No mitä vittua.
Näin taas unta masatoshista. Mut mikä on outoa, niin mua suretti yöllä ainakin paljon vähemmän se enää, koska, usko tai älä: mulla taas nousi ihan yhtäkkiä toiveikkuus. Se toiveikkuus oli siis lähtenyt aiemmin ihan kokonaan, mut sit yöllä kun menin nukkumaan niin yhtäkkiä huomasin että olin taas toiveikas ja uskoin siihen että jonain päivänä. Mul oli taas ihan hyvä olla, vaikka tietysti ikävä silti tässä hetkessä.
Aik omituista. Se toivo on täysin poissa ensin, kokonaan, sitten jonkin ajan kuluttua se ilmestyy uudestaan pintaan.
Nyt ei oo taas sen suhteen mitään hätää kun toivoa on, dont ask why, mutta se vaan nousi automaattisesti pintaan. Sellanen ihmeellinen, järjetönkin toiveikkuus, mutta se vaan tapahtui itsestään. Huhhuh.
Nyt ei siis niin itketä se paljoo, mutta arvaas vaan kun heräsin niin jossakin vaiheessa eunkwang hiipi mieleen ja muistin sen changsubin sisko jutun ja olin super kateellinen siitä et se on saanu viettää aikaa sen kaa ja sit mulle tuli kauhee kaipuu eunkwangiin taas joten.
Nyt alan itkee sit sitä jos en masatoshia.
Aina jompaakumpaa pitää kuitenkin itkeä.
Mut kuitenkin oon yllättävän iloinen koska noh, toiveikkuus masatoshista? Enkä tiedä mistä se toiveikkuus tuli mut tuli vaan. For no reason.