Tiedätkö se on niin helvetin jännä juttu että kun putoaa siihen sysimustaan kuiluun
Kuten nyt masatoshin kohdalla
Niin esimerkiksi joku yeji ei tunnu miltään enää. Vaikka olin ihastunu siihen. Mut nykyään en tunne mitään. Hädin tuskin kykenen ajattelemaan edes eunkwangia tai villua. Ajattelen kyllä, mut kuitenkin silleen melko vähän.
Kun se on silloin vaan se yksi ihminen. Yksi ihminen joka pyörii sun päässä. KOKO. AJAN.
en halua mitään muuta, en ajattele mitään muuta, en pysty tekemään mitään, mikään muu ei merkitse, ajattelen vain: masatoshia, masatoshia, masatoshia ja kaikkea mikä liittyy masatoshiin, toivon vain ja ainoastaan sitä että tässä kävisi vielä hyvin, koen paniikkia (nyt samanlaista kuin silloin eunkwangista) siitä etten varmaankaan saa sitä, siis syvää paniikkia, haluun huutaa, ja vajota maahan, mun vatsassa tuntuu sellainen perhosten tapainen tunne mutta se on oikeastaan enemmän ahdistusta, pelkoa, surua, mitä onkaan.