Ei sitä voi pakottaakaan, sillon ku on epätoivone ja paska olo nii sit itkettää ja aattelee et tää on täysin toivotonta ja kuolen. Mut oli se.. viime yönäkin? Kö? Kun kattelin jtn kuvii masatoshist ja mulle tuli yhtäkkiä hirmu toiveikas fiilis tai sellanen tiedäks meille käy hyvin olo. Niin sit oikeesti kerrankin hymyilin sillee aidosti ja mul oli jotenkin niin.. ihanan helppo olla. Et jos välillä ees tuntuu tolta niin onko siinä oikeasti jotain pahaa, jos siihen uskoo? Et jonain kauniina päivänä, ehkä kaukana tulevaisuudessa mutta silti?
Ja jos puhutaan realistisesti, niin se ei edes ole täysi mahdottomuus. Kaikkea uskomattomampaakin on tapahtunut.