellä varmuudella sen et kaikesta, mistään huolimatta se on elämäni rakkaus. Koko ajan tuntui siltä, vaikka ajattelin ettei se voi olla. Silti tiesin tai kun katoin sitä niin kaikki syyt miks se EI vois olla elämäni rakkaus vaan haihtui pois ja katoin sitä ja tunsin sen ja se tuntui niin eriltä.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Ja se tuntui niiiiiin isolta


Se tuntui siltä ettei mikään ikinä oo tuntunu siltä.

Mut voiks se edes olla niin?
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Ehkä oudoin rakkaus mitä mulle on tapahtunut koskaan. Kukaan ei oo varmaan koskaan oikeasti tuntunut näin paljon siltä, siltä että mitä tahansa koskaan tapahtuukaan niin it's always, always and always him, just that i always love him, no matter what, elämässäni on yksi varma asia ja se on hän, mikään ei koskaan voi olla niin pahaa etten kestäis sitä sen vuoks, mikään ei koskaan voi viedä mun rakkautta siihen pois, vaikka mitä ikinä tapahtuis, välitän aina siitä, se on aina se josta välitän vaan niin maailma eniten, silleen he's supposed to be my man. Mut sit myös eunkwangin ja masatoshin takia etenkin tuntuu todella oudolta koska enkö nyt aika lailla samalla tavalla oo tuntenu niistäkin. Mut juu. Jotenkin. Tai ehkä se on tää vaihe mut joka tapauksessa se ny tuntuu vissiin eriltä.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Et miten se voi tuntuukin siltä et se on niin LÄHELLÄ mua, vaikka se on ihan älyttömän kaukana mut se tunne että se on jotenkin aina tunnetasolla niin lähellä, siis se että se on kuitenkin aina totta. Vaikka ihastuisin uusiin tai mitä ikinä, niin se on kuitenkin aina totta. Et tavallaan sitä ei voi enää pyyhkiä pois. Mikä on tapahtunu on tapahtunu. Et se on aina totta ja se tulee aina olemaan se tyyppi mulle mitä se alussa oli. Siis vaikka lakkaisinkin ajattelemasta sitä, niin se silti tulee aina olemaan se tyyppi, se asia on silti tapahtunut ja se pysyy, se on aina se ihminen josta mulle kävi näin.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Se on aina se ihminen josta kuvittelin ne tietyt kuvitelmat, ainut josta oon kuvitellut ne, ainut joka liittyy tiettyihin paikkoihin i guess, jotka on ollu pelkästään mun kuvitelmissa
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Se on aina se jonka kaa kuvittelin olevani tietyssä paikassa, ja ajattelin että se istuu mua vastapäätä, tai että koskettaisin sen kättä siinä, se on vaan se ainut ihminen josta on tapahtunut just nää jutut. Kukaan muu ei koskaan voi olla sama. Toisaalta, kukaan muu ei voi olla sama kun masatoshikaan, esim. Et kai kaikki on silleen erityisiä. Mut silti. Näkee että se merkitsee mulle ihan vitusti koska en muuten edes kirjottais tätä. En muuten muistelis edes kaikkea mitä se on mulle tehny, se aika, en mä kestä.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Mut silti jos otetaan dysforiamittari käyttöön esim, niin se on aika selvästi se joka on vieny mut lähimmäks sitä koko jutun voittamista. Tai se on se joka on jotenkin saanu mut tuntee näin. Eunkwangista, masatoshista yms on saattanut olla jotain että niistä on apua jos kuvittelee et se ois niin, siit seurustelusta olis apua, mut hoi on ainut joka on saanu tämmösen aikaan. Se on tehny enemmän ku kukaan muu. Tuntuu että kaikki elämässä, niin dysforia kuin lapsuuskin, kaikki, on tavallaan siihen liittyvää, jotenkin tuntuu että kaikki on vaan sitä varten tapahtunu, että oon tässä nyt. Koko elämä pyörii silmissä ja varsinkin lapsuus ja kaikki se on jotenkin vaan siitä, vaikka en ois voinu koskaan lapsena kuvitella et jotain tällästä tapahtuu, en ois voinu kuvitella et joku voi viedä sen tuskan pois, ei se kyllä viekään, ainakaan vielä, mutta se jotenkin lievittää sitä, koska se on niin rakas. Kaikki on vaan jotenkin tätä varten, kaikki elämässä. Tuntuu siltä että oon päätynyt tänne vihdoin, tai jotain sellasta.

