Aihe vapaa En tiiä saatana

[qualitymonkey]

Fr

 

[qualitymonkey]

Miten voi tuntea sukupuolidysforiaa ilman että se on sitä 😂 mua naurattaa. Naurattais jos en kärsis niin paljon.

En vain ymmärrä miten voi tuntea aivan helvetin vakavaa sukupuolidysforiaa, mutta se ei edes ole sukupuolidysforiaa.

No jaa

Mutta tämä biisi auttaa tietty:

 

[qualitymonkey]

Dysforia on kylläkin aivan täydellisen kuvaileva sana siihen silti vaikka se ei olekaan mikään trans juttu oikeasti mulla

 

[qualitymonkey]

Se ei ole trans juttu mutta mä kärsin ihan helvetisti sen tunteen takia

 

[qualitymonkey]

Kukaan ei voi ymmärtää miten hirveeltä se tuntuu jos ei oo kokenu tätä ikinä

 

[qualitymonkey]

Niinku kaikista eniten oon vaan surullinen

Välillä oon ollu vihanen, mut nyt oon vaa surullinen.

 

[qualitymonkey]

Se on jotenkin niin omituinen asia että voi kärsiä sukupuolensa takia, mutta sitä mä juuri teen.

Aika samanlaista varmaan kuin se mitä transit kokee.

Including se että oon epätoivoisesti miettinyt millä saisin revittyä rintani pois tässä samantien, obviously idk i guess its impossible 😂

 

[qualitymonkey]

Eikä se edes oikeasti ole hauskaa, sillä on hetkiä jolloin en tiedä enää mitä teen kun en saa niitä pois.

Meinasin kaatua maahan aiemmin ja olin jotenki psykoosis ja tuntui ettei mun jalat edes kanna enää

 

[qualitymonkey]

Tiedän että tää on kaikkea muuta kuin normaalia. Tiedän että oon todennäköisesti sairas mutta mitä sille tekisin?

 

[qualitymonkey]

Missään vitun maailmassa ei ole normaalia se että nainen saa kohtauksia jolloin ei tiedä enää mitä tekee, kun ei saa rintojaan pois. Se on jonkinlainen helvetin paha vääristymä ja sen kyllä tiedän. Mutta tosiaan. Mitä sille tekisin. Tässä vaiheessa toivon vain että pysyn hengissä ettei tää eskaloidu niin pahaksi. Ja tietysti kriisipuhelin on mahollisuus aina, mut yleensä en uskalla.

 

[qualitymonkey]

Ja vittu ku nukkua pitäs mut pystyn ajattelemaan vain tätä oloa

 

[Yason59]

HÖH. jos mun tuleva poikaystävä koskaan omistais tän biisin mulle ni olisin näin: 🫠 and i would love him forever:

Miks toi on niin ihana.

Its just so sweet.

Olin armeijassa vuonna 1981. Sotkun jukeboksissa tämä oli yksi soitetuimpia biisejä! Pointer Sistersin Slowhand jäi myös mieleen. Hassisen koneen Rappiolla oli myös suosiossa.

 

[Yason59]

Miten voi tuntea sukupuolidysforiaa ilman että se on sitä 😂 mua naurattaa. Naurattais jos en kärsis niin paljon.

En vain ymmärrä miten voi tuntea aivan helvetin vakavaa sukupuolidysforiaa, mutta se ei edes ole sukupuolidysforiaa.

No jaa

Mutta tämä biisi auttaa tietty:

Vuonna 1973 menin oppikouluun. Musiikin opettajamme oli Keravan seurakunnan kanttori Pekka Laakkonen, joka kuoli hiljattain 87-vuotiaana, Hesarissa oli nekrologi. Pekka oli kova Bach-fani ja oratoriot tulivat tutuksi. Sibelius soi myös usein. Pekka soitti luokassa pianoa ja kun hän soitti levyltä hyvänä pianoteoksena malliksi tämän biisin, Beatlesin Let It Be, se räjäytti tajunnan! Sitten piti heti hankkia Beatlesin kokoomalevy Goldies, se soitettiin kotona puhki!

