What the heeeellllll
En vaa voi sietää sitä miten kaikki merkitsee mulle niin paljon tää on niin helvettiä kun voi olla
Mut en tiiä miks mulle tuli sellanen olo ku katoin tätä et "emt this is the theme song of my life ja kaikki menee hyvin kuitenkin":
Siis silleen koska muistaakseni se on englanniks jotenki about että
"I miss you and another day goes by
I miss you and another year goes by"
Jne jne niin öö joo kieltämättä tietyllä tapaa biisi josta saan voimia..koska lets face it that's all i have ever known in my life. En osaa ees selittää mut. Kaikki merkitsee niin liikaa.
Daisy on myös ainakin siinä mielessä hyvin merkittävä kappale koska on niiiiiiin angst ja juuri sitä mä tarviin koska mun elämässä kaikki on juuri tätä kuten jo totesimmekin äskeisessä.
Kaikki tollaset angst kappaleet nii oikeest bring it on that's me.
Ja tää menee näköjään pahemmaks vuosi vuodelta tai jotain. Aiemmin mulla sentään oli toivoa mut se toivo on nyt kyl hiipunut. Tai jotenkin oon nykyään jo niin dead inside ja "turtunu" kaikkeen et en jotenkin........ Emt.
Mut siks onki niin tärkeetä että on edes joitakin biisejä jotka saa sut tuntemaan et kaikki tulee menee hyvin. Tai niinku et on just tollasia jotka tavallaa riipasee mut silti se on niin..... Jotenki sydäntä lämmittävää kuunnella tollasia super angst kappaleita.
So emo 💀🤦
Ja sitten toki on monia muitakin tärkeitä, esim helium (ei oo kylläkään kpoppia) on sellanen biisi mitä oon nyt viime aikoina kuunnellu tai no en paljoo mut siis silti ku se tuli mun jollai soittolistal ni siit yhtäkkiä jostain syystä tuli vaa yutoon liittyvä biisi. Ja kun kuuntelin sitä ni mulle tuli oudosti sellanen olo taas et kaikki menee kyl ihan hyvin. Ehkä se on typerää ajatella niin kun ei kuitenkaan mene mutta emt. Eihän asioista tiedä et mitä tapahtuu. On vaan kuitenkin sellanen fiilis että en tuu koskaan edes tapaamaan ketään keitä rakastan ja se siitä. Siinä oli mun elämäni suurimmat rakkaudet :D tää tuskan määrä on sanoinkuvaamaton mutta en voi nyt taas vajota takasin sinne missä olin silloin just ennen kun katoin sen kohtalokkaan vidin mis oli myös ek. Kosk sillon just ennen sitä olin aivan vitun pohjalla taas. Se oli hirveetä, itkin vaan ja tunsin että kuolen tähän. "Hauskinta" on se että mul on niin usein nykyään sekin että en pysty vaan nukkua. Ihan sama mitä teen mutta o vaa sellai et en pysty nukkuu. Oon niin ahdistuneessa tilassa 24/7 eikä mikään tunnu todelta ja tuntuu että tuhlaan vaan aikaa. En saa elämässäni koskaan mitään. You know what i mean. Oon syvällä rakkauden syövereissä noiden eräiden takia ja ne asuu hevonvitunkuusessa ja mä vaa hajoilen tääl sataan vitun osaan sirpaleiks ja koen koko ajan epätodellista oloa ja eksistentiaalista kriisiä enkä ymmärrä mistään mitään ja unetkin tuntuu todellisuutta todemmilta enkä enää usko siihen että on edes olemassa yhtään mitään. Probably everything is a hallucination. En osaa selittää mutta joo.
Ei kukaan voi olettaa että selviin järjissäni.
Sen takia mua niin paljon ahdistaakin kuunnella kun jotkut puhuu tämmösist asioist niin kevyesti. Ja oon vaa sillee "...... It's not light, it's not funny" niinku oikeesti shut up :D tai siis tietenkin voi vitsailla ja vitsailenhan minäkin mut joku siinä sattuu mua niin paljon että jotkut suhtautuu actually julkkikseen ihastumiseen sillain niinku sil ei ois väliä. Tai niinku se ei jättäis ikuisia ja vitun syviä haavoja suhun. Toki kaikki ei oo sellasia ku minä ja srsly kaikille jotka ei oo tämmösiä ni haluun sanoa että vittu onnittelut sen johdosta koska tämä on vittu helvetillistä. Kyllä mä tiedän et ihmiset on erilaisia ja ei siinä mitään. Mun yks kamukin joskus oli ihastunu harry stylesiin mut jos kysyisin siltä nii se varmaa iteki sanois et no ei se mitään oikeesti rakastumista ollu. Se oli ihan selvää et se oli sellasta "viatonta". Tai niiku. "Harmitonta". Ja must se iteki sano jo sillon jotain et ei tää oo mitään sellasta sen isompaa ihastumista. Ja silt se vaikuttikin myös mulle. Se oli lähinnä sellast "fun & easy". Mut sit jos vertaa sitä muhun. Ainakin nyt tähän tapaukseen. (Ja honestly ehk muutenki most cases) niin... Joo. Krhm. not fun, not easy. Ei harmitonta, ei kevyttä, ei mitään sellasta. Ei mitään sinne päinkään. Jos tätä pitäis kuvata niin se on sitä että sä putoat jonnekin kuiluun ja yrität huutaa apua mut kukaan ei kuule tai jos kuulee niin ei kukaan pysty auttaa sua mitenkään. ja tunnet että oot täynnä siis TÄYNNÄ niin syviä haavoja jotka ei lakkaa vuotamasta koskaan. Jopa ne vanhatkin haavat tuntuu vuotavan edelleen vaikka niitä ei ajatteliskaan niin paljon. Kaikki vaan sattuu, sattuu ja sattuu. Yrität selittää muille miltä tuntuu mut ei se oikein onnistu edes. Huutoitket autossa etkä pysty lopettamaan sitä tuskaa mitenkään. Tuntuu et sun rinnas räjähtää koska se tunne siel on niin järkyttävä siis se paine oikeest ei sitä osaa selittää mut voisin melkein vannoa et nää parit kerrat mitä täs tän vuoden aikana on ollu noita niin oon kokenu siinä ne kaikista pahimmat fyysiset ahistuksen oireet. Ei se oo yleensä koskaan ollu ihan tollasta. Siis se vitun loppumaton tuska. Pohjaton, loputon, niin voimakas tuska. Enkä mä liiottele tätä edes. Miks liiottelisin. Ja vaikka oon tottunu rakkauden tuskaan jo aiemmin niin kuten sanoin se tuntuu vaan pahenevan. Kaiken kaikkiaan en pysty ikinä edes sanoilla kuvailemaan tätä kipua. Ja siks siihen auttaakin ehkä kaikista parhaiten musiikki yms. Kun sitä ei pysty sanoilla selittää tai käsitellä välttämättä niin sit voi vaan kuunnella musaa ja antaa tunteiden tulla sellasena kun ne on. Eikä tarvii piilottaa mitään keltään tai esittää että kaikki on hyvin tai jotakin. Eikä tarvi esittää ns normaalia ihmistä. Sellasta muottiin sopivaa.
Agh haluun nukkuu.
Ah oikeest en tiedä mitä tehdä.
Haluun ihan sikan vaa nukkuu asdfffdddfff mut en tiiä pystynkö. Ja toisaalta haluun vaa kuunnella musaa niin kauan et tää tuska häipyy. Mut en tiiä häipyykse edes.