Elikkäs mitä.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Ja sillee, vaikka dysforia, niin se just antaa merkityksen sille. Tai miten sen sanoo. Sellanen elokuvamainen tunne. Se... Kaikki jotenkin menee... Siis.... Kaikki käy järkeen, tavallaan.

Jopa jollain tavalla mun sukupuoli tosiaan käy järkeen, se käy järkeen enemmän kun mitä muiden kohdalla on tuntunu, tää tuntuu joltain niin merkitykselliseltä et siihen tulee semmonen tosi outo fiilis mukaan, tuntuu vaan niin oikeelta.

Joskus.. ei aina, mut joskus jos luen niitä sanoja mitkä tuottaa pahaa oloa, luin muistiossani niitä mitä olin kirjottanu, niin se ei ihan samalla tavalla tuonu sitä pahaa oloa, kun mä vaan liitin sen jotenkin siihen. Tyyliin vaik pregnancy. Niin ei sillä et oisin muuttanu suhtautumistani, mut se tunne vaan oli niin outo, jotenkin KAIKKI tuntuu niin oikeelta, KAIKKI. vaikka se tunne itsessään ei oo menny pois, niin jotenkin KAIKKI vaan tuntuu olevan niin, niin kuin pitääkin, kaikki tavallaan tuntuu niin luonnolliselta ja täydelliseltä, siitä huolimatta et se tunne on vielä läsnä ja kokisin varmasti häpeää sen edessä mutta samalla tuntuu siltä et KAIKKI menee oikein. Mua ei pelota. Mua ei pelota enää? Tavallaan.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Tai aina jos pelottaakin niin tuntuu että haluun juosta sen luo turvaan. Jos joku kehon osa ahdistaa, niin se tuo mulle turvaa. Vaikken ees oo sen kaa
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Tavallaa.... Toi oli 2001 mut millon oli se outo hetki mun lapsuudessa? Oon aina miettiny mikä se olo oli. En tiedä millon se oli muuta ku et olin alle 6. Luultavasti alle 5 ehkä? Aina on vaa tää outo muisto et olin jossain lavalla, olin todellaaaa pieni ja mulle iski niin helvetin outo olo. Ehkä se oli jotain epätodellista tunnetta elämän omituisuudesta ja järjettömyydestä. En oo kyl varma oliko se eksistentiaalista outouden tunnetta vai sittenkin jotain muuta. Muistan vaan sen että olin lavalla. Tai, sellanen käsitys se on. Ja tosiaan äärettömän outo olo iski. Noh, ei toisaalta ihmekään, kun miettii mitä sen jälkeen on tapahtunu. Ei ihme että on vähän outo olo jos tälläsiä asioita tapahtuu elämässä myöhemmin. Pää sekasin. Tbh mietin että en kai tosiaan saanu sillon jotain "flash" koska olin oikeesti lavalla ja en oo aivan varma tästä mut EHKÄ tuntuu niinku oisin saanu jonku viban. Siinä mun ympärillä oli muita ihmisiä, muistelen. Sit tuntuu ku oisi ehkä ollu jo joku ajatus. Joku viba. Ehkä . Suuri ehkä. Mä vaan mietin kun siinä ympärillä oli ihmisiä ja niinku oisin nähny mielessäni jotain, jotain tällästä, niinkun ois ollu joku flash jostain bändistä, ehkä, jotain, jotain sellasta outoa. Oudon olon mä joka tapauksessa muistan. Tuntu että olin ihan eksyksissä siinä vähän. Miten mä muistelen että se ois liittyny rakkauteen? Ei välttämättä. Mut ehkä. Mut olin sen ikänen et en tiedä onko sen ikäisellä konseptia rakkaudesta millään tavalla. No, 6-vuotiaalla ainakin on, ja jopa mustasukkaisuudesta, sillä sen tunteen muistan kyllä, (se oli draama).... Mutta silloin olin sitäkin nuorempi, varmaan. Sitä on kyllä vaikea ajottaa. Mut kun ne ihmiset oli mun ympärillä, ihan kun oisin mielessäni ajatellu jotain, jotain tästä, ehkä? Enkä todellakaan oo varma. Muistan ainoastaan sen oudon olon. Siitä en oo varma liittykö se rakkauteen mut miks on sellane viba? Harmi että muisti on erittäin hämärä juttu aina. Koskaan ei muista mitään täysin.