 

[qualitymonkey]

Google-kuvahaun tulos kohteessa https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYgNXswtJuSsgmvOqZ2gvKLwgyuMlFpWeGPzjSURJA2vq6RHlTrwdDgmPFJNZ24sDYOl0k8It8rAfHOTs2lUjccxCfrxLngYna5cl2m3NksNcpByZPzBT9HYIkMIsEKSycIG8InEl0guA/s1600/P1040407+%2

images.app.goo.gl

Google-kuvahaun tulos kohteessa https://beatleshelp.net/lennon/le-dick-1-3.jpg

images.app.goo.gl

oikeesti.

Mitä pelättävää noissa on? Sellasii me naiset ollaan.

Asiasta tehtiin joku pelottava juttu ja siks mä oon menny ihan sekasin asiasta ENNEN, en enää.

Ja siitä tehtiin VÄLTETTÄVÄ juttu.

Ei se oo ees asia mitä tarvitsee huomata, tai että siitä tarvitsis edes prosentin vertaa kiinnostua.

Ja niinku, tollasia me naiset ollaan niin ööh? Mitä pelättävää on olla nainen? Mut sitähän juuri halutaankin. Naisten halutaan pelkäävän, jotta meitä voidaan hallita paremmin. Siksihän tää edes on juttu. Naisten halutaan tuntevan hämmennystä olemassaolostaan. Ilmeisesti meistä halutaan tehdä itsetuhoisia myös.

Mutta tosiaan sain yokosta ja muistakin naisista nyt ainakin toistaiseksi lisää voimaa ja yritän ainakin pysyä siinä yhä.


Ja en ihmettele miksi keho on awkward asia naisille koska miehillä ei oikeastaan ole mitään näkyviä kiusallisia muotoja, vaikka joskus penis voi erottua mutta ei kyllä yleensä sitä mitenkään housujen alta erota. Mutta rinnat, ne erottuu todella selkeästi yleensä. Niin on se aika kiusallista että kaikki näkee sun rintojen muodon, niinku ihan kaikki. Kosk ne on niin näkyvillä. Jo pelkäs paksussa hupparissakin ne on ihan näkyvillä silti. Yleensä miehillä ei kukaan useinkaan näe sun intiimejä paikkoja, paitsi joskus voi erottua vaatteiden läpi mut usein ei. Naisella taas erottuu ihan aina ja selkeästi, paitsi jos on tarpeeksi pienet rinnat tai jotain. Esim tässä erottuu hyvin vähän: https://images.app.goo.gl/1jVg8Sxa8UNNGFuEA


(Btw cute Emppu)


Että riippuen varmaan naisesta mutta sellaisille ujoille ja ahdistuneille kuten minä niin en ihmettele yhtään että se on hyvin kiusallista. Varsinkin kun minä en saa mun rintoja piiloon: yhtään. millään. Ainakaan mikään kokeilemani keino ei ole piilottanut niitä, eikä se tosiaan tämänkokoisessa povessa ole mahdollistakaan. Binderist en tiedä koska sitä en ikinä ole kokeillut. Mutta tästä lähin en aio edes harkitakaan kokeilevani, koska tää asia loppuu nyt

 

[qualitymonkey]

Also: Tarja Halonen

Joo inspiraation lähteiden lista vain jatkuu, mutta hyvähän se vain on

 

[qualitymonkey]

