Mut joo nyt ei ahdista mikään ulkonäössä koska:
1) oikeasti itseni kaltaiset esikuvat, ulkonäöllisesti siis jotenkin samankaltaiset
2) selailin kuviani vuosien varrelta ja ne ei enää näyttänyt rumalta eikä mua ahdistanut mikään siinä koska tunsin ylpeyttä mun uniikista ja erilaisesta elämästäni ja yleensäkin elämästä joka on mun, silleen että koin sen jotenkin siistinä juttuna, jolloin must tuntuu siltä että oon ylpee myös kaikesta mun ulkonäössä koska näen sen mun oman siistin elämän kautta, niin en ymmärrä mite voisin hävetä rintojani, kun ne on juuri menny silleen niinku mun elämä, joka on cool, on menny. Vaikeasti selitettävä asia, mutta kuitenki toi juttu.
Siinä kai ne syyt
Taas ne mitkä huomasin pahentavan oloani:
- terapiasivut
- artikkelit, ainakin jotkut, kehonkuvasta
- pakotettu positiivisuus ja itsensä haukkumisen pakotettu välttäminen
- ja muutenkin kuluneet typerät fraasit joilla ei ees oo mitään merkitystä, eli no, ne terapiasivut??
Ainakin.
Joo. Noniin.
Mutta sen suhteen on nyt hyvä ja jees. Hetken aikaa.
Mut vittu, mun rinnat sattuu ihan sikana, helvetti. Osu joku kyynärpää vahingossa ja sattu niin että.