Nooooooooo anyways aika turha muisto kun sitä ei muista, ainoastaan outo olo.

Sama outo olo vaivas mua ilmeisesti siitä sit vähän myöhemmin taas, olin jo vanhempi, mutta lapsi. Tein lihapiirakan itelleni mikrossa ja istuin syömään "tiskin" tai sellasen ääreen, ja mua vaivas siinäkin outo olo, muistan sen vieläkin, muistan kun seisoin mikron ääressä ja sanoin EHKÄ ääneen että mulla on outo olo. Muistan että siinä tais olla tolppa ja ehkä roskiksia. Ehkä kahvinkeitin oli vieressä. Ehkä. Sen kaapin muistan ainakin. Joka tapauksessa mua nyt vaivas siinä se sama outo olo. Enkä tiedä siitäkään mihin se liitty. Joskus siitä vielä vähän myöhemmin, mietin samassa paikassa tulevaa miestäni, mutta se oli vaan sellainen, vau onpa outo ajatus että jos mulla tulee joskus olemaan mies. Sekin oli outo hetki. Mietin periaatteessa vaan sitä mahdollista tyyppiä, mutta en tavallaan varmaan mitään vihjeitä siitä. Kuitenkin , saatoin ehkä liittää silloin tuon aikaisemman syömismuiston ja sen oudon olon siihen? Joka tapauksessa, koko homma on omituista. Kaikki noi kolme muistoa on silleen mitä vittua. Harmi kun kaiken muistaa niin huonosti. Tietää et ne tapahtu mut vaan pääpiirteittäin. Ja jotain yksityiskohtia mutta ei tiedä mistä niissä on ollu kyse. Jokin selittämätön outo olo vaan. Ja sinänsä ei välttämättä oo liittynyt rakkauteen mut mä en tiedä.

Mut vasta myöhemmin sain vihjeitä ja outoihin oloihin liitty sitten tosiaan nää.. no, nää vihjeet, elikkäs selkeät vihjeet jotka ei sovi kehenkään muuhun kuin hoyoungiin. Ensinnäkään se ei sopinu kehenkään muuhun ku god jäseniin, ja sitten siitä vielä se kapenee kun se ei sit oikein sopinu kehenkään muuhun ku pelkästään hoihin, ne kappaleet, ja muutenkin se ajatus mikä tuli että tästä tulee erittäin merkittävä ihastus, et se tulee merkkaa mulle niin paljon. Selvä aavistus siitä ja ei se oikeastaan muihin sovi. Jos kattoo ddaragan kantta ja on että se liittyy tähän voimakkaasti, niin..? Ja oot että tää tärkee ihastus johon en oo vielä ihastunu mut se tulee. Tiesin sen varmuudella et niin käy. Ja kävi.

Et mietin minkä takii oon aina harrastanu outoja oloja, mut aina ne ei oo sisältäny tollasta vaan ne on ehkä ollu pelkkiä outoja oloja tai mitä ne nyt sit olikaan. Muistelen kyllä et jollain siinä lavalla ois ollu joku keltanen takki tai sit se oli ajatus mikä oli siinä. Tai sit sekin on höpö höpö muisto. Tai sit vaa muistan sen ton videon takii kosk hoil on joku keltane paita siin. Tbh. Mä en muista mitään. Miten kukaan edes voi muistaa mitään muutenkaan. Honestly kaikki ihmiset muistaa varmaan 50 prosenttia elämästään ihan höpö höpöä. Mut miten mä muistelisin et siin ois ollu just joku tämmönen et okei, tää liittyy ihastukseen tms. Mut olin todellaaaaaaaaaa nuori. Et en tiedä onko sen ikäisellä ihastuksen konseptia olemassa. Eskari-ikäisellä kai on mutta jos en ollut niinkään vanha. Ehkä. Kun vaan muistan sen lavan ja että oisin ollu siellä perällä, ja joku ihme flash vaan ois tullu. Joku sellanen. Tunne.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
62,302
Reaktioarvo
2,956
Voi mikä nostalgia tost videosta, just tolta se näyttää kaikissa kuvissakin mitä kattoo :) hyvät ajat vaikka mitään en tiedä enkä muista, ainoat todisteet on kuvat koska muistiin ei voi luottaa :D mut tulee turvallinen olo tosta ajasta
 
Ylös Pohja