Se on aika outoa, mutta rehellisyyden nimissä sanon sen, etten muista koko elämäni aikana ikinä kunnolla tunnistaneeni itseäni naiseksi. Tai, siis olen, mutta en silleen, kunnolla, tiedätkö. Siis en muista ikinä kunnolla jotenkin ymmärtäneeni sitä. En oo koskaan elämässäni oikein LÖYTÄNYT mun sukupuolta, ja oon aina elänyt ikään kuin en olis nainen ollenkaan. En oo välittänyt siitä, en oo ymmärtänyt sitä, oli aika jolloin en edes kiinnittänyt varmaan omiin rintoihini juurikaan huomiota. Ei ne melkein ollu olemassa mulle. Näin itteni hirveen sukupuolettomana yleensä, ajattelin että saan tehä mitä vaan, eikä mulla rehellisyyden nimissä oikein ollutkaan mitään sukupuolta. En muista tunnustaneeni sitä yleensä hirveästi, ihan kuin sitä ei siis olisikaan. Olin ikään kuin jokseenkin sokea. Enkä tiedä että jos se on sitten se mikä on vaikuttanut tähän helvettiin myös. Oon myös pukeutunut tosi poikamaisesti, isoihin huppareihin jne. En ikään kuin jossain vaiheessa oo ollu rehellisesti sanottuna edes tietoinen omasta sukupuolestani. Mul ei oo yleensä ollu vahvaa naisen identiteettiä, tai välttämättä naisen identiteettiä ollenkaan. Nyt yhtäkkiä mulla on järjettömän vahva naisen identiteetti, mikä on jotenkin täysin uutta mulle. Lapsuudessa toki pukeuduin prinsessaksikin, mutta se on vähän sellainen yksinkertaisempi juttu, ja lapsi ei myöskään ajattele sitä silti sen koommin, vaikka varmasti mulla onkin ollu tytön identiteetti. Eikä se satavarmasti ole ollut edes prosentin vertaa ongelma. Vaan luulen että hyvin yksinkertainen asia. Niin kuin lapsilla muutenkin on. Ei kukaan myöskään, tai, en usko että yleensä pieniä tyttölapsia kauheesti, ainakaan Suomessa, sorsitaan tai että siitä tuliskaan mitään komplekseja lapselle. Siis en ainakaan usko monella olevan niin, eikä minulla ainakaan ole ollut, tai jos olisi ollut niin muistaisin varmaan. Sen sijaan en muista yhtäkään huolenaihetta yhtäkään kertaa lapsuudestani mikä liittyis mitenkään sukupuoleen. Ensimmäinen minkä muistan on todennäköisesti 11-12-vuotiaana, mikä ei enää ole ihan lapsi, vaan murrosikäinen, ish? En tiedä oliko sekään huoli tai ahdistus, mutta muistan kuitenkin sen hämmennyksen kun facebookissa piti valita nainen tai mies, enkä oikein ollut ihan varma kumpi pitäisi valita. Tiesin kyllä että se on nainen, mutta silti musta vähän tuntui että kumpikaan ei oikein ole se. Se ei kuitenkaan jäänyt mun päähän ahdistamaan mitenkään. Valitsin sen nainen kuitenkin siitä joten ei se suuri ongelma ollut, mutta muistan kuitenkin tämän tapahtuman sieltä. Sitten en oikein jaksa muistella sen kummempaa, mutta vasta ihan nyt mulle on tullu tää mikä mulla nyt on. TOKI silloin.. öö, ainakin 2020 ja siinä paikkeilla oli myös se kun luulin että oon trans/muunsukupuolinen (ja suoraan sanottuna en ihmettele yhtään) ja mulla oli jo silloin sitä että kavahdin aivan helvetisti kun musta puhuttiin tyttönä. Se oli vähintään melkein yhtä pahaa oloa kuin nyt, mutta ei ehkä ihan yhtä pahaa mut melkein. Silloinkin suoraan sanottuna vihasin sukupuoltani. Voin aivan helvetin huonosti kun mua sanottiin naaraaksi, voin silloin aivan helvetin huonosti kun olin sen yhen miehen kainalossa, kaikki tuntui niin luonnottomalta ja näin. En ihmettele pätkän vertaa miksi tein mun nonbinary bops soittolistan koska jo silloin mulla oli aivan ihme ongelmia asiasta. Se oli samanlaista kuin nyt, mutta ei yhtä pahaa ja kuitenkin sit erilaista. Mutta samantyyppistä. Helvetillistä vihaa sukupuoltani kohtaan mutta nykyään se on ollut siitäkin vielä pahempaa. Oli mulla tosin silloinkin hetkiä jolloin sukupuoleni tuntui jopa kivalta. Mutta aika paljon se oli kärsimystä ja helvettiä. Joten, onko ihme että ajattelin olevani trans? Mistä muustakaan se olisi voinut tulla? En tänä päivänäkään tiedä mistä se tulee, mutta sen tiedän että trans-asia se ei ole. Vaikka hämäännyn usein ja eilenkö se oli kun googlasin jtn olenko trans, koska en tajunnut enää yhtään mikä vittu on hätänä edes. Niin halusin ymmärtää sen ongelman. Mutta nyt se on selvää että en ole missään nimessä trans. Jostain syystä asia on vain ollut maailman tuskallisin mulle, ei koko elämääni ehkä, mutta erinäisissä vaiheissa todellakin.


