qualitymonkey
Official pappojen kuolaaja
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 53,119
- Reaktioarvo
- 2,931
- AP AP
- #12,271
Musta ei heti uskoisi että oon aro koska ihastun niin syvästi ja pakkomielteisesti mut mitä muuta tää voi olla? En näköjään halua todellisuudessa mitään suhdetta alitajuisesti koska oon tämmönen. Mitä muuta se voi olla. Pakkohan se on olla silloin aromanttisuutta, jos ei kerta todellisuudessa näytä parisuhdetta haluavan. Ja itse asiassa myös aseksuaali, koska todellisuudessa en näytä haluavan myöskään seksiä. En näköjään halua mitään todellista, torjun kaikkia oikealta ja vasemmalta silloin kun joku haluaa musta jotakin, mutta pääni sisällä haaveilen milloin kenestäkin julkkiksesta. terrve.
Niiku vakavoidutaan nyt hetki. Lets be fr kerrankin.
Sen kerran kun joku onneton erehtyy muhun haksahtamaan vähänkin ja yrittää tehä jonkinnäköstä alotetta siihen suuntaan, niin torjun viimeistään siinä vaiheessa kun hetki on ""tapailtu"". Tämä on mun dating historia. En koskaan oo menny suhteeseen asti, enkä varsinaiseen seksiin, riippuen mikä seksiksi lasketaan. Pelkkää lääppimistä en tähän laske seksiksi vaikka se on seksuaalista. Mutta siihen seksiin asti en ikinä mee, enkä suhteeseen. Torjun kaikki aina joko heti alkuunsa, tai sitten vähän ajan päästä, kuten v jolle lakkasin vastaamasta jne ja sitten kun nähtiin jossain irl sen jälkeen niin torjuin sitä sitten taas. Kirjaimellisesti torjun ihan kaikki niin että suhteeseen tai varsinaiseen seksiin asti ei päästä koskaan. En näytä haluavan suhdetta tai seksiä. Pääni sisällä haaveilen kyllä kaiken aikaa milloin kenestäki julkimosta tms epätoivoisen voimakkaasti, lähes pakkomielteisesti, mutta ikinä en oo suhteesee päässy tai seksiin asti. Ihan selvästi mun alitajunta ei sitä halua. Tää on päivänselvä asia. En näköjään halua todellisuudessa mitään, haaveilen vain kaikista saavuttamattomista. Oon aina silleen "HALUUN OLLA EUNKWANGIN KAA, en kestä ilman taeilii" jne, mut ne onkin julkkiksia. Kas kummaa kun en sattumoisin ikinä oo päätyny todellisuudessa mihinkään. Kun torjun kaikki oikealta ja vasemmalta. Myös L, olisin halunnut sen, mutta en tehnyt ikinä mitään, koska sellainen oon. Niin näköjään sä et HALUA mitään todellista, usko jo. Kun tää on vuodesta toiseen samaa pelleilyä. Vaikka luulet haluavas niin alitajuisesti sä et halua, piste. Vaikka sä haluat eunkwangin ja blaa blaa blaa, niin näköjään sä et silti halua oikeaa suhdetta kun sä vain pelleilet näin koko ajan. Ihastutaan kyllä mut sit kun joku oikeasti haluis tutustua niin torjut sen koska "MÄ TYKKÄÄN TÕNUSTA ÖÖÄÖÄÄÖÖÄÄÖÄÄÄÄÄÖ SORII" vitun tyhmä idiootti oikeesti. Usko jo se. Sä et näköjään halua todellisuudessa, huom, TODELLISUUDESSA seksiä ja rakkautta. Sä vaan haaveilet ja koet niitä pään sisällä. Niin se vaan on. Ymmärrä se nyt vihdoinkin. Sitä se kaikki nyt vaan näköjään on.
Joten silloinhan oon aromanttinen aseksuaali, vaikka en toki siinä täysin perinteisessä mielessä, mutta silti siinä spektrillä. Ymmärrä se nyt vain. Ilmeisesti aroässät voi olla tälläsiikin. En ymmärrä mistä muusta tuossa olisi kyse.
Sen on oltava niin. En keksi muuta selitystä kuin sen että oon tämmönen koska en todella halua.
Niiku vakavoidutaan nyt hetki. Lets be fr kerrankin.
Sen kerran kun joku onneton erehtyy muhun haksahtamaan vähänkin ja yrittää tehä jonkinnäköstä alotetta siihen suuntaan, niin torjun viimeistään siinä vaiheessa kun hetki on ""tapailtu"". Tämä on mun dating historia. En koskaan oo menny suhteeseen asti, enkä varsinaiseen seksiin, riippuen mikä seksiksi lasketaan. Pelkkää lääppimistä en tähän laske seksiksi vaikka se on seksuaalista. Mutta siihen seksiin asti en ikinä mee, enkä suhteeseen. Torjun kaikki aina joko heti alkuunsa, tai sitten vähän ajan päästä, kuten v jolle lakkasin vastaamasta jne ja sitten kun nähtiin jossain irl sen jälkeen niin torjuin sitä sitten taas. Kirjaimellisesti torjun ihan kaikki niin että suhteeseen tai varsinaiseen seksiin asti ei päästä koskaan. En näytä haluavan suhdetta tai seksiä. Pääni sisällä haaveilen kyllä kaiken aikaa milloin kenestäki julkimosta tms epätoivoisen voimakkaasti, lähes pakkomielteisesti, mutta ikinä en oo suhteesee päässy tai seksiin asti. Ihan selvästi mun alitajunta ei sitä halua. Tää on päivänselvä asia. En näköjään halua todellisuudessa mitään, haaveilen vain kaikista saavuttamattomista. Oon aina silleen "HALUUN OLLA EUNKWANGIN KAA, en kestä ilman taeilii" jne, mut ne onkin julkkiksia. Kas kummaa kun en sattumoisin ikinä oo päätyny todellisuudessa mihinkään. Kun torjun kaikki oikealta ja vasemmalta. Myös L, olisin halunnut sen, mutta en tehnyt ikinä mitään, koska sellainen oon. Niin näköjään sä et HALUA mitään todellista, usko jo. Kun tää on vuodesta toiseen samaa pelleilyä. Vaikka luulet haluavas niin alitajuisesti sä et halua, piste. Vaikka sä haluat eunkwangin ja blaa blaa blaa, niin näköjään sä et silti halua oikeaa suhdetta kun sä vain pelleilet näin koko ajan. Ihastutaan kyllä mut sit kun joku oikeasti haluis tutustua niin torjut sen koska "MÄ TYKKÄÄN TÕNUSTA ÖÖÄÖÄÄÖÖÄÄÖÄÄÄÄÄÖ SORII" vitun tyhmä idiootti oikeesti. Usko jo se. Sä et näköjään halua todellisuudessa, huom, TODELLISUUDESSA seksiä ja rakkautta. Sä vaan haaveilet ja koet niitä pään sisällä. Niin se vaan on. Ymmärrä se nyt vihdoinkin. Sitä se kaikki nyt vaan näköjään on.
Joten silloinhan oon aromanttinen aseksuaali, vaikka en toki siinä täysin perinteisessä mielessä, mutta silti siinä spektrillä. Ymmärrä se nyt vain. Ilmeisesti aroässät voi olla tälläsiikin. En ymmärrä mistä muusta tuossa olisi kyse.
Sen on oltava niin. En keksi muuta selitystä kuin sen että oon tämmönen koska en todella halua.