Ei vittu.
Alotin block b maratonin ja koin heti kauheeta tuskaa ja ihastumisen tunnetta taeilia kohtaan. Tuntu et melkein kuolen siihen tunteeseen kun se oli niin voimakas. Sit olin silleen et ei jumalauta, mä en osaa näköjään ihastua muihin kun julkkiksiin. Sit olin et ei helvetti mä oon joku aromanttinen joka ihastuu julkkiksiin aina vaan hirveellä voimalla tai sellaisiin yleensäkin keitä ei voi saada. No poislukien L yms, mut silti, ihan suurimmaks osaks kuitenkin.
Tunnen oikeesti itteni ihan kyvyttömäks olla normaali.
Sit löysin taas termin proculromantic joka on henkilö joka ihastuu PELKÄSTÄÄN julkkiksiin, fiktiohahmoihin etc. Tiedän et mul ei oo PELKÄSTÄÄN, mutta suurimmaks osaks julkkiksiin kuitenkin. Niin nyt oon ihan sillee vittu proculromanticism 😭😭😭😭 kuolen. Mikä on sana sellasel joka ei IHAN pelkästään mutta suurimmaks osaks julkkiksiin kuitenkin, koska tää on oikeasti ongelmallista. Tai siis että mä en oo normaali. En ihastu täysin pelkästään julkkiksiin, mutta niin suurimmaksi osaksi, että tää ei ole normaalia ja tälle on oltava jokin sana. Voinko olla jollain tavalla aro? Jotain on pielessä. Se EI oo normaalia/tavallista että ihastuu suurimmaks osaks pelkästään julkkiksiin, niin sille on oltava jokin nimi, mut en voi olla ainutkaan maailmassa.
En oo proculromantic koska se ei oo täysin pelkästään. Koska se on only celebrities, fictional characters yms. Mulla se ei oo, mut suurimmaks osaks. kai mun on pakko olla jollakin tavalla aro spektrillä koska tää EI OLE normaalia.
Kiitän ja kuittaan, ja nyt painun takaisin tuijottelee taeilia ja kärsimään. Kärsimys on infernaalista. Älkää ikinä hankkiko julkkisihastuksia jos pystytte sen välttää. Ne tappaa sut hitaasti. Must ei oo kohta jäljellä enää mitään :D
Eikun meinaan että oikeest katoin eka yesterday mv niin kun katoin taeilia niin mulle tuli sellanen olo että oon todella sairas ja epänormaali. Tiedän että useilla on julkkisihastuksia. Mut tää ei oo sitä mate. Tää on erilaista. Mun sydäntä raastaa niin vietävästi ja tiedän etten koskaa saa sitä ja mua hajottaa se pahasti. Mus on jotain vikana.
Oon täysin ihastunut siihen edelleen. Se ei vain lopu (sekään). Tää on ihan hirveää. Elän tän tunteen niin syvästi ja täysillä.
Ajattelin että kaikkihan aina puhuu siitä että "ku olin sillon niiiiiiiiiin rakastunut siihen ja siihen julkkikseen" et kyl sitä tapahtuu, et tää on nyt just sitä samaa sitte. Mut ei se oo samaa. Tää ei oo samaa. Mä en oo normaali, mä en oo tavallinen. Tää on häiriö. Oon häiriintynyt jostain syystä?
Ne ei oo harmittomia julkkisihastuksia että kun "olin niin rakastunut johnny deppiin ja katoin sen julistetta aina" mut kas kummaa nää sankarit ei IKINÄ itke niiden takia yleensä.
Ne on harmittomia julkkisihastuksia. Ne on niitä tavallisia.
Mulla ne ei oo harmittomia julkkisihastuksia. NE ei oo tavallisia. Tää ei oo tavallista, eikä tää oo normaalia.
Siinä kohtaa mä sen tajusin kun katoin taeilia ja tunsin korventavaa sydänkipua ja mietin kuinka kauan se on kestänyt ja kuinka vuodesta toiseen sama kuvio toistaa itseään, aina joku uusi julkkisihastus joista kärsin uudestaan ja uudestaan. Siinä kohtaa mä sen tajusin.
Nyt tiedän sen aivan kristallinkirkkaasti että mä en ole normaali. Oon outo, ja viallinenkin ehkä. En kuulu joukkoon, en kuulu edes tähän koko maailmaan. Tuntuu että kellekään ei käy näin. Tuntuu väärältä tuntee näin.