Oon nyt vasta.. jotenkin.. löytänyt naiseuteni, vaikka se ehkä kuulostaa oudolta kaiken tän henkisen kuolemisen keskellä.


Ja tosiaan kuten sanottu niin en ole AINA, siis ihan aina, todellakaan inhonnut sukupuoltani. Aina en ole edes tiedostanut sitä kunnolla. Ihan kuin sitä ei olisi olemassakaan. Mutta oon inhonnut sitä, vihannut ja pelännyt, erinäisissä vaiheissa, todella paljon.

Nyt kun oon huomannut jo tässä iässä viimeistään, kaikki ne säännöt, niin se on siksikin kriisi. Koska naiset ei ole vapaita vaan meille on sääntöjä, oon ahdistunut pahasti. Monikin sääntö liittyy rintoihin. Ensinnäkään rinnat eivät saa näkyä liikaa. Eikä liikkua ja hölskyä. Lisäksi rinnat ei saa olla tietynlaisia ja tietynnäkösiä ja koollakin on väliä, ja ylipäänsä aivan, aivan, aivan, AIVAN kaikella. Lisäksi no, imetyksessä on selkeästi jotain pahaa, eikä sitä ainakaan julkisella paikalla sovi tehdä. Lisäksi, raskaudessa on selkeästi jotain pahaa. Lisäksi, naisen keho voi mennä pilalle. Siis. PILALLE. ajattelepa sitä hetki. Sairaampaa ei olekaan kuin väittää että jokin asia, mikään asia, voi pilata naisen kehon jollain lailla. Misogynistisempää lausetta ei olekaan. Yksinkertaisesti sellaista asiaa ei ole, joka kykenisi pilaamaan naisen kehon. Sairaita ihmisiä, jotka niin puhuu, on kuitenkin pilvin pimein ja ne vois vaikka, no, hiljentää. Niin kauan kuin hengissä on ei naisen keho ole pilalla. Yhtään.

Tosiaan on paljon muitakin sääntöjä mutta siis se on pointti että en muista kylläkään mitään sääntöjä mitä mulla olis pienenä tyttönä ollut, mutta nyt niitä on niin pilvin pimein etten edes omaa elämääni niiden seasta nää. Siksi oon kadottanu itteni myös. Siksi mä en ole enää osannut olla nainen, olla minä. Koska joskus aiemmin en edes tiennyt mitä kaikkea mun pitää yrittää tehdä.

Nyt tiedän sitten kaiken tän absolute paskan jälkeen että olla nainen ei oo minkään yrittämistä tai minkään tekemistä, ei karvojen ajamista tai rintsikoiden käyttöä, rintojen roikkumista ehkäiseviä punnerruksia tai rintojen epätoivoista piilottamista, tai ylipäätään yhtään mitään tekoja tai ajatuksia tai tunteita. Siitä annetaan sellainen kuva että se on, ja se on osaltaan mua ajanutkin itsetuhoisuuteen, luulen.

