Häiritsee niin vitusti kun oon niin saatanan tyhmä. Ihan jo jos selaa vanhoja muistioita niin näkee kuinka vitun sekasin oon ollu jo monta vuotta sitten. Silloin oon vielä tehny naisihastuksillekin (tai "ihastuksille") omia muistioita ja kirjottanu jotain niistä. Kaikki niistä ei edes ole mitään pitkiä tekstejä. Mut siis ihan vitunmoinen määrä sillon vaikka 6 vuottakin sitten on ollu ihastuksia tai "ihastuksia", naisia ja miehiä, ja täysin randomeita jotka on ollu sellasia pieniä ihan vaan tyyliin vaik joku Eeroko sen nimi oli. Se on siis tavallaan hyvin pieni julkkis tai mikä lie mutta mitäpä se haittaa jos sen nimen kirjotan. Enkä oo tainnu sen kanssa ikinä juuri puhuakaan. Vaikka sen irl näin joskus. Niin tämmösiä pieniä sit joihin ihastuu pienesti koska olin silloinkin sellainen vitun tyhmä ja sairas, joka ei voinu olla normaali. Tai v johon olin ihastunut tai "ihastunut" alussa. Tai ketä vaan tälläsiä pieniä. Ei niitä elämän rakkaus juttuja vaan tämmösiä randomeita. Niitä on niin paljon ja niitä muistioita on siellä niin paljon että se tuntuu vitun tyhmältä.
Esim. Amber, Mina, jisoo, soyeon, suga (nooo tää on vähän siinä ja siinä, periaatteessa se oli isompi mut silti vähän menee tähän kategoriaan), jimin, momo, lauren jauregui, yms. Eli siis täysin random tyyppejä joista en puhu IKINÄ nykyään. Joten en tiiä mikä oli tää vaihe että mä tein muistioita kaikille täysin kärpäsenpaskan kokoluokan ihastuksillekin? Siis koska ei ne silloinkaan ollu mitään palavia rakkauksia verraten vaikka ihan jo pelkästään hui tai yuto tai Eunkwang tai whatever. Mul oli siis liuta sellasia ihan lähes merkityksettömiä pieniä ihastuksia joista kuitenkin olin silleen "aaaaaaaa I'm sooo in loveeeee" vaikken tosissani ollut OIKEASTI rakastunut. Just noi hui, yuto, Eunkwang, yms on taas sit oikeesti ollu sellasia joihin oon ollu OIKEASTI vakavasti rakastunu ja mua itse asiassa sattuu hui ja yuto vieläkin jollain tavalla. Eunkwang ei :DDDDDDD no ei, u know what i meant. Sitä paitsi vihaan eunkwangia lmao. Mut ihan omituista tavallaan miten sekaisin olin noina aikoinakin ihastusten suhteen koska se oli tollasta ihme pikku ihastuksista sekoomista ja nykyään en edes kai selitä mistään pienistä ihastuksista mitään. En todellakaan tee mitään muistioita tollasille. Mun nykyiset viimeaikaiset muistiot on tyyliin: myung, hoyoung, kwang, a, gabry, jakob, leeteuk, eunhyuk, yuta okei no tää on kyl sellane merkityksettömämpi. Huomaa heti ku on joku josta en jauha toisin ku muista oon jauhanu. Sit hyunsik, no joo tavallaan ehkä sama kategoria???? Masatoshi, ei missään nimessä sama kategoria :D okei eli on niitä ollu mutta silloin oli ihan täynnä niitä. Toinen toistaa randomimpia mitä en edes muista enää näin muutamien vuosien jälkeen. Sillee kaikille pikkuihastuksilleki. Tos nyt oli ehk lähinnä yuta ja hyunsik ja noiki on jo vähän pidemmällä siellä. Sen sijaan siel on sit vaa hoi hoi hoi, kwang kwang kwang, a, a ja taas a, et niiku uusia ja taas uusia muistioita samoille saatanan pälleille. Saatana. Hävettää jos toi myunghoonin eka muistio menee kans täyteen en todellakaan vittu aio. Vaikka puolustuksekseni sanon että kirjotan niihin muitakin juttuja joten sinänsä. Esim tuollakin on tyyliin "Lol dysphoria is worse than...... Any weight thing or so on.
Has to be." Eli tälläsii. Mut silti oon vitun tyhmä oikeesti.
Oon niin vitu tyhmä.
