Sitten kun oon vanhempi. Niin sitten mä tuun todennäköisesti ajattelemaan: joo, olin kauniimpi nuorempana, mutten koskaan kaunis. Toki, oonhan mä ihan varmasti kauniimPI nyt kuin parinkymmenen vuoden päästä. Mutta en kaunis. En lähellekään sitä mitä toivoisin olevani. En lähelläkään kaunista. Eli en tuu ajattelemaan mitään "voi kun olin kaunis sillon ja nyt ruma, oi ku haluisin ton kehon takas". Mut tuun varmasti ajattelemaan et olin kauniimPI, mutta silti ruma.
Ja sukupuolijutusta en VARSINKAAN pääse ikinä eroon. Nää kaikki kulkee mukana ihan hautaan saakka. Vaatii jo aikamoisen ihmeen että nämä lähtee pois. Mutta oon jo tehny jonkinlaisen rauhan sen kanssa 🫡 kun ei sille mitään voi. Näillä mennään. Harmittaa muttei harmita onneks.