Mutta olla nainen ei oo mitään muuta kuin naisena olemista ja elämistä. Sitä ei tarvitse ansaita millään. Maailman miehekkäinkin nainen on myös nainen. Maailman laudoinkin nainen on nainen. Vaikka et olis ikinä käyttänyt rintsikoita kertaakaan oot silti nainen. Tai ikinä ajanu karvoja. Tai uhrannu ajatustakaan rintojen roikkumiselle. Ei edes pitäisi eritellä erilaisia rintoja. Ei ole olemassa erilaisia rintoja. Kaikki ovat rintoja. Jokainen pari on pohjimmiltaan täysin samanlainen, koska ne ovat RINNAT. ei niissä ole merkittäviä eroja. Sama pillun kanssa. Pillu on pillu. Riippumatta mistään.

Siis nainen ei ole mitään muuta kuin nainen, ei mikään pakotettu tekemään jotakin. Mun on joskus vaikea käsittää sitä (kyllä, oikeasti) että mulla naisena on kokonainen, ihan oikea ihmisen elämä. Mun on vaikea käsittää sitä että mulla on ihan oma elämä. Mun on vaikea käsittää sitä että minä olen ihan itsenäinen toimija. Kyllä, oikeasti. Ihan aikuisten oikeasti. Mun on vaikea käsittää sitä että oon itsenäinen oma erillinen henkilö. Mä oon kokenut että naisen ei jotenkin kuulu olla sinkkukaan, koska pitää jotenkin olla poikaystävä, koska en oo nähny itseäni kokonaisena ihmisenä, siis ollenkaan. Oon tosissani. Se kuulostaa uskomattomalta mutta oon tosissani. Oon ajatellut että miten kehtaa olla sinkku ja oma erillinen henkilö. Oon myös ajatellut (huomaan ainakin nyt) jo kauan, kauan sitten sitä, että miten joku nainen edes kuvittelee olevansa jotenkin arvokas ja hyvä. Muistan (tää on toki uudempi muisto) kun olin kävelyllä ja mietin jotain, en tiedä oisko se tullu jostain kuuntelemastani biisistä, että kuin toi nainen kuvittelee olevansa ees joku kaunis. Joo se tais olla aint my fault. Nii esim tää kohta: "I don't mean to be rude, but I'd look so damn good on ya". Olin vaa sillee no on siin muijal itsetunto kohillaa. Ja ajattelin et mä sentään en nosta itteeni millekää jalustalla. Että naisen kuuluukin olla alhaalla, ja vihata itseään. Silleen "mä en sentään kuvittele olevani mitenkään hyvä" :)

Ja oon muutenkin huomannu aivan jatkuvasti, aivan jatkuvasti itelläni ohikiitäviä ajatuksia siitä kuinka joku nainen voi kehdata kuvitella olevansa jotakin. Ja vaikka sanon et oon huomannu, niin voin kertoa et silti ne on niin ohikiitävii et niit tuskin huomaa. Tai ne saattaa huomata mut ne on täysin normaaleja myös. En kyseenalaista niitä aina. Ajattelen myös välillä et joku nainen ei voi osata asiaansa.


Eli okei, kamalan pitkä teksti, mutta kaikesta tästä näkee aivan selkeästi että en ole voinut hyvin asian suhteen.


Joo. Mutta toivon nyt esikuvien olevan hyvä lääke tähän. Toivottavasti tää helpottuu.


Ja arvaa mitä sanoin sillon kun puhuttiin kavereiden kaa siit mun suuntautumisest? Kauan sitten. Näin: "en usko et ihastuisin naiseen, naiset on niin ärsyttäviä"

Jep. Oon siis ollu pahempi naisvihaaja kuin moni mies. En voi uskoa että oon sanonu noin ihan tosissani. Ajattele jos mies sanois saman. "En usko et ihastuisin naiseen, naiset on niin ärsyttäviä" jos se olis vaikka homomies. Niin huhhuh, eikö kuulosta aika pahalta. Niin, että, mitä vittua toi edes on tarkottavinaan? Meinasinko että en voi ihastua yhteenkään naiseen koska ne on kaikki niin ärsyttäviä? Jesjes. Näköjään. Mutta mä OIKEASTI ajattelin niin. Mä viel muistan sen. Mua ärsytti naiset. Mua OIKEESTI ärsytti naiset.