Mut. En tajuu miks mua ahdistaa niin paljon myung mä en oikeesti siis mua ahdistaa tää koko juttu. Eikä samalla tavalla kuin yleensä tai ehkä mut joka tapauksessa mua ahdistaa lukee noit esim: "My love 😔" ja muutenkin se ahdistaa mua enemmän ku kukaan muu. Tai sit ei, koska muistan kun eunkwangista oli se tunne kun TAJUSIN sen että..... En koskaan saa sitä pois mun elämän historiasta. Kun tajusin et Eunkwang tulee aina olemaan osa mun historiaa niin siinä kohtaa mua ahdisti, koska se ihmisenä tavallaan ahdisti mua niin paljon että tuntui etten kestä sitä että se tulee aina olemaan mun mielessä. Jollain lailla mulla tulee aina noihin suurimpiin rakkauksiin se, että mä en kestä niitä yhtään. Se ahdistus on niin suurta. Eikä mitään tavallista rakkaus ahdistusta. Vaan sellanen oikeesti tietynlainen inho ja ahdistus ja jtn. Mä luulen että se on se sama eunkwangista koska olin että kun tajusin että se on aina niinkun mun aivoissa, niin mulle tuli pakokauhu siitä että se vaan... Aina on siellä. Btw samaa ei tullu gabryst. Se ei koskaan päässy samalle pakkomielteen tasolle. Mulle käy henkilökohtaisesti aina niin, että mitä pakkomielteisempi, sitä pahempi olo on. Normaalit ihmiset ei sitä voi mitenkään ymmärtää, mutta silloin jos mulla on myung tai kwang tasoa, ei edes gabry tasoa, vaan nimenomaan noit, niin....... Mua alkaa ahdistaa se ihminen sen takia just. Mua alkaa ahdistaa se niinkun ihmisenä. Itse asiassa hoin kanssa kävi vähän sama. Ehkä? Luulen että noista kolmesta on käyny se. Et sitä alkaa jotenkin liittää sen ihmisen sellaseen pelkoon ja ahdistukseen ja jotenkin tulee sellanen tosi pelottava ja turvaton ja ahdistava olo, pelkästään siitä ihmisenä. Vaikkei se oo tehny mitään. Tulee sellanen tietynlainen inho ja ahdistus siihen. Mul oli jo kauan sitten eunkwangist sellanen ns. Inho. Tai sellanen tietynlainen repulsion. Mut mitä pakkomielteisempi, sitä enemmän se on tota. Lets face it, noi kolme.... Ei oo ollu normaalia ykskään. En voi parhaalla tahdollanikaan kutsua näitä juttuja normaaleiksi. Sen tason pakkomielteet on ollut, että ihan hirvittävämpää saa hakea. En kuitenkaan mikään sasaeng ole ollut, enhän ole edes käynyt koreassa, eli miksikään kunnon stalkkaamiseksi se ei mulla koskaan mee. Ei siis sellainen pakkomielle. Mutta eunkwangistakin oli aina sitä että se tyyliin joka ikinen hetki täyttää mun pään. Et kyl noi 3 on ollu sellasii et... Valitettavasti ei taida edes hui ja yuto yltää pakkomielteen tasossa ihan samaan. Vaikka hurjaa olikin. Eikä taeil :D eikä muuten eunhyuk ja teuk. Kyllä kwang, hoi ja myunghoon on ihan omassa luokassaan. Masatoshi sit taas, no.. se on vähän siinä ja siinä. Okei, kyllä se lasketaan aika lailla samaan kategoriaan kuuluvaks. Mut eunhyuk ja teuk ei missään nimessä, niin rakastunut kuin niihin oonkin aina ollut. Siis tunteet huutaa hoosiannaa juu, mutta sitä ei ollut että ne ois joka hetki täyttänyt mun pään kuin Eunkwang konsanaan. Jotain niin vitun sairasta se keissi, ihan eri kuin hyuk tai teuk. Hoi? Vitun sairasta. Myunghoon? Aivan vitun sairasta. Masatoshi? No, joo, sekin. Mutta..... Aavistuksen normaalimpaa kuitenkin. Just ja just voi sanoo. Vai joko oon vaan unohtanut???? Nah, ei. Kyllä se voimakasta oli, mutta ei yhtä sairasta. Näist on vaikee sanoo mut jostain syystä toi trio on se mikä on jotenkin kaikista sairainta et mä ihan oikeesti joskus jopa pelkään et oonko ihan kamala ihminen vai mikä tässä nyt on et miten tää on näin sairasta. Silleen.. en ole normaali. Niinku sanoin en mikää sasaeng oo kuten näkyy mut silti.
Niiku vittu oikeesti.
KATO NY TÄTÄ:
No vaikka nyt tämäkin aika en parempaakaan tähän hätään löytänyt. Kiitos helmikuu. Voi luoja.
OIKEESTI MITÄ.
JA MITÄ HITTOO TÄÄ VUOSI ON???????????????? mitä sekin oli kun heräsin ja oli pimeetä varmaan ja kuulin kun liekinheitin soi telkkaris ja ajattelin dominicia ja olin et ei jumalauta. Tai mitä sekin oli kun kuuntelin: hyväuskoinen, säätöö tai "BABY WHY ME". vee ii tee tee uu????? Tai tietenkin: sydän on rikki se haluu sut, vaik tää juttu on kauan jo savunnut. NO EHKÄ. Ja mitä vittua on ängeln i rummet.