Ja olin sillon ehkä............ En oo varma tarkalleen mut alle 17 luulen.


TOISAALTA. ajatellaan toisinpäin. Onko se sit miesvihaa kun naiset sanoo hyvin usein että miehet on ihan perseestä? Vai onko se oikeutettua ja täysin ymmärrettävää? Jaa-a. En osaa itse sanoa.


Mut anyway. Ei ole ihme että en oo ees mieltänyt itseeni naiseks, koska enhän ole ITSE halunnut olla sellanen kamala jotka mua itteeni ärsyttää vitusti.



No mut se siitä. Onko se ihme että tää on näin hirveä kriisi? Kun miettii nyt tätä kaikkea niin en ihmettelekään niin paljon sitä että miksi tää on ollu mulle viime aikoina helvetillistä. Mutta mä todella toivon et koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan ja tunnistan asioita itse enemmän ja sitä kautta ymmärrän ja ehkä sen ymmärryksen myötä en sitten enää kärsi.

Tänään tosiaan onneksi on ollu jo paljon parempi päivä ja luulen sen olevan paljonkin esimerkkinaisista johtuvaa. Helpointa on ottaa jokin sellainen nainen esimerkiksi josta ajattelee että se on hyvä tyyppi tai jollain tavalla ihailee tai jotain, tai edes se että se näyttää coolilta. Ja sit vaan kun ottaa esimerkkiä sellaisista naisista, niin se helpottaa sitä omaa tuskaa ja ajattelee et no jos toikin niin kyl mäkin sit voin.



Esim kirjotin näin aiemmin tänään mun muistioon lol:
"Jos haukiokin on kerran nainen, niin ei se mitään on se sit ihan ok. Kyl mäki sit voin olla 😂 ei hätää siis."


Ja niinku tätä tasoo



MUT NYT EN KIRJOTA YHTÄÄN ENEMPÄÄ VAIKKA MIKÄ OLIS :D EN JAKSA ENÄÄ LOL 😂😂😂😂😂

Mut et tähän tyyliin 💀

 

[qualitymonkey]

Ei kovin pitkä viesti

 

[qualitymonkey]

Ja oon oikeesti varmaan paennut muunsukupuolisuuteen/transsukupuolisuuteen, koska en oo todellakaan uskaltanut olla nainen.

Ja kysyn vaan: kuka hullu uskaltais?

 

[qualitymonkey]

Lisäks oon ajatellut että on myös mun oma vika että oon syntynyt naiseks ja se on täysin ansaittua kärsimystä koska oon täysin syyllinen siihen.

Joo-o

 

[qualitymonkey]

Sellaset psykoosit

 

[qualitymonkey]

Onhan se oma sukupuoli JOKAISEN omaa syytä

 

[qualitymonkey]

XD

 

[qualitymonkey]

Ei tainnu olla vissii sun oma vika et oot syntyny naiseks

 

[qualitymonkey]

Ja sehän tosiaan on vika

 

[qualitymonkey]

Mut todella: se tuntu vaaralliselta. Siis hirveimmält asialt mitä voi tapahtua. Syntyy naiseks. Koska nainen menee myös niin hirveän rumaksi vanhana. Kuulemma.

 

[qualitymonkey]

Ajattelin (ja ajattelen vieläkin kai) että oisin halunnu välttää tän keinolla millä tahansa

 

[qualitymonkey]

Että itsemurhakin on parempi vaihtoehto

 

[qualitymonkey]

Suoraan sanottuna täyttä pakokauhua se on ollut koko ajan

 

[qualitymonkey]

Sillee että mun kurkkua kuristaa vieläkin koska en oo vielä ihan varma onkse ok

 

[qualitymonkey]

Ihan helvetin sairast